Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Olen yli 20 vuotta ajellut kylätietä ohi ja samalla seurannut seuraavanlaista kohdetta: Rehevä omt rinnekuusikko hakattiin aukeaksi. Puusto oli sylentäyteistä ja paljon. Aukko kulotettiin ja laikkuihin rauduskoivun kylvö. Syntyi hulppea koivikko ja sen alle luontaisesti ilmainen erittäin tiheä kuusentaimikko jonka pituus nyt metristä kymmeneen. Viime syksynä koivikko harvennettiin, samalla tasattiin pisimpien kuusien ryhmiä. Koivusta jäi jäljelle n. 400 huippulaatuista runkoa. Sanokaapa viisaammat voisiko tätä kehittää jatkossa jatkuvalla kasvatuksella.
Ajouran vieressä puut kasvavat reippaimmin. Syynä se urilla ravinteita vapauttava massa ja lisääntynyt valon määrä. Latvuksista tulee kuitenkin selvästi toispuoleisia, kun oksat kasvavat eniten uran puolella. Siksi lumituhorunkoja on eniten havaintojeni mukaan juuri urien välittömässä läheisyydessä. Urien välissa puut lisäksi tukevat toisiaan paremmin kuin urien varsilla. Tämä havainto-otanta kuitenkin vain vähän yli 1000 lannoitushehtaarilta. En tiedä mitä mieltä tiede ja tutkimus on asiasta.
Ei se lannoituskaan aina tehoa, joillakin kohteilla olen tehnyt saman havainnon varsinkin varttuneemmilla kohteilla. Jos on varaa sitoa pääomaa pitkäksi aikaa, niin ensiharvennuksen jälkeen kannattaa aloittaja. Tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin vähintään yhtä jatkolannoitusta. Taimikon kasvattaminen harvana tulevaa lannoittamista ajatellen on kannattamatonta. Liika harvuus aiheuttaa suurempaa kasvutappiota kuin ylitiheys. Lisäksi lannoitettavalla kohteella tulee olla tietyt kriteerit kunnossa, esim. Riittävä puusto ja puuston hyvä laatu. Susipuita ei kannata lannoittaa.
Muutaman kymmenen vuotta olen seurannut lannoitettuja kuvioita. Muutama havainto keskusteluun: Lannoitus kannattaa tehdä ensiharvennuskohteille kaksi vuotta hakkuun jälkeen. Ensimmäisenä kiihtyy neulasten kasvu. Tuulituhoja merkittävämpi riski on lumituhot. Kasvaneeseen neulasmassaan kertyy tuplamäärä lunta ja rytinä alkaa käydä. Keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tulee tykkytalvi, jolloin menetetään lannoituksen kasvunlisäys lisääntyneenä tuhoina. Yli 200 m merenpinnasta olevien kohteiden lannoitus on tämän vuoksi riski.
Jos on konsultti ja läppäri päivittämässä jotain pitsantilaus sovellusta, taksa on 3-500 tunti. Juttelin viime talvena traktorimiehen kanssa, joka oli auraamassa maaliskuussa ensi kertaa tietä savotalle metrisessä hangessa. Mies, 200 heppoinen traktori, aura edessä, linko takana ja taksa 70 tunti. Mitään työtä, jota tehdään kumikengät jalassa ei arvosteta ja palkka on sen mukainen.
Valtakunnan metsien inventointi, VMI, antaa luotettavaa tietoa metsien tilasta. Ja näkyy ne hoitamattomuudet pitkin tienvarsia. Ilves on tehokas peurojen ja kauniiden vähentäjä, hirven kanssa se on avuton. Vaikka metsästäjä olenkin, en oikein ymmärrä ilveksen metsästystä. Pedoista susilaumalla on konstit rajoittaa hirvikantaa, mutta tuovat mukanaan muita ongelmia, aiheellisia ja aiheettomia pelkoihin perustuvia.
Mitenkäs se hoitamattomuus ? Kemerarahojakin jäänyt käyttämättä.
Ymmärrän erittäin hyvin taimikoistaan huolehtivien harmin hirvituhoista. Olen itsekkin niitä työnantajani mailla hirvitellyt. Mutta miksi hoitamattomuudesta ja esim. myyrätuhoista johtuvat menetykset ovat jotenkin hyväksyttyävämpiä kuin hirvituhot. Ei niihin etsitä syyllisiä eikä aiheuta mediassa jatkuvaa parranpärinää.
Mietitäänpä välillä sitä, paljonko Suomessa on hoitamattomia taimikoita. Muistaakseni Metsälehdessä oli muutama vuosi sitten juttu aiheesta. Niitä oli silloin 850 000 ha ja joka vuosi tulee 150 000 ha lisää. Miksi taimikot noinkin suurelle omistajajoukolle ovat kiinnostavia vasta sitten, kun hirvi siellä käy? Myyrätuhot ovat pahimpina vuosina moninkertaiset hirvituhoihin verrattuna. Tästä ei kirjoitella Maaseudussa eikä aluekomiteoita perusteta ja metsästäjiä haukuta saamattomuudesta. Miksi ?
Karhu on ”osa-aikatyöläinen” hirvikannan vähentämisessä. Joten työ jäisi susien hoidettavaksi. Yksinäinen susi lienee aika avuton hirveä vastaan. Tarvittaisiin kunnon lauma joka pitäjään, peuratihentymiin useampikin, ainakin muutamaksi vuodeksi. Lienee mahdoton yhtälö.