Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kaiken surkeimmaksi tilanne menee, kun vanhus rakastuu siihen omaisuutensa ja rahaan. Ei henno käyttää edes omaksi hyödykseen, vielä vähemmän luovuttaa pois vaikkei mihinkään pysty käyttämään. Elämän tarkoitus ja autuus tulee tiedosta, että rahaa on. Olen näitä lukuisia seurannut varsin läheltäkin. Suoranaisesta nälässä kituuttavat, vaatteita ei hennota pestä saatikka hankkia uusia. Kaikki toiminta tähtää rahan panttaamiseen. Kaikkien, ainakin yli 70 vuotiaiden, pitäisi muistaa, että siinä viimeisessä paidassa ei ole taskuja.
Kyllä metaania voi satelliiteista mitata. Olihan joku aika sitten lehdessä kartta missä pahimmat metaanilähteet näkyivät synkän violettia alueina. Ovat vain sen kokoluokan päästöjä, että niihin on politiikkojen mahdoton puuttua ja nykyisten syytettyjen mittakaava osoittautuu merkityksettömäksi ja toimet räpellykseksi. Metaani on luonnon oma tuote, jos sitä suosta nousee, niin se kuuluu luonnon kiertoon. Olen Timpan kanssa samaa mieltä, että luontoa on tietenkin käsiteltävä niin, että siinä olevaa metaania tai sen lisäämistä ei turhan takia tehdä. Täytyy tarkoin punnita tunnin ratojen, ulkomaisten omistamien tuulipuistojen ja ennallistamisten KOKONAISvaikutukset, ei vain takoa laput silmillä yhden asian puolesta päätä mäntyyn. Puututaan ihmisten aiheuttamiin päästöihin, piipunnokkiin, viemäreihin ja muuhun jatkuvan kasvun harhan aiheuttamiin sotkuihin.
Kuivuessaan vernissa muodostaa melko kovan kalvon. Latvakasvaimissa saattaa neulasten elämä häiriytyä. Isäukko käytti vernissaa puuveneiden kyllästämiseen, käsitelty pinta ei päästänyt vettä lautoihin, ei tosin uloskaan, jos kosteana käsitteli.
Konemiestä avustavat laitteet voivat olla tulevaisuutta, jopa hyviä. Mutta varmaan joudutaan tyytymään pelkkään avustamiseen, lopulliset ratkaisut tekee kuitenkin ihminen. Vai mennäänkö siihen, että jos konenäkö huomaa kohteen tiheydeltään ja poistumaltaan kelvottomaksi, näyttö ilmoittaa game is over ja sammuttaa koneen.
Ei mene sataa vuotta, se alkaa olla jo nyt. Televisiossa esiteltiin 3D tulostin jolla voidaan tulostaa kasvisproteiineista täysin naudanliha pihviä muistuttava pihvi. Jos sen haluat puoliraakana, tulostin lisää vereksi kirsikkamehua. Petoeläimenä ihmisellä on kaipuu lihan perään. Näin sitä kaipuuta voidaan kestävästi huijata.
En tiedä sopiiko otsikon alle, mutta yritetään, kun tässä on kuuluuteltu eri toimijoiden yhteisen kannan perään. Onko joku lukenut metsänhoitaja/kirjailija Veikko Huovisen kirjan Tapion Tarhat. Sen mukaan joskus on yhteisiä näkemyksiä löytynyt, mutta siihen kerhoon ei ole päässeet metsänomistajat ja koneyrittäjät.
A.J. Olet harvinaisen oikeassa. Kun virkamies on edunvalvojana, saat parikymppiä viikossa. Silloin on kyyti kylmää. On vaimon suvusta hieman kokemusta. Kun olemme kuudenkympin ja kuoleman välissä, koskaan et tiedä mikä aamu on älli kankaalla, hevosmiesten sanoin hokit suorana, sitten on myöhäistä. Asiat kannattaa puhua ja sopia ajoissa vaikkei niitä heti toimeenpantaisikaan.
Kuluneella vetorattaalla ja ketjulla sahatessa ketju alkaa pompottamaan. Syö laippaa ja katkaisee itsensä. Kiitos havainnosta kuuluu ohuelle rahapussilleni.
Meiltä kyllä ketjuja ja laippoja särkyi. Tosin otanta on pieni, meitä oli vain 9 ammattimetsuri porukka, aukkoja hakattiin urakkapalkalla. Ja sen verran maalaisia, että sahan huollot ja tankkaukset ei tahtonut luonnistua kuin paljain käsin. Oli opetettu tai koulutettu varmaan väärin. Rypsiöljy oli vähän parempaa, tosin tuo mönjääntymisongelma oli. Ja ukko haisi kuin huonosti siivottu nakkikioski. Sain kerran tynnörillisen käytettyä hydrauliikkaöljyä, jota nuukuuksissani käytin. Ei oikein pysynyt kunnolla ketjulla, ukko oli aika limaisen oloinen, vähän otti henkeenkin ja ketjuja katkeili enemmän. Lämpimillä keleillä ei tarvinnut yövoiteita, senverran oli naama illalla rasvainen. Kyllä ne sitko-aineet on teräoljyssä tarpeen.
90-luvun alkuvuosina näitä ”biohajoavia” kokeiltiin. Yli kymmenen asteen pakkasella, kun sahan yöksi jätit metsään, öljytankki oli umpijäässä, jos käytit erästä maidonväristä litkua. Ketjuja ja laippoja meni kolminkertainen määrä tavalliseen öljyyn verrattuna. Ketjua viilatessa ja kiristäessä sekä tankatessakin paljaat kädet joutui väkisinkin kosketuksiin litkujen kanssa. Iho nousi rakkuloille, jotka myöhemmin kuoriutuivat pois. Kokeilut jäi lyhytaikaiseksi. Marjanvarsia en kantojen ympäriltä myöhemmin tutkinut. Mutta lopputulos oli varmaan samanlainen kuin muullakin ”vihreällä siirtymällä”.