Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kenet leimasit Jalapa valehtelijaksi. Paikallinen traktoripalveluyrittäjä ajoi kivet pois, en tiedä minne. Ainakin sen yrityksen nimi oli koneitten kyljessä ja lapsesta asti tuntemani toinen yrittäjäveljeksistä istui kopissa. Sitä en tiedä kuka kuljetuksen maksoi, verkkoyhtiö vai kaapelin kaivuusta vastannut konefirma.
Lataavatko hybridit jarrutettaessa ja hidastettaessa syntyvän sähkön jarrupaloihin vai jarrusatuloihin? Olen luullut, että niissäkin on akku. Taisin olla taas väärässä.
Tila ilmeisesti taajaman ulkopuolella. Muut joutuvat maksamaan sille, joka joutuu ottamaan asuin- ja talousrakennukset harmikseen.
Kolmeko vuottako siitä jo on, kun hautasivat sähkökaapelia kylätien ( toistaiseksi valtion tie) varteen. Toivat toiselle talolleni siitä kaapelin, noin 50 metriä. Siitä mistä halusivat mennä oli rivi marjapensaita. Kysyivät käykö siirto ja takaisinistutus vai mennäänkö eri kohdasta. Sanoin, että kaivurit ei meidän pihassa kiertele marjapuskia. Siitä vai mistä on kerran katsottu paras reitti, heittää marjapuskat mihinkä haluaa. Kauhaisi puskan kokonaisena irti ja kun kaapeli oli maassa laittoi nätisti takaisin. Ainakin viime kesänä tekivät marjoja. Kaivukohdalta piha on sileämpi kuin mistään muualta. Kysyivät vielä käyvätkö kylvämässä nurmikonsiemmentä kaivukohtaan. Kielsin, koska siihen kyllä kasvaa seuraavana kesänä voikukkaa, joka on nätimpi kuin limainen raiheinä. Kaapelia upotettaessa penkalle, tie 8 km, nousset kivet ajoi pois paikallinen traktoripalveluyrittäjä. Hyvä kun tuli maakaapeli, nytkin sähköt eivät edes vilahtaneet koko myrskyn aikana.
On velvoitteita ja paketteja, julkisuuskuva on pidettävä puhtoisena. Rippikoulussakin opetettiin kymmenkunta kohtaa miten pitää elää. Kuka on niin elänyt? Tein parikymmentä vuotta metsäsuunnittelua, olin mukana auditoimassa korjuketjuja, olin mukana auditoimassa luonnonhoidon onnistumista, olen tehnyt kaksi vuotta luonnonhoidon suunnittelua ja koostanut niistä suunnitelmia. Tiedän kyllä mistä nyt puhutaan. Mutta ympäristöoppaiden ja julkisuuskuvan takana liirumlaarumia.
Pitääkö tosiaan paikkansa noin kauhea arvonalenemä vuodessa? 14 000 €. Tuolla aleneman hinnalla saa meikäläisen autoja jo yli neljä kpl, melkein viisi. Niillä pääsee ja tohtii ajaa huonojakin teitä. Risut raapii kylkiä, mutta sekin loppuu, kun laittaa sivulasin kiinni….
En mollannut kenenkään ammatillisia vaatimuksia. Totesin vain palkkauksen perusteita ja sen määrää. Hyvä on, jos joku motokuski pääse petepin mainitsemiin 45 000 € vuosiansioihin, on sen varmasti ansainnut. Tietotekniikkataidot ovat puhelimien ansiosta nuorilla jo hyvät ennen kouluikää. Olen minäkin noita metsäluonnonhoidon kursseja ja opintopaketteja muutaman käynyt, jopa opettanut toisia niihin ja pitänyt oppitunteja metsäalan kouluissa. Totuus on kuitenkin se, että ne ovat tarkoitettu lähinnä ”julkisen sanan” käyttöön, näytöksi toiminnasta ympäristöjärjästöille ja sertifioijille ym. Käytäntö on vain useimmiten toinen kuin liirumlaarumeissa.
Kuuden ällän ylioppilaista tuskin tulee hyvää motokuskia. Hyttiin ei tarvita teoreetikkoja. Palkkaus on mitä on, koska metsurit, konemiehet ja alemman tason metsäsiantuntijat ovat ketjun alimmalla portaalla. Heille maksetaan juuri sen verran, että puu saadaan nippanappa tienvarteen. Palkasta ei oikein voi puhua, ehkä kohtuullinen korvaus olisi parempi termi.
Mehtäukko on oikeassa. Yksi metsurikaverini vaihtoi ”maajalassa” kulkemisen jo aikuisena miehenä konetöihin. Ensin ajokoneelle, mutta varsin pian motonpuikkoihin. Erikoistui harvennushakkuisiin, ei halunnutkaan sanojensa mukaan avohakkuille ryskämään. Jälki oli huippuhyvää. Kolhittuja runkoja ei hänen jäljiltään löytynyt, ppat hyvin täsmällisiä, kone aina siisti ja huollettu. Motivaatiot olivat selvästi kohdallaan.
Kysyin kerran suorittavan viittaamasta asiasta metsäoppilaitoksen johtajaopettajalta. Utelin opettajien motiivia vetää opetusta, kun oppilaista yli puolet on laitettu kouluun enemmän tai vähemmän väkisin ja opetus ei selvästikkään lankea ”hedelmällisen maahan”. Hän vastasi, että ei auta, jokainen oppilas joka saadaan pysymään opetuksessa tuo oppilaitokselle kassillisen euroja.