Käyttäjän Niko kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos Huitu seikkaperäisestä selostuksesta. Tuossa tuli varmaankin aika paljon pohdittavaa meille lukijoille, joita myyräasiat kiinnostaa vähän ”niiku väkisinkin”. Ollaan oltu lähinnä Arton linjoilla -myyräajat tulee ja ne menee. Yhteen aikaanhan tällä saitilla ei muita aiheita käsitteleviä kirjoituksia olutkaan.
Anton on aiemmin korrektisti ilmoittanut että ne henkilöt, jotka hän mainitsee kirjoituksissaan (korrektiin sävyyn), tietävät hänen henkilöllisyytensä. Oletan että näin on, sehän on nimenomaan korrektia.
Millaista kiinnostusta/arvioita noissa aihepiirin kimpussa työskentelevissä tutkijapiireissä Antonin julkaisut, kai niitä nyt jossain on, ovat herättäneet? Kuinka arvioisit hänen lähestymistapaansa asiaan noin tietellisestä näkökulmasta? Hän nyt kuitenkin nimittää itseään tutkijaksi. Tunnetko hänen tieteelliset/julkaisulliset ansionsa?
yst.
NikoKiitos Huitulle kirjoituksesta. On hyvä, että oikeasti asioihin perehtynyt henkilö vaivautuu vastaamaan tänne enempi ”maallikko-osastolle”.
Jos vielä luet tätä viestiketjua, voisitko valottaa käsitettä ”lumikkohypoteesi”? Tähän käsitteeseen törmäämme tällä Metsälehden palstalla, sanotaan nyt vaikka, toistuvasti.
Tunnetko käsitteen lumikkohypoteesi? Jos, niin mitä sillä tarkoitetaan?
Käsitteen lanseeraaja vaikuttaa kovin vastahakoiselta valottamaan käsitteen syntyperää tai ylipäätään sen sisältöä. Siksi kyselen.
ystävällisesti
NikoOnhan tuossa se perusongelma MO:n näkökulmasta, sama kuin jossain hämärässä MHY:ssä.
Ainakin minulle kustannuksilla on jonkinlainen merkitys. Otetaan vaikka tuolta tuo lannoitus.
Tarjotaan suunnittelua ja valvontaa, on tukihakemusten täyttämistä ja oikein ”huolehditaan varastopaikan jälkitöistä. Luultavasti ei ihan ilmaiseksi tule tuo palavelu.
Itselläni vastaava homma sujuu niin että tingin lannoitteen hinnan suoraan tehtaalta. Kilpailutan levityksen ja valitsen parhaan tarjoajan. Planketit täytän itse (alle 0,5h). Muutama puhelinsoitto ja sähköposti. Ja homma alkaa olla sovittu, ja kohta tehty.
Olen viimeksi turvemaiden tuhkalannoituksen tiimoilta kysynyt tarjouksia näiltä toimijoilta ja loppusummat ovat liikkuneeet eri tuhatluvuilla itse organisoidun projektin loppusummaan nähden. Ymmärrän kyllä että jotkut haluaa ”avaimet käteen” -palvelua, mutta ainakaan itselleni se ei aina oikein sovi, koska haluan metsätalouteni olevan kustannustehokasta. Voi sitä tietenkin pihiydeksikin nimitää.
Demariudesta en osaa sanoa, miten pieni se itsessä sitten onkaan. Aika pieni varmaan kun ei itse huomaa. Mutta eihän sitä itsestä muutenkaan huomaa häiriötiloja ja epäjohdonmukaisuuksia.
Mietitytti tuo Iivosen kirjoitus kyllä omaakin tilannetta. Suunnitelmissa oli, että pitkähkön ajan jälkeen, laitan syksyllä 2014 isomman palan kuusikkoa päätehakkuuseen, ja vähän harvennuksia sekaan. Onhan tämä tietenkin ennenaikaista spekulaatiota kun ei tiedä mitä sieltä veropuolelta on tulossa. Epäilen Timpan tavoin, että ei mitään erityisen hyvää ja kannustavaa.
Kylä tuossa tulee josain vaiheessa aito huoli, että sössitäänkö se politiikan puolella kunnolla vai vain vähän.
Arvon tutkijakolleegat,
Kyllä Suden Jälki on nyt oikeasti asian ytimessä. Metsälehti voisi hyvinkin palkata ehkä nimenomaan ns. ”vanhoja kirjoittajia” tuohon tutkimukseen. Mutta puuttuiko listalta siteenkin jotain, SJ?
Tuskinpa käytit, sulla ei ollut mitään lähdettä. Miset sitten olisi kertonut sitä heti, kysyttäessä? Onko nettiosoite metsäteollisuus.fi, jotenkin salaista tietoa, tuskinpa sentään.
Eihän sitä avausta ampunut kukaan. Saati viestintuojaa. Ihan hyvää keskustelua pitkät pätkät.
Siinä vaan tapahtui ns. Anton-ilmiö, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aloittaja Puuntakunen rupesi heittelemään totuuksina omia tunnetilojaan. Fiilispohjalta stetsonista, kuten sanotaan.
Mistä sinä hait?
Väitteesi ei kestä tarkempaa tarkastelua. Eli Antonismin puolelle se lipsahti.
Metsänomistajien määrä on kyllä lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana lähes 8 000:lla. Suurin osa yli 100 ha omistavaan ryhmään ja ne tekee suhteessa enemmän puukauppaa kuin pienemmän pinta-alan .
Puukauppojen määrä on pysynyt samassa 100 000 – 150 000 kpl/v saman tarkastelujakson.
Vertailu puumäärissä kuutioittain, joka on oikeastaan oleellisempaa kuin kauppojen lukumäärä, ei korrelaatiota (suom. riippuvuussuhde) suhteessa metsänomistajien määrään.
Lähde:
Metsäteollisuuden tilastot (metsateollisuus.fi)Niin se taas jäi vastaamatta. Väitteesi oli, että ”suurin osa ei myy millään hinnalla”. Mihin väitteesi perustuu? Miksi siihen lähteeseen viittaaminen on niin mahdottoman vaikeaa?
Anteeksi vaan jo etukäteen, mutta on tämä touhu välillä vähän kuin pieni Anton asuisi joka toisessa kirjottajassa. Heitellään mitä sattuu, ja peruste on esson kaljabaarin nurkkapöydästä: ”Niin se vaan on!”
Tässä vähän faktan tynkää, kuitenkin 1100 vastaajaa, eikä yksi pohdinta peräkammarista.
Tutkimuksessa selvitettiin myös metsänomistajien puunmyyntiaikomuksia. Tulosten mukaan puun tarjonnassa ei ole tapahtumassa suuria muutoksia vuoteen 2015 mennessä. Noin kaksi kolmasosaa metsänomistajista myi puuta vuosina 2004–2006 ja samansuuruisella osalla metsänomistajia on puun myyntiaikomuksia myös tulevina vuosina. Ne metsänomistajat, joilla ei ole puunmyyntiaikomuksia, eli noin yksi kolmannes metsänomistajista, ilmoittivat keskeisimmäksi syyksi puun myynnistä pidättäytymiseen hakkuumahdollisuuksien puutteen.
Lähde
Niin. Mutt missä se kerrotaan että ”suurin osa ei myy millään hinnalla”?
Tuokaan juttu ei oikein tue tuota väitettäsi, vaikkei siinä prosentteja suoraan ilmoitetakaan.
http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/allbyid/B1FE0235DAEBC8CEC2257B600022CF2E?OpenDocument