Ostin aikoinaan vanhan savottakämpän. Siellä tulee vietettyä paljonkin aikaa. Hetekalla aikaa tappaessa on tullut ajateltua monenlaisia asioita. Aikoinaan tälläkin kämpällä oli kämpäemäntä, joka huolehti kaikkien ruokapuolesta. Oli kämppäisäntä, joka huolehti emännälle polttopuut uuneihin, huolehti ruoka-aineiden logistiikasta kämpälle, piti kämpän lämpimänä ja saunan valmiina kun työmiehet illalla palaskvat savotalta. Oli hakkuumiehet ja hevosmiehet. Jakomiehet merkitsivät kaadettuihin ja karsittuihin runkoihin katkaisukohdat jätkille. Oli laanimiet, jotka pinosivat hevosmiesten heittokasoihin ajamat puut. Hevosmiehille maksettiin urakkataksa ajetuista moteista. Taitavimmat tekivät niin harvoja pinoja, että puumäärä olisi tuplaantunut, siksi laanimiehet erikseen. Oli tiemiehet, jotka jäädyttivät hevosille runkotiet, aurasivat lumisateen jälkeen, höyläsivät raiteet runkoteihin ja kuokkivat turpeita pahimpiin alamäkiin. Oli kämpän terävässä päässä ukkoherra ja lukuisia kymppejä ja seitenvitosia. Rahasalkku tuotiin konttorille kämpälle ja siellä laskettiin tilit. Ja kaikki pärjäsivät, ei varmaan kaikki mitenkään loistavasti, mutta toimeen tulivat. Nyt yksi moto hakkaa saman mitä kämpällinen jätkiä, ajokoe ajaa puita enemmän kuin koko hevosmiesten lauma, kartat ja tilit kulkevat digitaalisena, pomoja ei käy metsässä kuukausikausiin. Ja kuulopuheiden mukaan kukaan ei pärjää mitenkään. Tehostaminen ja tehokkuus on syönyt kannattavuuden kaikilta.

Kävin viikonloppuna ”tarkastuskierroksella” entisillä työmaillani. Kävin mm. katsomassa kuulumisia taannoin kertomastani suurimmasta suunnittelemastani yhtenäisestä hakkuuaukosta, 157 ha. Tuo alue oli syntynyt 1936 olleen metsäpalon seurauksena. Puhdasta hyvin väkivaltaisesti hoidettua männikköä. Ja sama menetelmä tuntui jatkuvan. Tehokas muokkaus, istutus jalostetulla taimimateriaalilla, oikein ajoitettu taimikonhoito  jne. Alueella kasvoi nyt reilun miehen mittainen mäntytaimikko. Viime kesänä näkyi tehdyn taimikonhoito. Jättöpuuryhmiä ei näkynyt, varmaankin jätetty, mutta tuon kokoisessa aukossa ilmeisesti myrsky kaatanut. Muutama merkityksetön ” riistatiheikkö” , muutaman neliön ala, jätetty raivaamatta. Hyvin monotoninen maisema, pelkkää mäntyä erittäin tasaisin välimatkoin. No, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Pilkkoa leimikko useampaan erään, jättää välikaistoja hakkaamatta maiseman säilyttämiseksi? Ja näin tuplata korjuukustannukset myrskytuhojen korjuuna ym.  Isaskar manaili tehokkuuden suosimista. Mutta eikö näin tulekkin toimia? Jos tuolla 157 ha:n alalla saadaan tuotettua tehokkailla toimilla 20-30% suurempi puusto kuin näpertelemällä, hyväuskoinen voisi toivoa, että vastaavasti 30-40 ha:n ( 20-30% 150:stä) alalla voitaisiin ottaa luonto paremmin huomioon tai jopa toteuttaa suojelua. Ei näin tietenkään tapahdu, mutta noin periaatteessa ajatellen.

Värriön tutkimusalueen huimat metsomäärät kovankin petopaineen alla osoittaa, että kanalinnut selviävät kyllä yhdestä kovastakin paineesta, kun perusvaatimukset ovat kunnossa. Elinympäristö on kanalinnuille otollinen ja vakaa. Kun elinympäristössä tapahtuu vuosittain muutoksia, petopaine on ajoittain vaihteleva, luonnossa häirintä voimistuu, liikenne tappaa metsästäjiä enemmän ( lintukuolemista jopa 65 % aiheutuu liikenteestä) ja vielä metsästys ottaa oman osansa, ollaan jo vaikeuksissa ja jatkuvasti laskevat kannat ovat selviö.

Metsäkanalintukannat kääntyneet laskuun.

Näin metsästäjänä kummastuttaa tuo uutinen, kun ministeriö kuitenkin jatkoi metsästysaikoja kuukaudella viime vuoteen verrattuna.

Ammatti Raivooja on väärässä ja oikeassa. Metsänraivaajaksi voi alkaa kuka tahansa, mutta erittäin harva kykenee sillä työllä elättämään itsensä. Aina tässäkin työssä on käväissyt näitä kahden motin ja vajaan puolen hehtaarin miehiä, ovat vain häipyneet melko pian ”tuottavampiin” töihin. Jos metsurin työllä aiot itsesi elättää, se on lähinnä elämäntapa kuin ammatti. Oikeassa olet siinä, että jos aina olisi isää kuunneltu, vieläkin elettäisiin kivikautta. ”Kylähullut” vievät maailmaa eteenpäin, ”viisaiden” tehtävä on pitää maailma pystyssä.