Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
En minä salaliittoja maalaile. Se kuka maksaa, sille tehdään duuni. Sen kummemmasta asiasta ei ole kysymys. Oletko tutustunut tuohon KHO:n ratkaisuun mihin on palstalla viitattu? Siinähän otetaan kantaa onko metsänomistajan talous vai Suomen kansantalous etusijalla. Olkoonkin, että laki on tämän jälkeen muuttunut, mutta luuletko, että puolen vuosisadan ajan vallinneet näkökulmat ovat muuttuneet? Tiedätkö muuten mistä Tapion rahoitus nykyään muodostuu?
MHY:n vaaleissa ei voi äänestää, jos ei ole jäsen. A.Jalkanen taisi aiemmin sanoa, että valtuustossakaan ei oteta kantaa toimintatapoihin vaan enemmänkin budjetointiin.
Gla: ”Voitko tarkistaa, missä kohdassa maininta on?”
Minulla olevassa painoksessa tuo edellä oleva maininta on sivulla 42 (sivun keskiosassa).
Gla: ”Metsäkustannushan edustaa kai sinun ja Reiman kritisoimaa metsätalouden valtavirtaa, mutta esim. kirja Metsän arvo on minusta varsin hyvä. Oletko eri mieltä kirjan sisällöstä, jos jätetään mainitsemasi yksityiskohta pois laskuista?”
Ei minulla ole mitään Tapiota tai Metsäkustannusta vastaan. Tärkeintä on pysähtyä miettimään kenen etua kukin taho ajaa. Metsäsektorin arvoketju menee mielestäni näin:
Asiakas/loppukäyttäjä – Tuotteen myynti – Tuotteen jalostus – Materiaalin hankinta – Metsänomistaja.Tuota arvoketjua ympäröi lukuisa joukko erilaisia tahoja kuten Tapio, Luke, Metla, Otso, MHY:t, Metsäsäätiö, Puutuoteteollisuus, MTK jne. Näillä tahoilla tuntuu olevan paljon sanottavaa arvoketjun toimintaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, että kenen intressiä arvoketjussa (ja miksi) kukin ajaa.
Gla, en ole väittänyt, että jossain kirjassa vähäteltäisiin pohjoisen tuottovaatimusta. Jos kaivat hyllystäsi esimerkiksi kirjan ”Metsän arvo”, jonka takana on Tapio/Metsäkustannus, löydät sieltä mielenkiintoisen väittämän, jonka mukaan voi olla realistista asettaa Pohjois-Suomessa alempi tuotto-odotus ja käyttää alempaa laskentakorkoa kuin Etelä-Suomessa. Tuota väittämää en voi millään allekirjoittaa, voitko sinä?
Gla, kysyit mielipidettäni jatkuvan kasvatuksen kirjallisuuteen. Ikävä kyllä osassa niistä asiat käsitellään hyvin mustavalkoisesti ja yritetään saada vastakkainasettelua vaihtoehtojen välille. Sen sijaan on pakko kehua Sauli Valkosen kirjaa ”Metsän jatkuvasta kasvatuksesta” (Metsäkustannus). Vaikka siinä ei niinkään kannattavuudesta puhuta, suosittelen jokaista lukemaan tuon kirjan, oli sitten mitä mieltä tahansa jatkuvasta kasvatuksesta.
Visakallo, omistan metsää.
Pahoittelen Visakallo, mutta olen päättänyt etten halua henkilötietojani tai metsäomaisuuteni tietoja kuten hehtaareja, euroja tai tuottoprosenttejani julkistaa keskustelupalstalla. Niillä ei pitäisi olla käytännön merkitystä nimimerkin uskottavuuden kannalta vaan sillä kuinka asiat osaa perustella.
Yleisesti ottaen tunnusluku euroa/ha/vuosi ei kerro juuri mitään, koska se ei ota kantaa siihen minkäsuuruisia investointeja on vaadittu luvun saavuttamiseksi.
Vielä Mikko Riipilälle esittäisin jatkokysymyksen kun hän itse nosti keskustelussa esille professori Olli Tahvosen. Hänen kirjoituksissaan avoimesti tuodaan esille metsänomistajan kannattavuusongelmat sekä erityisesti se, että tasaikäismetsätaloudessa taimikon perustaminen ei ole aina kannattavaa huomioiden kasvupaikka, laskentakorko ja lämpösumma. Tietysti on mahdotonta puhua toisen suulla, mutta mieltä Mikko olet, miksi nämä vastaavat ajatukset eivät päätyneet Tapion julkaisemiin suosituksiin? Metsänhoidon suositukset parantuivat metsänomistajan kannattavuuden kannalta vuonna 2006, mutta vielä tuntuu olevan tabu sanoa se fakta, että puun tuotannon maksimointi lyhyellä kiertoajalla ei ole metsänomistajan etu.
Vielä jatkokysymys, minkälaisia ajatuksia herättää noin 10 vuotta vanha KHO:n päätös: (9.9.2008/2187 KHO:2008:6)? Onneksi metsälaki on päivittynyt, mutta ovatko käytännöt muuttuneet?
MaalaisSeppo: ”Mistä löytyy paljasta metsämaata, jonka arvo on nolla tai peräti negatiivinen?”
Nyt viimeinkin selvisi, että sinulla ei ole tarkoitustaan keskustella asiasta vaan häiritä keskustelua. Tai jos tosissasi kysyt niin en tiedä mistä löydän niin paksua ratakiskoa väännettäväksi, että saisin paremmin selitettyä mikä ero on paljaan maan arvolla ja maapohjan hinnalla.
Mikko Riikilä, puuntuotannon maksimointi itse asiassa tarkoittaa sitä ettei metsää koskaan hakattaisi. Sitä tuskin metsäteollisuus tai suurin osa metsänomistajista haluaa tai tavoittelee. Tarkoitan puuntuotannon maksimoisella kustannuksista piittaamatta sitä, että metsänomistaja ohjataan uusimaan metsä tavalla, joka itse asiassa on hänelle kannattamaton.
Jos puhutaan vaikka taimikon perustamisesta istuttamalla, miksi usein suosituksissa ja jopa joissain metsänomistamista käsittelevissä kirjoissa laskelmat loppuvat niihin laskentakorkoihin, joilla saadaan vielä positiivinen paljaan maan arvo? Onhan joissakin aihetta käsittelevässä kirjassa myös suoraan sanottu, että pohjoisessa karummissa oloissa ei ole tarpeen vaatia samanlaista tuottoa metsäsijoitukselle. Miksi metsänomistajalle ei voida kertoa, että jos haluat > 4 % tuoton, et tule useimmissa tapauksissa sitä saamaan näillä lähtötiedoilla istuttamalla taimikon vaan sijoita rahasi johonkin muualle? Ei se lakikaan taida antaa metsänomistajan tehdä omaisuudellaan mitä haluaa (=uudistamisvelvoite)?
Onneksi metsäekonomian osalta on nyt alettu keskustella paljon laajemmin kannattavasta toiminnasta. Onhan myös lakiasioissa menty huomattavasti eteenpäin. Vielä kuitenkin on matkaa siihen, että yksityiset metsänomistajat näkevät metsänsä samanlaisena sijoituksena kuin arvopaperit tai sijoitusasunnot.
Gla: ”Jos et ole, on syytä keskittyä NNA-laskennan sijaan siihen, miten puu eri kasvatustavoilla kasvaa ja millaisesta leimikosta saa minkäkinlaisen hinnan.”
NNA-laskentaa on palstalla kritisoitu sen vuoksi, että tulevaisuuden tuloja ja menoja ei voida tarkasti arvioida. Miten sinä sitten pystyt arvioimaan, minkälaisen hinnan leimikostasi saat tulevaisuudessa?
Olen pyytänyt niitä, ketkä NNA-laskennan tyrmää, esittämään vaihtoehtoisen ratkaisun selvittää investoinnin kannattavuus. En ole sellaista esitystä nähnyt. On vedottu maalaisjärkeen tai harjaantuneeseen kokemukseen. Jokainen joka on ollut tekemässä yritysmaailmassa investointeja tietää, että edellä mainituilla syillä ei investointeja tehdä. Metsäsijoittaminen on yritys-/sijoitustoimintaa ainakin niille, jotka pyrkivät elämään metsästä saaduilla tuloilla. Maalaisjärki on hyvästä, mutta se ei yksistään riitä.
En tietenkään voi taata, että NNA-laskentaa käyttämällä metsänomistaja aina saa paremman tuloksen aikaiseksi. Voihan investoinnin aikana esimerkiksi puun hinta kohota valtavasti, jolloin puuntuotannon maksimoiminen olisikin ollut järkevämpää. Jos siitä ei ole etukäteen ollut varmaa tietoa, puhutaan tällöin onnekkaasta sattumasta. Jos minä tietäisin seuraavan lotto-arvonnan numerot, en tietenkään pohtisi, että ostanko lottokupongin vai en.
Gla: ”Oletko sitä mieltä, että suomalaisessa metsätaloudessa tuotetaan vuonna 2017 puuta sen määrää maksimoimalla ja kustannuksista välittämättä?”
Suurelta osin kyllä.
Reima Ranta, vaikka saatkin lokaa niskaasi, muista että yksikin vaihtoehtoisilla ajatuksilla varustettu uusi metsänomistaja on sen arvoista!
Reima Rannalta erittäin hyvä kirjoitus.
Helposti etelässä ravinteikkaita metsänpohjia omistava liputtaa palstalla istutuksen puolesta kun taas pohjoisessa karumpia maapohjia omistava liputtaa sitä vastaan. Niillä keillä on paljon kivennäismaata, ihmettelevät keskustelua kannattavasta metsätaloudesta turvemailla. Ihan vastaavasti tunteet sotkevat asiallisen keskustelun jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä. Tai niille keille maisema-arvot ovat tärkeitä, ihmettelevät niiden toimintatapoja, joilla on taloudellinen intressi metsänomistamiseen. Joku on asettanut tuottovaatimuksen, jollain sitä ei ole määritelty.
Kaikille metsänkasvatuksen ja -hoidon toimenpiteille on paikkansa, mutta niitä pitää tarkastella tapauskohtaisesti.