Mies oli jänismetsällä. Poliisi huomasi alueella ”sudenjäljet” , jotka osoittautuivat myöhemmin ilveksenjäljeksi. Ei ollut muuta näyttöä. Tästähän oli lehdissä juttua.

Eikös Glalla ollut kohteesta kuva lukijoiden kuvissa viime keväänä?

Tolopaisen kanssa olen nyt samaa ja eri mieltä. Ensin Tolopainen ylistää peltojen raivauksen merkitystä hiilensitojina, käyttäen Perhon peruslohkoa esimerkkinä. Keski-Pohjanmaallahan suopohjien kauppa kävi aikoinaan kiivaana. Mitä karumpi ja vähäpuustoisempi suo, sen kiinnostavampi oli. Siitä kun sai edullisesti peltoa. Ohi ajellessa olen noita peltoja katsellut. Aika vähätuottoisia ovat. Harva korsikko sammakkoa rintaan ja niin teräväpäistä että pistää siihen reijän. Olisikohan raivausintoa kiihdyttänyt EU-tuet? Olen omalla kylällä seurannut näitä eu:n mukanaan tuomia näennäisviljelijöitä. Siemeniä nimeksi, lannoitusta ei ollenkaan ja sitten odotellaan kädet ristissä sellaisia syyspäivä, että ei pääse puimaan eikä tarvitse kuivata. Heti seuraavassa kommentissa Tolopainen ilmoittaa kuitenkin Visan parhaaksi ilmastoteoksi kantturoiden poislaiton ja peltojen metsittämisen. En Visaa tunne kuin tämän palstan kirjoitusten perusteella, mutta uskon hänen paenneen peltonsa todella kasvamaan ja tarvinneet joka korren eläintensä rehuksi. Ei siis mikään näennäisviljelijä. Samaa mieltä olen Tolopaisen kanssa teräksestä. Kiinasta tulee rungot tuurimyllyihin, samoin tulee jokaisen myllyn jalkoihin rekkakuormittain betooniterästä. Työntekijät tulevat ulkomailta, ei siellä suomalaisia saatikka paikallisia rakentajia näy missään vaiheessa. Joku lumenauraaja saattaa paikkakunnalta saada urakan.

Hirvipassissa ovat nyt muotia erilaiset istuimet ja reppujakkarat sekä ampumatuet kolmijalkaisesta yksijalkaiseen. Mainoksia ja toimitusten testaamia tukia on erälehdet tulvillaan. Ja hyvä niin, ei kannata tehdä yksinkertaisesta asiasta ehdontahdoin liian vaikeaa. Uimahypyissä on suorituksilla vaikeusastekertoimet, ei niitä hirvipassissa tarvita.

Hirvimerkki saakin olla vain aseen kohdistustilaisuus. 23 senttiä on hyvinkin hirven vitaali-alueella, siihen rinkulaan osuminen kaataa varmasti hirven. Helppoa tai ei, mutta uusintoja tulee paljon ja monella merkki ammuttaa koko syksyn ja aina joiltakin jää kokonaan saamatta. Vanhan merkin suorituksessa on se vika, että hirvi tulee metsässä äärimmäisen harvoin juuri 90 asteen kulmassa ampujaan, juuri sitä vauhtia kuin radalla ja tasan merkinampuma matkalla. Porukassani oli aikoinaan, vanhan merkin aikaan, passimies, jonka alitajuntaan oli iskostunut lähtemättömästi merkinammunnassa opittu ennakko. Hän otti sanojensa mukaan aina ennakkoa ”parrankärkeen” , ampumamatkasta ja hirven vauhdista huolimatta. Sen verran hirvihorkkaa oli, että ei kyennyt sen kummemmin arvioimaan ampumatilannetta. Viiden selvästi edestä ohi menneen yrityksen jälkeen hän pisti aseen pysyvästi naulaan. Hirven ampumisessa tarvitaan muutakin kuin osata ampua tasaista vauhtia etenevään pahvihirveen lähes metrikseen rinkulaan. Niitäkin hirvimiehiä olen tavannut jotka radalla ampuvat ysiä ja kymppiä liikkuvaan tauluun, mutta kun passissa näkevätkään hirven, puheesta ei tahdo saada selvää puoleen tuntiin. Olen ampunut pitkästi yli sata hirveä, niistä suurimman osan seisontaan, yhtäkään en niin optimi vauhtiin ja hyvään kulmaan kuin ratahirvi etenee. Varmasti vanha koe tuottaisi minullekkin jo vaikeuksia vaikka se neljäkymmentä vuotta sitten oli pelkkä käynnin vaiva. Tuskin sitä ensimmäisellä kerralla läpi saisin. Mutta ainakin viime syksynä oikea hirvi kippasi vielä nöyrästi viisi kertaa.