En mitenkään hyväksy enkä ihannoi Savon Savukukko porukkaa, mutta heidän saalisluettelonsa oli niin vaikuttava, että pistää epäilemään, että he ovat tilanneet Kansallismuseon arkistosta 1836 julkaistun oppaan          ” Osoitus eräisiin hyviksi katsottuihin keinoihin metsän petoja pyytää ja hävittää”

Valitettavasti kaikista koulutukseen hakeutuneista ei tule koskaan ammattimiehiä, ei millään alalla eikä koulutuksella. Kävin aikoinaan metsurikurssin. Meistä 24 kurssilaisesta tuli kolmesta metsuri. Me olimmekin sitten kyllä, vaikka itse sanonkin, aikalailla hyviä ammattilaisia. Jo kurssilla näki kenestä on metsuriksi. Jos metsurinpuseron rintataskuun on viikattu valkoinen nenäliina,  jolla tupsutellaan otsaa ja pyyhitään nenää vähän väliä, voi sanoa että tästä kaverista ei ole metsuriksi. Esimerkki on kurssiltamme. En väitä, että metsurin tai motokuskin ammatti vaatii erityistä lahjakkuutta. Mutta vähän rouheampia otteita se vaatii kuin nenänpyyhkiminen ja jatkuva hipiästä huolehtiminen. Tietenkin nuorelle kuskille joka osoittaa taipumusta työhönsä, viihtyy yksin, ei pelkää pimeää, on ahkera ja vastuuntuntoinen ja ei pelkää iskeä käsiään nokeen ja öljyyn, on annettava mahdollisuus hioa taitojaan.

Meillä kukaan ei kaipaa valkohäntiä yhtään enempää kuin niitä nyt on, ja niitä on vähän. Kukaan ei tietääkseni harrasta talviruokintaa. Metsästysaikaista houkutteluruokintaa harrastaa pari seuraa, joiden mailla peurat pääasiassa ovat, sekä yksi yksinäinen vanha mohikaani joka kyttäilee tekemältään riistapellolta harvakseltaan peuroja. Talviruokinnan puute saattoi viime talvena kaataa merkittävimmän määrän peuroja. Riistakeskukselta tuli tosin tälle kaudelle kehoitus pyrkiä ampumaan  yhtä paljon vasoja kuin aikuisia. Saalis kun on ollut tähän asti aikuisvoittoinen. Vasoja ampumalla kanta ei laske. Oliko sitten riistakeskuksen ohjeistuksessa takana kannan kasvattaminen? Sitä en tiedä, mutta tuskimpa.

Olen samaa mieltä. Liivissä jää ”strategisia” paikkoja ilman suojaa. Jalat ja pää. Jos sudella on muutamaa minuuttia enemmän aikaa makustella saalistaan, koiralta lähtee jalat tai pää. Lopputulos sama.

Ei ole keksitty tapaus lietteenajo. Saattoi olla, en tiedä, navetanpitäjä pakkosaumassakin. Jospa alkoi lietelantasäiliöt talven jäljiltä niin täynnä, että ei ollut vaihtoehtoja. Lehmiä kun on paljon. Jokatapauksessa näin kävi, että lannat ajettiin lumisohjon päälle. En ole maanviljelyn asiantuntija, mutta mielestäni lietelanta livahtaa kuivalantaa herkemmin johonkin mihinkä ei kuulu. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eikä lietelanta pellolla.