Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kirjosieppo on pikkulintujen Putin. Pesinnän jo aloittaneelle tiaiselle tulee armotta häätö, kun tämä mustanpuhuva ritari saapuu etelästä.
Metsähallitus uudistaa ja hoitaa taimikoita erittäin tehokkaasti, jopa väkivaltaisesti. Hakkuissa alkaa jo sitten olemaan huonojakin tuloksia.
Kun motot tulivat metsiin, se oli uusi ja ihmeellinen asia, jopa niin että niiden arvosteleminenkin oli kiellettyä. Kuskit olivat aikaisemmin ajokoneita ajaneita, varmasti konemiehiä, mutta osaaminen metsä-asioissa etenkin harvennuskohteilla oli aika onnetonta. Tuolloin työnantajani toimintaan kuului puustotietojen kerääminen harvennuksen jälkeen, niin miestyö- kuin motokohteiltakin. Keräsin puustotiedot eräältä kymmenien hehtaarien motoharvennuskohteelta. Jälki oli melko surkeaa, jäävä puusto oli kaikkien käyrien alapuolella. Eräässä palaverissa otin asian puheeksi. Parille esimiehelleni iski kuivahko yskä. Toiselta sain myöhemmin moitteet mokomaan asiaan puuttumisesta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tein samoille kuvioille avohakkuuleimikon. Kertymä vaihteli kuvioittain 130-160 mottia hehtaarilla. Tunsin saaneeni aikaisemmat moitteet aiheettomiksi. Kertymä olisi voinut olla ja olikin osalla alueesta 250 mottia.
Se on markkinataloutta. Kyllä Hesari on varsin hyvin tietoinen missä sen pääasiallinen tilaajakunta asuu ja mikä heillä on kanta metsien käyttöön. Ei Maaseudun Tulevaisuuden pääasiallinen tilaajakunta asu Helsingissä, mikä näkyy sen kirjoituksissa.
Seuraava harvennus on 10-15 vuoden kuluttua.
Kyllä on, jos on mitä harventaa. Jos ensiharvennuksen jälkeen ppa on 11, toista harvennusta ei taida kannattaa tehdä. Sama tauti vaivaa koko kiertoajan loppuun asti. Laatu kärsii, kertymä pienenee, korjuukustannukset nousevat.
75 % ensiharvennuksista harsittu pilalle. Se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen
Metsälaki on lähinnä kuin kirje joulupukille. Harras toive, että toimisitko näin.
Eihän metsälaki oikeinkin tulkittuna ole mitenkään haitallinen metsätaloudelle. Metsälakikohteillahan ei ole ollutkaan mahdollista toimia. Miten sellainen kohde voi olla haitaksi metsätaloudelle, jolla ei ole esim. hakkuuoikeutta ollutkaan. Saman kaavan mukaanhan juopotteleva taksimies voisi laskea verotuksessa tappiokseen kännissä ollessaan ajamatta jääneet ajot.
No jos kone sujuu, niin sitten on hytissä vika, jos kahdeksan harvennusta kymmenestä on tarkastuksissa todettu huonoiksi. Koneen syytä toki on se vajaa kahdenkymmenen metrin uraväli, puomi ei veny kauemmaksi.
Huomasin entisiä työmaitani ajellessa hiljakkoin ensiharvennetun kuvion. Tunnen kohteen polvenkorkuisesta taimikosta lähtien. Käymmeniä kertoja olen siinä hirvipassissa ollut. Aineet hyvään jälkeen olisi ollut olemassa. Hanskalokerosta löytyi vielä relaskooppi muistona ajoilta jolloin oltiin vielä miesten kirjoissa. Ajouran keskeltä mitattuna ppa 11, ajurien välistä 14. Kantojakin silmäilin. Hakkuissa puuston keskiläpimitta oli pudonnut arviolta 5 senttiä. Iso pää edellä oli hakattu. Varmaankin se moto joutuu tekemään samat liikkeet 200 litraisen rungon kanssa kuin 80 litraisen ja ajanmenekki on sama. Näköjään houkutus napata se isompi on kova.
Aikoinaan ensiharvennuksia tehtiin metsurityönä. Noin kymmenmetrisenä aloitettiin, kaksi kolmosta tuli rungostaan. Tuossa kasvuvaiheessa pystyi vielä selviä susipuiksi kehittyviä poistamaan, tehtiin laatuharvennusta. Uraväli kolmekymmentä metriä. Näiltä kuvioilta saatiin kunnon kertymiä vielä väljennyksessäkin. Kun korjuu koneellistui, menetelmät muutettiin koneitten ehdoille sopiviksi. Uraväli kahteenkymmeneen metriin ja puustoa piti kasvattaa järeämmäksi ennen hakkuita jotta kone sai tarpeeksi kertymää hehtaarilta. Nyt jälki näkyy. Puolet pinta-alasta on ajouria ja risteyksiä, seuraavan harvennuksen rungot menivät jo nyt pinoon. Toisaalta konemiehiäkin ymmärtää. Taksat on sellaiset, että ensiharvennuksille parhaiten sopivilla koneilla kukaan ei pysty itseään elättämään. Ja se suurin ponsse tai komatsu kun ei ihan pienestä reijästä suju kulkemaan.
Metsuri motokuski on oikeassa. Mieluummin aikaisin kuin myöhään. Jos odotetaan n. 14 metrin valtapituuteen, kilpailussa pärjänneet oksinkaat suurimmat puut on jätettävä pystyyn. Pienemmät vinot, latvustoltaan toispuoleiset, lumen ja tuulen tulevaisuudessa kaatavat ja katkaisevat on viisainta kerätä pois ja tällöin ollaankin jo liian harvassa asennossa. Ensiharvennus pitäisi ymmärtää viimeiseksi taimikonhoitovaiheeksi eikä bisneksen teoksi.