Kaikki on pakotettava pörssisähköön, tottakai. Muuten tuuliyhtiö eivät rikastu, valtio laitetaan tässäkin takuumieheksi. Turha on moittia Venäjän oligarkkeja, on niitä meilläkin ja lisää on saatava. Polttomoottoriautoista veroina kerätyt miljardit on saatava jotenkin korvattua jos sahköautotavoitteeseen päästään. Siksi sähköpörssi ja sen hinnat tulevat pysyväksi tuotannosta riippumatta. Hirvittää vain miten käy sille kansanosalle, joka ei sähköautoihin tonnin eläkkeellä kykene. Poika saunoo yhä harvemmassa tuvassa.

Siispä kaikki metsästäjät kaatamaan mahdollisimman isoja uroksia. Kyllä se kanta siitä pienenee.

Eikös siellä Talvivaarassakin häärännyt monikansallinen yhtiö? Ja kuka maksoi jälkien siistimisen. Ei ainakaan ne, jotka toiminnasta hyötyivät. Maanomistaja ja veronmaksajat viimekädessä aina maksumiehiksi jää. Terrafame, Fortum……..jne.

Aina ha/päivässä miehet valehtelevat

Nuorena miehenä, hurjimmassa ja riskimmässä iässä, metsurina ollessa ihmettelin vanhojen ukkojen juttuja valtavista päivän hakkuumääristä. Pokalla ja kirveellä olivat pistelleet määriä johon me emme tahtoneet moottorisahalla päästä. Sitten oivalsin. Ukkojen puheissa kuutiojalat muuttuivat luistavasti kiintokuutioiksi, määrä sama, mittayksikkö vain vaihtui. Eikä sellainen mies valehtele joka uskoo itsekkin omat juttunsa.

En ole tilastomatemaatikko, mutta tohdin epäillä, että hirvenmetsästyksessä on liian paljon satunnaisia muuttujia jotta omaan riistaan kerätyistä esim. havainnoista voitaisiin tehdä kovin luotettavia tilastollisia päätelmiä takaisinlaskentoineen. Metsästävät seurat eivät koskaan ole samanlaisia pinta-alaltaan, metsästäjämäärältään, tavoiltaan, tavoitteiltaan, osa metsästää kesälaitumilla toinen selkeillä talvilaitumilla ym. Omalla tuntemallani alueella isoin porukka on 35, pienin 3 metsästäjää joista yleensä 2 on yhtä-aikaa metsällä. Isoimmalla porukalla hyvä tieverkosto ja usein useita koiria, havaintoja syntyy. Pienemmässä porukassa yksi passissa ja koiramies maastossa, harvemmin tulee havaintoja hirvimäärästä huolimatta.  Oma porukkani metsästää selkeällä talvehtimisalueella, joka on myös erittäin suosittu valtion pienriista-alue. Olemme useana vuonna aloittaneet jahdin vasta, kun linnustus on päättynyt, emme ole yksinkertaisesti mahtuneet turvallisesti lintumiesten sekaan, ja hirvetkin kyllä väistävät alueelta muualle. Kun hirvet palaavat takaisin, ne ovat yleensä aikuisia. Vasat niiltä on ammuttu ”väistötiloissa”. Aikuisia on kyllä kauden loppupuolella jopa kohtuuttomasti. Viime syksynä kaksi vasan lupaa jäi käyttämättä, niitä ei enää ollut. Vuodenvaihteen viimeisenä viikonloppuna motitimme seitsämän hirven porukan metsäteiden lenkkiin. Koira toi neljään passiin hirven, kaikki aikuisia. Lopetimme jahdin siihen, vaihdoimme lopputalveksi ketun pyyntiin, siinä ei vielä ole sukupuoli eikä ikärajoitteita. Keväällä yhteisluvan palaverissa kuulimme, että alueellemme on syntynyt hirvityhjiö, koska vasoja jäi ampumatta. Meiltä päälliköt vähensivät kaksi lupaa. Sellaista tilastomatikkaa.