Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kiertoaika riippuu puhutaanko metsästä vai puunkasvatusalueesta. Metsän kiertoaika on 200-500vuotta, eikä se tarvitse korkolaskua. Puunkasvatuksessa kiertoaika on taimen istutuksesta siihen hetkeen kun tuo taimi katkaistaan pinoon. Nykyään yleensä 50-60 vuotta, mutta kovilla tuotto odotuksilla nykyään menty jo 25 vuoteen, kuten eräs tutkimus osoitti.
Minkäs maalainen Metsä G on? Vanhoja varmaankin senkin tehtaat ovat, mutta tulosta tuntuu tulevan.
Aika harvassa työssä työpaikan ja asunnon välisistä matkoista saa kilometrikorvaukset. Metsätalous ei ole poikkeus. Mutta toteutuneet kuluthan saa vähentää. Itselläni oli aikoinaan määritelty työpaikaksi työnantajan toimisto. Sinne kuljin omillani. Sensijaan metsäpäiviltä kilometrikorvaukset maksettiin. Se olikin parasta tienastia, ylivoimaisesti.
Näyttääkö metsäteollisuude ja kaupan suurimpien toimijoiden tuloskehitys siltä, että ei ole varaa maksaa kunnon palkkaa? Jos ei niin vuorineuvoksethan voivat itse lykätä haketta tuuttiin ja istahtaa kaupan kassalle vaikkapa lauantai-iltana.
Me metsässä mönkijät emme vain ymmärrä näiden ratojen ihanuutta. Ajatelkaapa miten tärkeää on nyky ihmiselle, kun junamatka lyhenee 10 minuuttia. Ei siitä 10 miljardin lasku ole mitään, eikä metsäkadot ja hiilinielu.
Olipahan Perkolta huimin salaliittoteoria mitä olen kuullut pitkään aikaan. Hah!
Mikä sossutoimisto työntekijät ovat, joiden pitäisi nälkäpalkalla kerryttää työnantajalleen yhä kasvavia voittoja, joka on siirtänyt kustannusten nousun tuplana myymiinsä tuotteisiin.
Päästöt vähenevät, jos palkka on sitä tasoa, että sillä ei pysty elämään. Täysiaikaisten työntekijöiden välttely on kaupan alalla yleinen keino välttää palkkakustannuksia. Se tuskin on työntekijöiden keksintö. Mutta ”huonosti” kaupalla tuntuu tulosjulkaisujen mukaan menevän.
Ensiharvennusten, kuten muidenkin harvennusten, osalta poiminta tai alaharvennus kannattavuutta mietittäessä riippuu aika paljon myös siitä kenen kannalta asiaa katsoo. Metsäkeskuksen tutkimuksen ja omien viimevuosien kokemusten perusteella olen huomannut, että tässäkin asiassa vallitsee ”kolmikanta” näkemys. Korjuujälkiä tarkastellessa olen huomannut, että jonkun mielestä on ollut kannattavinta tehdä jo ensiharvennus poimintana. Sitä en ole selvittänyt kenen päätökset ovat olleet.
En edelleenkään väitä, että jalostuksella olisi vaarana vain huonoja ominaisuuksia. Mutta mikään itseselvyys ainoastaan hyvien ominaisuuksien korostuminen ei ole.