Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Ei Putinin kanssa voi neuvotella. Neuvottelu on kahdenvälistä sopimista, joka edellyttää kummankin joustamista. Putinin on mahdotonta käsittää, että hän ei ole yksin oikeassa. Vaaralliseksi koko maailman kannalta tekee se, että hän ei voi ymmärtää että hänen jälkensäkin maailmaan voi jotain jäädä. Olen näihin luonteenlaatuihin tutustunut sekä työelämässä että tuttavapiireissä. Jos googlaa sanan narsismi, on kuin näitä putineita lukisi. Ainoa hyvä asia on, että hän on jo vanha mies. Toivottavasti tuuli käy hänen ylitseen ennenkuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Esimerkki keinoälystä vuosien takaa. Työnantajalta tuli käsky etsiä kesäkorjuukelpoisia kuusen avohakkuukohteita. Silloisella hakuohjelmalla hain kuviojoukoista sopivia ehdokkaita. Hämmästyin kun neljän hehtaarin kuvio löytyi aivan tutuilta alueilta. Kyseessä oli KOLME vuotta vanha kuusikko. Taimikontarkastaja oli lisännyt puustotietoihin jakson myös hieskoivua muutaman tuhannen hehtaarille. Älyn joku parametri oli määrittänyt hieskoivun kasvupaikalle sopimattomaksi ja ehdotti uudistamista. Todellinen kesäkohde, kolme vuotiaita kuusia moto olisi tuskin talvella löytänyt.
Jos ilmastosta ollaan huolissaan metsäenergia on ainoa järkevä vaihtoehto. Ilmaisen aurinkoenergian jalostamista. Mutta, mutta kun sitä aurinkoa ei omista vielä kukaan. Ilmaston kannalta tuulivoimaloiden rakentaminen on hyvin vahingollista.
Siinä on Timppa vain yksi ongelma. Metsäenergiasta saattaisi jäädä hieman tuloa kotimaahan, ja mikä kaikkein nolointa maa- ja syrjäseuduille. Ei varmaan paljon, mutta sekin on nykyisille päättäjille vaikea asia. Tuulivoimapuistot voidaan kaavoituksen ja luvituksen jälkeen myydä ulkomaisille toimijoille. Menetelmä sama kuin lähes kaikissa kaivoshankkeissaa. Sellainen toiminta on nykyisille päättäjille paljon trendikkäämpää. Eihän vihreille ole mikään ongelma lämmittää Helsinkiä kivihiilellä siitäkin huolimatta, että ovat olevinaan ilmastosta huolissaan ja ko. Energia kartuttaa yhden kahjon sotakassaa. Oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu.
0,3 on metsänomistajien omaan käyttöön sahaama puu. Lankkua ja lautaa siitä on tehty eikä polttopuita.
Pientalojen Polttopuu 6,5 milj km.
Yksi tuulimylly vaatii huoltoteineen, johtoalueineen, rakenteineen ja suojaalueineen 4-6 ha metsää. Jos sähköistämisen tavoite vuoteen 2050 toteutetaan maatuulivoimalla, se vaatii 30 000 tuulimyllyn rakentamista. Metsäkato tulee olemaan melkoinen……
Tuulivoiman rakentaminen ja sähköautoihin siirtyminen lisäävät hiilidioksidipäästöjä voimakkaasti seuraavat 20-30 vuotta. Niiden vihreys on suurta bluffia. Lisäksi muu luonnon saastuminen ja haitat. Puun jalostaminen ”tikkuviinaksi” ja edelleen korvaavaksi polttoaineeksi olisi parempi vaihtoehto.
Tuulivoiman rakentaminen ja sähköautoihin siirtyminen lisäävät hiilidioksidi päästöjä voimakkaasti seuraavat 20-30 vuotta. Molempien ”vihreys” on suurta bluffia. Puun jalostaminen ”tikkuviinaksi” ja korvaavaksi polttoaineeksi olisi parempi ilmastoteko.
Talousmetsät/puuntuotantoalueet: siellä olen työurani tehnyt ja vapaa-aikani viettänyt. Niitä on on oltava tuottamassa raaka-ainetta maallemme vielä tärkeälle teollisuuden alalle. Puuta täytyy kasvattaa tehokkaasti, silloin tarvittava määrä saadaan pienemmältä alalta jolloin alueita jää muuhunkin käyttöön esim. suojeluun ja virkistyspainotteiseen käyttöön. Puuntuotantoon käytettävillä alueilla on tehty aikoinaan järjettömyyksiä ehkä hyvässä uskossa. Luonnonhoitotoimilla näitä asioita voidaan korjata, esim karujen soiden ennallistaminen, pienten perattujen virtavesien palauttaminen. Kyllä monimuotoisuus on talousalueilla vähentynyt tai kadonnut. Pääasiassa yhden puulajin kasvatusalueilla, jotka on aikaansaatu edellä kuvaamillani tavoilla, ei monimuotoisuutta pelasta muutama jättöpuuryhmä tai muutaman neliön riistatiheikkö.
Nimet ei tietenkään miestä pahenna, käyttäköön kukin mitä haluaa. Lähinnä minua tympii se vanhurskastelu noiden termien takana piilee. Kun ollaan niin luonnonpelastajaa kuin olla voi. Kuitenkin meillä on kaikilla silmät päässä. Olen monta kertaa kulkenut huippu hyvin kasvatetun 50 vuotiaan männikön kautta pienelle muutaman hehtaarin aarnikuviolle. Männikössä on runkoa, järeyttä, kuutioita ja laatua, mutta kun astun siitä aarnimetsän puolelle niin sokea reettakin tuntee, että monimuotoisuus on toista luokkaa.