Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Eipä ole monta vuotta, kun seurasin, ja haistelin, erään suurnavetan lietelannan ajoa. Pääsiäisen aikaan lumet hupenivat kovaa vauhtia. Kymmenkunta senttiä oli vielä sohjoa pellolla, kun alkoi hillitön lietteenajo pelloille, ilmeisesti oli pelkona kantavien kelien loppuminen. Koko pääsiäisen ajoa kesti, lumisohjon päälle. Sonta lensi ja haisi. Peltojen halki vie luonnonpuro läheiseen järveen, pelto-ojien lisäksi.
Havainto ei ole varmaan Ranen mieleen. Saattaa olla hänen mielestään venäjämyönteinen ja ryssän röllin mielipide.
Tulee noita vanhoja asioita mietiskeltyä nykyjään enemmän kuin tulevia. Johtunee siitä, että takana on paljon ja edessä enää vähän. Vesistöt alkoivat täällä päin tummumaan ja rehevöitymään muutaman seikan osuttua samaan aikaan. Maataloudessa kuivalantalat korvattiin lietelannalla, metsätaloudessa otettiin muokkausmenetelmänä käyttöön ojitus-mätästys, turvesoita avattiin käyttöön ja alkoi hillitön kesämökkibuumi. Nämä tapahtuivat muutaman vuoden ”aika-ikkunassa”. Vanhat metsäojitusten synnit olivat pohjalla ja sitten alkoi kamelin selkä katkeamaan. Kuten tunnettua, se selkä katkeaa lopullisesti varsin pienestä kuorman lisäyksestä.
Tuossa aivan lähellä eräs yhtiö hakkasi muutama vuosi sitten varmaan yli kymmenen hehtaaria siemenpuu-asentoon, äesti seuraavana keväänä. Sen verran silmä harjaantui työssä arvioimaan läpimittoja, että uskallan väittää, että tuossa männiköissä ei ollut ainoatakaan rinnankorkeudeltaan 25 cm puuta, eikä tukkipinossa yhtään yli 17 cm latvaläpimitaltaan olevaa tukkia. Siemenpuut terävälatvaisia parhaassa arvokasvussa olevia kasvatusmäntyjä. No, yhtä kaikki, nyt tuo alue on turkkinaan täynnä topakan näköistä männyntainta. Jos minä olisin päättämässä, siemenpuut olisivat jo lähteneet pinoon. Turha niitä on enää seisottaa. Ainakin liian pitkään pidetyn vanhanajan järeän siemenpuun ympärille kun tahtoi tulla aina aarin reikä taimikkoon.
Kyllä lähes kuitupuun kokoisia siemenpuumänniköitä näkee, näitä yhden tukin puista rakennettuja, parhaassa arvokasvussa olevia. Mutta kun ne tuotto% määräävät nykyjään niin paljon…. Mutta muuttaako mänty ikääntyessään perimäänsä? Onko hyvälaatuisella ensiharvennuskoon männyllä heikompi perimä kuin saman puun perimä vanhempana? Jos jatkuvan kasvatuksen metsässä hyvä järeä puu uudistaa metsää, onko syntyvän taimiaineksen perimä huonompi? Jos näin syntynyt puu erehtyy nuorena heittämään siemenensä otollisen kasvupaikkaan, onko syntyvän taimen perimä rappeutunut huonommaksi?
Ei ollut seura Pyylaaki.
Sama havainto muutaman vuoden takaa kuin isaskarilla. Latvattomia, jopa tukkikuusia, tuli paljon. Samoin lannoitetuissa männiköissä latvoja katkeili. Latvat ampui todella kauaskin rungosta ja aina oli latvakerkkä katkennutta runkoa kohti.
Meillä päin hirvikanta alkoi kasvamaan 80-luvun alussa. Siihen asti pääosa hirviporukoista sai vain yhden hirviluvan syksyssä. Luvat lisääntyivät varovasti ensin edellisissä kommenteissa mainituilla silmäätekevien porukoilla. Näihin oli asiaa vain metsänomistajilla, höystettynä koulun rehtorilla ja osuuskaupan johtajalla. Kokosimme tuolloin metsäfirman työntekijöistä, pääosin metsureista, porukan ja saimme vuokrattua työnantajalta hirvimaat. Ensimmäisenä vuonna emme saaneet lainkaan hirvilupaa, Rhy:n lausunnon perusteella. Nähtiin ilmeisesti hieman nolona antaa metsuriporukalle lupa. Vuosia metsästimme vain yhtä lupahirveä pitäjän parhailta hirvimailta. Tuolloin ei uskallettu eikä ymmärretty reagoida hirvikannan nopeaan kasvuun. Varsinainen kannan ”räjähdys” tapahtui 90-luvun puolivälin jälkeen. Siinä Suorittava on aivan oikeassa. Ilmeisesti tuohon vaikutti metsäverotuksen muutos. Pinta-alaverotuksesta siirryttiin myyntiverotukseen. ”Veropakolaiset” hakkuuttivat ainakin täällä päin kaikki vanhat kuusikot nurin ja tilalle istutettiin mäntyä. Tämä ”otanta” on tosin vain parin pitäjän osalta. Hirville luotiin ravinnon suhteen yltäkylläiset olosuhteet 10-15 vuodeksi. Ja se näkyi tietenkin hirvitiheyksissä. Nyt tuon aikaiset taimikot ovat nuoria kasvatusmetsiä ja moni tuolloin hirvitiheyksiltään huippuseura on palannut normaalimpaan hirvitiheyteen ja lupamääriin. Luvat ovat tulleet alas yli 20:sta luvasta 5:n lupaan.
Ja ydinvoimalat seisovat taas helmikuun alussa. Sitä varmemmin mitä kovempi on pakkanen. On niissä sellaiset ”säätöventtiilit” jotka menee taas jumiin.
Eikös sinne Venäjälle tavaraa mennyt. Yksi tuttu ajoi rekallaan monta vuotta sinne suklaata. Ja hirveä hinku oli isommilla yrityksillä perustaa sinne tehtaita, Fortum, Posti, S-ryhmä ym. Eikös senkin toiminnan voi katsoa vienniksi. Maatalouden vaikeuksien yhdeksi syyksi sanottiin Venäjän viennin loppuminen. Juustorekat lopettivat ajossa.
Pörssisähkö näyttäisi olevan sidoksissa lämpötilaan. Kun sää laskee pakkasen puolelle, hinta nousee olipahan tuotantoa miten paljon tahansa. Pakkanen tuo hintaan ”vaikeusastekertoimen” kuten uimahyppykilpailuissa.