Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Järvien ja lampien laskuojat ruopattiin ojitusten yhteydessä. Vedet putosivat tuon n. metrin. En ole kaasuasiantuntija, mutta pilkkireijistä nouseva löyhkä muistuttaa likakaivoa. Salolampia, ei ole viemäreitä koskaan ollut lähimaillakaan. Olin poikasena tutkimusporukassa, joka kartoitti soiden turvevaroja. Näytekairan kun nosti varovasti ylös ja raapaisi äkkiä tulitikun reijän päällä syttyi vähäksi aikaa sininen liekki. Ja haju oli sama kuin pilkkireijällä noilla lasketuilla metsälammilla.
Tuoreilla kannoilla yleisiä puuntuhoajia:
Kuusentähtikirjaaja. Kuivattaa kuusen latvoja. Aiheuttaa merkittäviä tuhoja nuorten kuusikoiden harvennusaloilla.
Havutikaskuoriainen. Pilaa puuta ja sahatavaraa.
Kuusenniluri. Lisääntyy avohakkuun kannoissa. On tuhonnut jopa puolet istutetuista kuusentaimista muutamassa vuodessa.
Pystynävertäjä. Vahingollisin männyn tuholainen.
Täällä vedenjakajaseudulla lähes kaikkien pikkujärvien ja lampien pintaa laskettiin metsäojituksen kulta-aikaa 50-100cm. Vanha rantapenkka on vielä näkyvissä. Sen ja vesirajan välissä on nyt 10-30 metrinen hyllyvä hetteikkö. Valitettavasti niissä vesistöissä kamelin selkä on jo katkennut. Ojitusalueilta lasketut kiintoaineet ja ravinteet ovat käynnistäneet prosessin, joka ruokkii itse itseään. Suojelutoimia voi tehdä, mutta nämä vesistöt on jo menetetty. Olen niitä joskus kierrellyt hankikelien aikaan jääkairan kanssa. Reijän kun poraat, löyhähtää kuin likakaivon kannen avaisit. Tupakkaa sytyttäessä aina arveluttaa syttyykö myös metaanipilvi.
Kuusenniluri hyvin yleinen kannoissa. Tutkimuksin todettu, että puolet kuusen istutustaimista saattaa olla tuhoutunut sen syönnin tuloksena 2-3 vuoden kuluttua istutuksista.
Toki kannoissa ja lumpeissa ötököitä on. Käyväthän esim. palokärki ja karhu kuorimassa tiettynä aikana kesästä edellisenä talvena hakattuja kannokoita. Itse olen kerännyt vuosia polttopuuni metsiin jääneistä lumpeista, ja muutaman erikoisen lumitalven jälkeen kantoja lyhentämällä. Heinäkuulla alkaa kuori irtoamaan ja nilakerroksessa on toukkia. Taitavat olla vain näitä kaikkein yleisempiä puuntuhoojia kuten kuusentähtikirjaaja (Suomen yleisin kuoriainen) ja kirjanpainaja. Näistähän on ollut kova huoli, että leviävät suojelualueilta puuntuotantoalueille. Vähemmän on huolta kannettu kannokoiden vaikutuksesta.
Koiran on pakko liehakoida ihmistä, ei pärjää ilman ruokkijaa. Kissa tulee toimeen omillaan, sietää ihmistä koska saa tältä ”kissan päivät”. Jos kissa olisi ison koiran kokoinen, pisteiksi isäntänsä poskeensa.
Täytyy nähdä metsä puilta. Vanha sanonta, joka pitää erinomaisesti paikkansa. Eihän kaurapeltoakaan kutsuta luonnonniityksi tai ahoksi.
Visakallo. Kolikolla on aina kaksi puolta. Puuntuotantoalueet ovat kyllä tarpeen. Työllistäväthän n. 2% Suomen työllisistä, antavat verotuloja, ja ehkä tärkein, että viennin arvosta puutuotteiden arvo on huippu vuosina yli 16%. Kansantalous kun pelaa vain niin, että satamassa laivoihin laitetaan enemmän tavaraa kuin niistä puretaan. Mutta kyllä luonnon kannalta hinta on ollut aika kova. Etelä-Suomessa luonnontilaisia metsiä on vain vajaat 2 %. Ja puuteollisuusyhtiöiden usko alueiden kovaan kasvuun ja maanomistajien halukkuuteen hoitaa alueitaan ja tarpeeseen myydä puuta on johtanut kapasiteetin ylimitoitukseen. Yhä harvempi puunkasvatusalue ehtii siihen kasvun vaiheeseen, että se edes muistuttaisi metsää.
<b>Rane</b>. Tulisi liian pitkä lista, mutta A,J. antoi joku aika sitten hyvän vinkin, mistä oikean metsän ominaipiirteet kannattaa aika ajoin kaikkien puuntuotantoalueilla touhuavien tarkistaa: Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen kirja Suomalainen aarniometsä. Voin suositella.
Puuntuotantoalue on oikeampi nimi. Niiltä on kaikki oikean metsän ominaispiirteet kadonneet.
Eikös MG pääasiallinen tuote ole sellu?