Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
No sitten tuo mainitsemani taimikko on hyvin monimuotoinen. Genettistä monimuotoisuutta vain ei näe. Toivottavasti metsässä elävät eliöt aistivat sen.
En ole lukenut punakantisia kirjoja, en puhemies Maon enkä suojelijoiden. Luotan enemmän omaan arvostelukykyyni. Kerroin aikaisemmin suurimmasta suunnittelemastani yhtenäisestä avohakkuukuviosta, vähän yli 150 hehtaaria. Kuinka siinä toteutuu monimuotoisuus? Yhden puulajin tasa-ikäinen raivattu taimikko, alkuperältään vieras taimiaines, pistetty alkuun voimakkaalla muokkauksella, kaikki luontaisesti syntynyt taimi-aines raivattu pois, muutama koivunräippä pystyssä siellä täällä riistatiheikkönä.
Olen aina sanonut, että hirvet satavat maahan lumen mukana. Vasta lumien tultua pystytään tekemään vähän varmempia kanta-arvioita, jäljet kun jää. Aikoinaan oli hirviporukassa vanhempi mies, joka ajeli kokoontumispaikalle aina 502:lla. Eetvi otti sen verran ennakkoa, että ruhon vetovehje oli jo valmiiksi jahtimailla. Traktorin kopista näki paremmin kuin silloisten Ladojen ja Volvojen. Hyvin usein hän toi viestin tulomatkalla kopista näkemistään tien läheisyydessä olevista hirvistä, jopa lumikelillä moni hirvi olisi jäänyt makuulle tienvarteen kenenkään tietämättä.
Lehdestä lukaisin esittelyn ruotsalaisten erämessuista. Ovat laadultaan Erämessut, suomalaisiin verrattuna. Ruotsin messuilla ei ole lakritsikauppiaita. Keskittyvät kuulemma laatuun. Ja tuollaisen valinnan olivat tehneet.
Kunnallispolitiikassa autopolitiikkaan. Visa sai viime talvena ”kannustavia” kommentteja autovalinnastaan. Ruotsin suurimmilla erämessuilla valitaan perinteisesti vuoden Eräauto. Ruotsalaiset metsästäjät ovat laadun suhteen meikäläisiä vaativampia ja kapitaalia on käytettävissä huomattavasti enemmän. Mutta niimpä vain ylellisesti varusteltujen monsteri Toyotien ja muiden muskeli-autojen joukosta valitsivat vuoden Eräautoksi pienen Suzuki Vitaran.
Olen tullut metsänomistajaksi samalla tavalla kuin Gla. Siten metsäni eivät ole yleisen arvostusmittarin yläpäässä, koska en ole maksanut niistä yli 100%:n perintöveroa. Olen hankkinut ne kovalla työllä hankitulla selvällä rahalla, josta pienipalkkaisena en ole maksanut veroa kuin n. 30%. Ei siis voi verrata perintömetsiin. Mutta otsikon asiaan. Ajelin tänään jonkun tuhannen hehtaarin alalla hirvipassista toiseen ja hirvikoiraa kiinni yrittäen. Talousmetsiä. Rehellisesti sanoen, vaikka kuinka matalalla kynnyksellä noista metsistä yritän monimuotoisuutta löytää, niin en löydä. Siellä täällä muutama jättöpuu, parin-kolmen viljelytaimen seuraksi jätetty muutama koivunräippä, käyrien alarajalle vedettyjä lannoitettuja ensiharvennuksia, yhden puulajin tehokkaasti hoidettuja taimikoita jne. Mutta miksi pitäisikään olla. Ovathan nuo metsät TALOUSmetsiä. Niiden tarkoitus on tuottaa raaka-ainetta. Miksi teeskennellä monimuotoisuuden huomioimista muutamilla jättöpuilla ja riistatiheiköillä. Jokainenhan ajatteleva tajuaa, että toiminta on pelkkää silmänlumetta. No, vastapainoksi tuolta alueelta löytyy kaksi luonnonsuojelu-aluetta, rantojensuojelu-alue, soidensuojelualue, muutama hehtaari vapaaehtoisesti suojeltua aarnimetsää, kaksi Metso suojeluohjelmassa olevaa kuviota. Osa metsästysalueesta on valtion metsää, niillä on Metsähallituksen tekemä alue-ekologisen suunnitelma, jossa lukuisia puronvarsia on huomioitu talouselämän ulkopuolelle. Yksi viimeisiä riekon esiintymissoita on juuri ennallistettu. En ole ihastunut teeskentelyyn ja silmänkääntötemppuihin. Pidetään TALOUSmetsät tuottavina ja tunnustetaan reilusti, että monimuotoisuus on niillä väistyvä arvo. Hoidetaan suojelu niille varatuilla keskittymillä. Jos niitä mahdollisuuksia vain Etelä-Suomesta enää löytyy.
Olen Tolopaisen kanssa samaa mieltä kulutuksesta. Jos ulkomailta tilataan turhaa roinaa, eikös se maksu tapahdu netissä. Siitä kaupasta hyötyy vain Klarna, sekin ruotsalainen yhtiö. Jos Naantalin satamassa kaatuu öljytankkeri, senkin jälkien siivoaminen kasvattaa bkt:ä, vaikka ei varmaan kovin toivottava tapahtuma. Se on Suomessa vinksahtanut vähän väärään suuntaan, että palvelut muodostavat n. 70% Suomen bruttokansantuotteesta. Jos minä pesen sinun paidan, pieni sinä minun polttopuut…. jne.
Kävin torstaina tervehtimässä entistä hirviporukkamme jäsentä. Alkaa olla 90 täynnä, nivelet naksuu ja kankeata on kulku, mutta järki pelas kuin partaveitsi. Kertoi että heillä vaimon kanssa meni jokunen vuosi aivan hyvin, mutta kun leikkasivat vaimon silmistä kaihin ja tämä alkoi taas näkemään selvästi, niin nyt ei ole oikein mikään enää hyvin.
Olen hieman kallistumassa avohakkuiden monimuotoisuuden kannalle. Joku vuosi sitten hakattiin aukko tuossa aivan lähellä kylätien varteen. Yksi talokin on aukon kohdalla toisella puolella tietä. Viime kesänä aukko kukki täynnä erivärisiä lupiineja. Jättipalsamiakin on aukossa jo nätti alue aivan tien varressa. Viime kesänä bongasin ensimmäiset kaksi jättiukonputkea, melkein lähellä tietä, mutta ovat tehokkaita leviämään. Monimuotoista ja värikästä on. Ennen vielä metsänä ollessaan tuolla paikalla oli vain näitä totisen näköisiä metsälajeja.
Eikös ne aikoinaan Venäjältä tänne levinneet? Olisiko tuo kauppasaarto niitä vähentänyt etelästä. Lähtivät solidaarisuussyistä takaisin Venäjälle kapitalisesta Etelä-Suomesta.