Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Reilu vuosi sitten kaikki purkuvelvoitteen epäilijät leimattiin tällä palstalla aivan höpö-ukoiksi. Vakuudet piti olla kuulemma varmemmassa tallessa kuin Suomen Pankissa.
Minua ainakin hirvikärpäset purevat, Ruotsissa en ole käynyt kokeilemassa. Johtunee siitä, että syön oikeastaan vain pelkästään hirven lihaa, joulukinkkuunkaan ei ole tullut koskettua varmaan yli kymmeneen vuoteen, vaikka se tavan mukaan paistetaankin. Siksi on tullut pohdittua hirvikärpästä. Jos alkukesä on oikein kuiva tai kesä oikein sateinen, Hirvikärpäsiä on vähän. Kuiva pitkä kausi kuivattaa kotelot rusinoiksi, märkänä sateisena kesänä ne homehtuvat elinkelvottomiksi. Tässä erittäin epätieteellinen tutkimustulokseni.
Aloittaja oli purkanut atomeiksi käytännön työn itsestäänselvyyksiä. Mutta, mutta, kolikossa on aina kaksi puolta. Jos on tietona, että korjuuta firman puolesta ohjaava ei ehdi käymään vuoteenkaan maastossa, kaula hyvään korjuujälkeen tahtoo kasvaa kahdesta päästä. Korjuu menee vähän rouhimiseksi ja pelkästään digikarttojen varassa ilman minkäänlaista paikallistuntemusta korjuuta ohjaavan tulee lähetettyä aika epätoivoisiakin korjuukohteita koneille. Hyvä onnistunut korjuujälki kun saattaa olla kiinni muutamasta epätoivoisesta koneenmitasta, joita ei pelkästään tietokoneen näytöltä näe. On tullut keräiltyä polttopuiksi näitä lyhyen kantamattoman pätkän takia suohon sotkettuja kapulasiltoja. Minulle se kyllä käy, ei siinä mitään. Keväällä keräsin puolentoista hehtaarin aukosta mönkijällä kahdessa päivässä puulämmitteisen omakotitalon vuoden puut. Yksittäisiä- kaksittaisia ajamatta jääneitä tukkeja, kuitukasoja, metrisiä tyvilumppeja ja toistakymmeneltä sentiltä katkaistuja koivunlatvoja. Ja kuorin vain muokkauskoneen painaessa päälle kerman päältä. Tuli huokaistua, ja mielestäni hyvästä syystä, ”Ei minun aikanani”.
Kyllä nuorena riskinä miehenä ja vielä kun työnsaattoakin oli urakkapalkalla metsurina rahaa tuli. Urakkapalkalla vain tienastista 30% oli sahan osuus. Sahalle ei maksettu eläkekertymää.
Onko käpysonnilla kokemusta metsurin eläkkeestä ? Minulla on. Ei kannata kuunnella huolto-asemaparlamentin puheita. Olen joskus sivukorvalla kuunnellut. Kaikilla on huomattavasti parempi eläke kuin minulla on koskaan ollut työelämässä kuukausipalkka.
Ne perusduunarit tekivät töitä yli puolet valveillaoloajastaan kymmeniä vuosia palkalla, joka nippanappa riitti elämiseen. Ja mitä jäi käteen? Katkera, leipääntynyt mieli, jokunen ammattisairaus ja muutaman satasen peruseläkettä suurempi eläke. Saattaa tulla mieleen sairauksien kanssa kipristellessä ja hoitopaikan viedessä kaiken säästöön kertyneen, että olosipa pitänyt aikoinaan nuorempana surffailla.
Suorittavalla on sitten tosi fiksu tytär. Minun nuorempi poika totesi viime keväänä muutaman vuoden kokemuksella, että hänen sormiaan ei enää ensi talvena betoniraudat palele. Nyt on asunto ja ruoka talon puolesta, palkkaakin tulee sen verran, että pärjää. Maisemat on kuulemma komeita ja tytöt kauniita.
Mitäs tämä sitten on: Kun ensimmäiset supikoirat ilmestyivät näille main, ne sai juoksemalla kiinni huonompijalkainenkin ukko. Tekeytyivät kuolleeksi, kun hätä tuli. Tunkivat itsensä vaikka maitotonkkaan, kun jotain syötävää oli tarjolla. Nyt ei tahdo hitaampi koirakaan pysyä perässä, saatikka mies. Niin ovat vikkeliä nyt. Ja ei tahdo sellaisia herkkuja syöttinä olla, että loukkuun menevät. Ensimmäisten hirvikärpästen nitistämiseen tarvittiin sivuleikkurit, niin olivat kovakuorisia. Nyt henki lähtee kun sormien välissä hieraisee. Onkohan länsi-elämä nämäkin rappeuttanut ?
Nuoret alkavat oppimaan. Tavoite ei enää ole puolenmiljoonan omakotitalo postimerkin kokoisella tontilla. Ovat oikeastaan erillään olevia rivitalo-asuntoja. Eikä ole mikään ihme, jos syntyvyys laskee. Varoittavia hermonsa menettäneitä esimerkkejä on varmasti jokaisen lähipiirissä.
Vakituinen työ saattaa olla vielä joissakin harvoissa tapauksissa mahdollinen. Sensijaan vakituinen parisuhde taitaa olla pelkkää utopiaa. Sitten alkaa taistelu siitä velkaisesta omakotitalosta ja parista lapsesta. On sinun lapset, minun lapset ja yhteiset lapset. Hermot on pinnassa, kemiallisia lohtuja tarvitaan. Ja koko elämä jää ELÄMÄTTÄ. Ainoa joka hyötyy on pankit ja vähäisemmin valtio.