Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo: ”Miksi pitää omistaa metsää, jos kokee sen tuottavan huonommin kuin muut vastaavat sijoitusmuodot?”
Olen itse vastannut tähän useamman kerran, mutta toistan itseäni. Metsä tarjoaa hajautusta sijoitussalkkuun. Kun kaikki ei ole kiinni arvopaperimarkkinoissa, kestän paremmin siellä tapahtuvat kuohunnat. On totta, että keskimäärin metsänomistajat eivät pääse arvopaperisijoittajien saavuttamiin tuottoihin, mutta osaava metsäsijoittaja pääsee ns. ylituottoihin. En näe järkeä, että alle 4 % tuottovaatimuksella sijoittaa metsään, paljon helpompiakin ja pienempi riskisiä kohteita löytyy.
Gla: ”Miksi noin, miksi kuusta voi istuttaa, mutta mäntyä ei?”
Kun ollaan päädytty uudistamisessa valitsemaan puulajiksi mänty, puhutaan lähtökohtaisesti MT (keskikarkea tai karkea) ja sitä karummista maaperistä. Näille pohjille ei ole taloudellisesti järkevä (riippuen toki tuottovaatimuksesta) istuttaa mäntyä, kuusta tai mitään muutakaan. OMT-pohjilla, riippuen toki tuottovaatimuksesta, istuttamisessa harva valitsee männyn vaan valinta on kuusi tai rauduskoivu.
Ensimmäinen osakesijoitukseni tuotti yli 50 % ensimmäisen puolen vuoden aikana. Olo oli kuin voittajalla ja tunsin olevan matkalla kohti äkkirikastumista. Seuraavassa sijoituksessa sitten poltinkin näppini ja palasin maan pinnalle. Sama tapahtui metsässä. Ensimmäisen puunmyyntitilin jälkeen tuntui, että rahasampo on keksitty ja metsän uudistaminen ja metsänhoito tuntui koukuttavalta, pitihän äkkiä päästä uusille puukaupoille.
Kaikessa sijoittamisessa on tullut itse maksettua oppirahat. Kaksi pääsääntöä sijoittamiselle on tullut opittua 1. älä rakastu sijoitukseesi 2. älä sijoita kannattamattomaan toimintaan.
Markkinatalous pitää kysynnän ja tarjonnan tasapainossa. Sen lisäksi, että me metsänomistajat kilpailemme toisiamme vastaan paikallisesti Suomessa, kilpailemme globaalisti kaikkia niitä maita vastaan, missä metsiä on runsaasti. Suomesta ei metsäteollisuus tule koskaan katoamaan, jos poliittisesti ei tehdä katastrofaalisia päätöksiä, puusta saatava hinta on sitten eri asia. Puuta ei ole viimeisen muutaman sadan vuoden aikana ollut eikä sitä ole hakattu metsissämme näin suuria määriä. Miten on käynyt metsänomistajan kannattavuuden, onko se kasvanut samassa suhteessa? Tuskinpa.
Emme voi puun kasvussa voittaa vaikkapa Etelä-Amerikan maita. Työvoimakustannusten ja verotuksen osalta Suomi on erittäin kilpailukyvytön. Ainoa asia millä voimme pärjätä on laatu ja se, että kohdistamme resurssimme, oli se sitten työpanosta tai rahaa, oikeisiin asioihin.
Timppa: ”Onkohan kukaan köyhtynyt hoitaessaan metsiään kunnolla?”
Tiedän huomattavasti enemmän arvopapereilla ja sijoitusasunnoilla rikastuneita kuin perinteisellä metsänkasvatuksella rikastuneita.
Reima Ranta: ”Omalla elinaikaodotteellani minun olisi saatava metsästä omani pois korkoineen, joko hakkaamalla ja tai myymällä tila”
Tämä sijoitusfilosofia omia päätöksiäkin ohjailee. Minulla ei nykyisen keskimääräisen elinaikaodotuksen mukaan riitä tiimalasissa aika nähdä päätehakkuuta tänään istuttamaani taimikkoon.
Muutamissa ketjuissa on noussut esille metsätilojen jättäminen hyvässä kasvukunnossa perillisille. Olen itse nähnyt kohtalaisen läheltä tilanteen, jossa vanhalle isännälle oli kertynyt elämän aikana aika reilustikin metsää, mitä hän hoiti kuluja kaihtamatta. Metsiään hän ei myöskään raaskinut oikein hakata, pitihän perillisille jättää ne omaisuudeksi. Kun isäntä lopulta jätti maalliset huolet, perilliset pistivät metsät matalaksi ja myivät ne eteenpäin. Tilan ostajat hakkasivat mitä jäi jäljelle ja nyt siellä kasvaa hoitamaton taimikko. Onhan myös näitä esimerkkejä, missä perikunta ei pääse yhteisymmärrykseen metsänhoidosta, jolloin taimikot kasvavat vesakkoa ja luonto hoitaa puiden karsimisen.
Nämä esimerkit vahvistavat omaa näkemystä, että turhaan me mietimme, mitä perilliset miettivät meidän omaisuutemme hoidon jatkamisesta. Itse pidän tärkeimpänä, että opetamme ja kannustamme heitä ajattelemaan pitkäjänteisesti talousasioissa. Tärkeä oppi on, että anna rahan tehdä töitä puolestasi. En ole siis murehtimassa, että missä muodossa varallisuus jää jälkipolville, tärkeämpää on, että osaavat käyttää sen viisaasti.
A.Jalkanen: ”Näädän nro 3 en ymmärrä. Tarkoitatko että kaikilla uudistamismenetelmillä tulisi pyrkiä samaan tiheyteen? Kylvöllä ja luontaisella saadaan ikään kuin kaupan päälle enemmän taimia, joten ne kannattaa ottaa”
Tarkoitin, että tuossa Metlan teettämässä tutkimuksessa on istutettu ja kylvetty tai luontaisesti syntynyt taimikko todettu onnistuneeksi eri määrällä taimia. Männyn osalta on istutuksessa riittänyt 1800 taimea ja kuusella 1600 taimea, jotta taimikko on todettu onnistuneeksi. Kylvöllä ja luontaisella uudistamisella on vaadittu vastaavasti >3000 taimea. Näin tulkitsin raporttia.
Tuo palstalle linkitetty Metlan tekemä tutkimus metsänuudistamisesta on tuttua perusteemaa puuntuotannon maksimoisesta.
1) Istutuksen lopputulosta on arvioitu 3 vuoden, kylvön 4 vuoden ja luontaisen uudistamisen 5 vuoden jälkeen maanmuokkauksesta. Aika pieni ero valittu istutuksen ja luontaisen uudistamisen välille.
2) Jää epäselväksi onko lehtipuut otettu mukaan taimien lukumäärän laskemisessa. Suora lainaus: ”Koska täydentävien lehtipuiden valinta 3 -vuotiaissa havupuiden istutuksissa on hyvin vaikeaa, arvioidaan näiden uudistusalojen uudistamistulos pelkästään kasvatettavien havupuiden tiheyden perusteella”. Lehtipuut (koivut ja haapa) pitäisi olla mukana.
3) Taimikon keskitiheys on huomattavasti pienempi istuttamisella kuin kylvöllä tai luontaisesti uudistamisella. Miksi? En minä tarvitse taimikkoon 3000 runkoa/ha.
Visakallo: ”Vaivaako näitä suuria toimijoita kollektiivinen laskutaidon puute?”
En tunne näiden tahojen sijoitusstrategioita sen tarkemmin. Toisessa ketjussa spekuloin jo metsäyhtiöiden halua hoitaa omia metsiään. Heidän ydinliiketoimintaansa on puun jalostaminen. Omat metsät ovat olleet heille reservi ja hintapiikkien tasoittaja. Tavoite on ollut tuottaa paljon puuta ja nopeasti. Kuntien osalta harvoin voidaan todeta, että metsissä on puhtaasti taloudellisia intressejä vaan virkistysarvot näyttelevät omaa rooliaan.
Metsänhoidon filosofia on pitkään ollut niin yksipuolinen, onneksi hiljattain tapahtunut lakimuutos on tuonut metsänomistajalle mahdollisuuksia. Voisi myös kysyä, että miksi viime aikoina yleistyneet metsärahastot eivät ole suoraan omaksuneet perinteisiä oppeja ja tilanneet vaan metsänhoitoa metsänhoitoyhdistyksiltä?
sikari: ”Näädän huomioon sanoisin ,että mhy:llä olisi ollut tämä mahdollisuus myydä palveluja ja hakkuita jo pitkään.”
Mutta ovatko tarjonneet? Joitain ojitus- ja tiehankkeita ovat laajamuotoisemmin hoitaneet ja olleet yhteydessä kerralla useisiin maanomistajiin. Mutta onko kukaan saanut heiltä viestiä, että metsäsi suhteellinen arvokasvu on nyt näin pieni, laitetaan puut lihoiksi näihin hintoihin tai että taimikkonne on nyt vesakoitunut ja se vaatisi toimenpiteitä? Pienellä ja ketterällä metsäpalveluyrityksellä on todellisuudessa hyvät keinot voittaa kustannustehokkuudessa raskas metsänhoitoyhdistysorganisaatio.