Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Olen mäntyjen jättämisestä kuusentaimikkoon vähän Suorittavan kannalla. Olen aikaisemmin kertonut täällä karuilla mailla kuusihuumassa tehdyistä virheistä. Kuusta istutettiin liian karuille maille. Huono ja aukkoinen kuusentaimikko täydentyi luontaisesti männyllä. Olen ollut niitä raivaamassa. Työohjeena oli tehdä viljellyn taimikon eteen työtä. Mutta järkeä täytyi käyttää, kun reilun metrisen kellertävä istutuskuusen vieressä kasvoi kolmimetrinen luontaisesti syntynyt mänty. Paikoin mänty muodosti laikuittain raivauksen jälkeen jopa pääpuun viljellyssä kuusentaimikoissa. Nekin ovat pian ensiharvennuskoossa, mänty olisi jo, kuusta täytyy vielä vähän odottaa. Eivätkä hirvet niitä hotkineet kaikkia suuhunsa taimikkovaiheessa. Visan kannalla olen, jos saadaan syntymään täystiheä kuusentaimikko, 1800 runkoa hehtaarilla. Ei silloin kannata kasvattaa yhtään enempää. Olipahan hirviä tai ei. Keskustelun aloittajan kuvassa ei näin ole, taimikko näyttää aukkoiselta. Tosin yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
Ken muistaa niin aikaisemmin talvella ennustin samaa kuin MTK nyt. 15.3. oli tuo päivä, kun suurpetotyöryhmän selvitys annettiin. Pelkkää asioiden edestakaisin solkkaamista. Minä en suurpetojen perään ole lähdössä, mutta jossain saattaa olla tarvetta.
Metsähallituksen työmaaohjeissa on varhaisperkauksessa tuo metrin ohje. Finsilvan mailla olen seurannut mä-ku sekaistutusta. Kumpikin puulaji menestyy tuolla kohteella. Mänty vielä hieman etukasvuista eikä ole syöty. Alue on reilun kokoinen. Kuvan kohteella jättäisin kyllä mäntyä, näyttää olevan kuusikko vähän aukoista. Jos tilaa on, niin vielä jopa vähän tuppaisiinkin. Olisi sitä paljon puhuttua särkymävaraa ja saataisiin tavoiteltu sekapuusto. Mänty harvennettaisiin sitten seuraavassa tai jopa vasta viimeisessä taimikonhoidossa. Mäntyhän ei veso eikä lisää ryönäisyyttä eikä paljon ajamnenekkiäkään vaikka harvennetaan vähän isompana. Aikoinaan oli heinäkuussa aina neljän viikon kesäloma. Ennen lomia raivattiin , kun taimet oli saatu maahan. Heinäkuun viimeisellä viikolla jatkettiin lähes aina parin viikon raivausjaksolla ennen hakkuille siirtymistä. Tuli seurattua omia jälkijään ja sen huomasin, että heinä-elokuun vaihteessa raivatut vesoivat kaikkein vähiten, joskus ei ollenkaan.
Kuvasta päätellen kuusen kasvumaata. Hyvä viimekesäinen kasvu ja kuivuneita saniaisia. Kuusentaimen vierestä mänty pois, kaksi muuta kuvassa olevaa voi vielä jättää. Motokuskilla sopiva nyrkkisääntö. Eli alle metrin päähän ei kannata jättää ainakaan samassa kasvuvaiheessa olevia taimia. Männythän tuossa kohteessa hirviä kiinnostaa, joten kuusentaimien eteen työtä tehdään.
Mitä se jousto sähkön siirtelijälle kuuluu? Eikös se ole tuottajan ongelma? Rahastuksen makua.
No eikö pakkasjaksoina silloin pitäisi olla kalliimpi siirtohinta kuin helteellä? Ja öisin pakkanen on useimmiten kireimmillään, joten siirto silloin kalliimpaa, koska kaikki Teslat ovat silloin latauksessa.
Mihinkähän hinnoittelu perustuu? Onko sähkön siirto kustannustehokkaampaa yöllä kuin päivällä?
Olipahan mielipide mikä tahansa, sitä ei tarvitse hävetä, jos pystyy hyvin mielipiteensä perustelemaan. Asia alkaa näyttämään herkästi toiselta, jos kykenee asettumaan edes hetkeksi toisen housuihin. Suoranaiset ivalauseet jäävät silloin sanomatta. Asiat voivat riidellä, ihmisten ei kannata.
Tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan. Yleensä tyhmyys tiivistyy niihin vastatessa. Kärkeviäkin kysymyksiä tarvitaan, samoin mielipiteitä. Muuten ei löydy kultaista keskitietä, oliko se nyt hienommin konsensusta.
Peten taimikko Kiteellä on vaaravhöhykkeellä. Viimeisen arvioinnin mukaan Pohjois-Karjalassa oli toiseksi eniten hirvituhoja. Eniten oli Pohjois-Pohjanmaalla.
Mettämiäs ei ole lukenut kommentteja tarkasti. Mielestäni Visa ei ole sotkeutunut hirvenmetsästäjien ”koulutukseen”. On kertonut kokemuksiaan hirvituhoista. Millaiseen taimikkoon, milloin, missä vaiheessa ja miten on pyrkinyt niitä sietämään ja torjumaan. Jollain hirvimiehellä on voinut mennä vuosikasvain nenään, mutta on opittava ottamaan kaikkien kokemuksista opiksi.
Olen suorittavan kanssa samaa mieltä. Realityt on realityjä, mutta mitä telkkarista olen amerikkalaisten puunkorjuuta seurannut, ovat vielä hevosaikakauttakin jäljessä. Tavaralajimenetelmä siellä on tosin käytössä. On vain yksi tavaralaji. Kaikki vänkyrät ajetaan sahalle niin pitkinä ruotamina kuin rekat pystyvät kuljettamaan. Eräässä ohjelmassa rekan pyörä kaatui. Tekstissä sanottiin: teräskin haurastuu hirvittävässä pakkasessa, pakkasta on peräti -12 astetta.Voi olla kehittyneempääkin, mutta tämä kuva on syntynyt.