Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä: ”Tottakai uudistamiskustannukset otetaan kantorahatuloista”
Samalla logiikalla esimerkiksi jostain yhtiöstä saatuja osinkotuloja on sijoitettava takaisin samaan yhtiöön. Tai hei, jos Puuki/Jätkä lainaatte jollekin rahaa, niin saamistanne korkokustannuksista on osa lainattava takaisin hänelle. On teillä hieno logiikka! Te elätte ajassa, missä avohakkuutuloista pistettiin osa rahoista jemmaan kunnes taimikko oli syntynyt.
Niin kuin aiemmin kirjoitin jos metsä ei edusta sijoitustoimintaa, niin se on aivan se ja sama mitä ja miten siellä touhuaa. Korkealta ei putoa vaikka hieman lähtisi kulurakenne käsistä.
MaalaisSeppo: ”Metsänomistajaksi ei ketään pakoteta.”
Aina kun yrittää kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä tai tuoda esille uudenlaista toimintatapaa, tämä kortti kaivetaan esiin. On tyydyttävä siihen 2-3 % tuottoon ja sillä siisti. Ei muuta kuin joukolla taimia istuttamaan ja heinää polkemaan. Sanopas Seppo, että miksi suhtaudut uudistamisvelvoitteen hoitamatta jättämiseen kuin harmaaseen talouteen? Onko syynä maisemalliset seikat, luontoarvot, kateus vai mikä?
On outoa verrata kaivostoimintaa tai sellutehdasta metsään. Hieman eri aikajänne on jälkien korjautumisessa. Minulla meinaa aina metsätilalle tai naapuritiloille jäävät puita ja nämä penteleet tuntuvat siementävän liiaksikin kun raivaussahakustannuksia pääsee syntymään.
Ei liity mitenkään ketjun aiheeseen, mutta kun en uuttakaan jaksa perustaa. Meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun luki T&T 14.8 reportaasia. Siinä viitattiin Boston Consultin Groupin laskelmaan, jonka mukaan Suomen metsien arvo on 240-510 miljardia euroa eli 1-2 kertaa arvokkaampi kuin Helsingin pörssin markkina-arvo!
Tätä kun peilaa siihen faktaan, että vuonna 2019 kantorahatulo metsänomistajille oli 2 307 miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa mietin, että jokaisen suomalaisen tuli heti myydä metsänsä pois ja ostaa pörssistä kaiken mitä irti saa.
Kun jaksoi lukea tuota reportaasia pidemmälle, selvisikin, että Bostonin laskelmissa on otettu huomioon metsien sitoman hiilen vaikutus ilmastoon ja että metsien arvosta jopa 2/3 muodostuukin siitä. Lisäksi oli arvioitu myös metsien sosiaalinen arvo. Mielenkiintoinen uutinen olikin täysi uutisankka. Mutta aikoinaan metsistä saatiin taloudellinen hyöty laivapuina ja tervana, sitten selluna ja ehkä tulevaisuudessa joku on valmis maksamaan sosiaalisista ja ilmastollisista hyödyistä. Ehkä tällöin myös nauravat parhaiten ne ketkä ovat maksimoineen puuntuotannon, mutta itse en ole ainakaan vielä valmis lyömään vetoa sen puolesta.
A.Jalkanen: Varmaan minulta puuttuu mielikuvitusta, kun en näe uudistamisrahoille parempaa kohdetta. Ne ovat kantorahoista pieni osuus eli metsän uudistamiseen menee kaikista pääomista pieni osuus.
Markkinat on täynnä eri sijoitusinstrumentteja. Eikä kannata keskittyä ainoastaan uudistamiskuluihin vaan yleensäkin siihen, että paljonko pääomaa metsässä on kiinni ja saisiko sille jossain vaihtoehtoisessa kohteessa paremman tuoton. Kun otsikossa puhutaan metsärahastoista, niin aika monen kannattaisi miettiä, että pärjääkö oma metsätalouden kannattavuus kisassa rahaston hoitajaa vastaan…
Visakallo: ”Voisiko Näätä selventää, millä tavalla valtio nykyisin määrää yksityisen metsänomistajan metsistään saamaa tuottoa?”
Metsälaki meni parempaan suuntaan, kun sieltä poistettiin esimerkiksi uudishakkuiden ”minimikriteerit” ja sallittiin metsänomistajalle lisää vapauksia. Kuitenkin edelleen määrätään esimerkiksi uudistamisvelvoite niin aikajakson ja puulajien osalta.
Puuki: ”Rahat uudistamiseen saadaan ko. kuvion päätehakkuun kantorahoista.”
Olen pitänyt sinua Puuki yhtenä tämän palstan fiksuimmasta kirjoittajasta ja oletan, että itsekin tiedät yllä olevan lainauksen olevan täyttä huuhaata.
Yleisesti ottaen metsätalouden kannattavuuteen; jos on perinyt/ostanut puuhapalstakseen joitakin kymmeniä hehtaaria metsää, ei kannata paljoa pohtia sitä, että kuinka paljon uhraa rahaa metsätalouteen. Konkurssiin ei joudu ja rikastumaan ei pääse. Mutta ne ketkä aloittavat nollasta ja pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen, heillä ei ole varaa hävitä tai makuuttaa pääomaa pienikorkoisessa tuotossa. Muuten loppuu tiimalasista aika. Ei ole kauan ajasta kun lainaraha maksoi 2-3 %. Jos lähti lainarahalla lyömään taimia maahan johonkin pohjoisen turvemaille, niin pitkä on tie oloneuvokseksi!
A. Jalkanen: ”???”
Monella tuntuu olevan se näkemys, että pakottamalla metsänomistaja investoimaan metsiinsä kasvattaisi se puunjalostusta Suomessa, mikä näkyisi kasvaneena bruttokansantuotteena ja verotulona, mikä valuisi jokaisen suomalaisen eduksi. Näinhän se nimimerkki Visakallokin aiemmin linjasi, että metsänomistajan pitää maksaa ”kestävän metsätalouden turvaaminen”. Harmi vaan sille omistajalle, jolle valtio määrää mihin tuottoon on tyydyttävä. Kaunis ajatus tämä kansantalouden buustaaminen pakkoinvestoinneilla, mutta unohdatte se, että rahalla on aina vaihtoehtoisia kohteita.
Muutama irrallinen kommentti, mitkä toivottavasti saavat ajattelemaan isoa kuvaa.
Jos kansantaloutta halutaan kasvattaa, onnistuu se joko tekemällä enemmän työtä tai ohjaamalla pääomat riskipitoisempiin kohteisiin.
Moni on huolissaan siitä, että Suomen metsäteollisuus ajetaan tai ajautuu alas sen takia, että metsänomistajat eivät investoi. Unohdatte sen, että siitä huolehtii kilpailukykymme heikentyminen muun muassa työvoimakustannusten ja verotuksen kallistuessa.
EK:n tilastojen mukaan vuonna 1975 alkutuotannon osuus Suomen BKT:stä oli 10,7 %. Vuonna 2018 vastaava luku oli 2,9 %.
Neuvostoliitossa elettiin suunnitelmataloudessa, missä tuotantoa ohjattiin keskitetysti valtion toimesta. Tällä palstalla enemmistö tuntuu toivovan valtion roolin korostamista metsänhoidossa ja ”kestävässä metsätaloudessa”. Näin kallellaan vasemmalle en ole havainnut omistajien olevan minkään sijoitusinstrumenttien osalta. Pörssiyhtiöiden osakkeen omistajat, sijoitusasuntojen omistajat toivovat mahdollisimman vähän valtion roolia toimintaansa.
Ne toimialat tai jopa valtiotkin, joissa markkinatalouden annetaan toimia, ovat osoittautuneet tehokkaimmaksi, tälle lienee jokin syy?
Miten tämä kaikki liittyy ketjun aiheeseen? Olen erittäin iloinen, että metsämarkkinoilta löytyy rahastoja, jotka rohkenevat kokeilla jotain uutta. Nämä ”kasvottomat omistajat” toimivat paljon vastuullisemmin kansantalouden kannalta kuin ne perinteisen metsänhoitosuosituksen perään huutavat. Lisäksi pelätään metsäomaisuuden valuvan ulkomaille, mutta unohdetaan, että ne saadut rahat voidaan investoida johonkin muuhun.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: jättöraiskio, jätemetsä, loppuun kaluttu metsä. Yleinen tuntuu olevan huoli siitä, että näille ei löydy sijoittajia, jotka olisivat valmiit niitä hankkimaan ja niitä uudistamaan. Silti hehkutetaan sitä, että kuinka hakkuun jälkeen on kannattavaa lyödä taimia pystyyn sinne omaan metsään. Havaitseeko joku muu tässä ristiriitaa?
Edelleen palaan siihen dilemmaan, että monen teidän mielestä valtion pitäisi ohjata sitä miten metsiä tulee käsitellä, mutta toisessa ketjussa olette kyllä aktiivisesti vaatimassa, että kenelläkään ei saa olla valtaa määrätä teidän metsien hoidosta jos puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta, naapurin metsämaisemien suojelusta jne. Aika hassua!
Kävin hiljattain metsätilalla, minkä aikanaan puustoisena ostin vapaalta markkinoilta. Hakkasin käytännössä kaiken myyntipuun pois ja lopputulos olisi varmasti täyttänyt Visakallon määritelmän ”jätemetsästä”. Myin maapohjan sellaisenaan pois, ilmaiseksi ei tarvinnut antaa (vielä ei ole myöskään tullut vastaan metsätilaa, jota kukaan ei huolisi). Havaitsin nyt, että uusi omistaja oli raivannut palstan kaikesta vesakosta ja istuttanut sinne havupuun taimet metsänhoitosuositusten mukaisesti. Lienee kyseinen henkilö ollut tyytyväinen kauppahintaan, kun on päättänyt lisää investoida rahaa palstaan. Jokainen taisi voittaa ainakin omasta mielestään? Tokihan sijoittamisessa aina on riskinsä ja joku voi hävitä rahaa. Tässä tapauksessa se en ollut minä. Toivottavasti tilan ostajakin tiesi mitä tekee.
Kumpi on kansantaloudelle parempi; se että metsänomistaja harjoittaa mainitsemaanne kestävää metsätaloutta (mikä lienee puuntuotannon maksimointia) vai se, että metsänomistaja toimii tavalla, millä saavutetaan 10 % vuosituotto?
Kuka seuraavassa ketjussa mielestänne häviää? Eikö tässä kaikki voita?
– Metsänomistaja myy metsänsä rahastolle ”ylihintaan”
– Rahaston omistajat ovat tyytyväisiä saatuun tuottoon
– Rahasto myy metsän uudelle omistajalle, joka on tyytyväinen kauppahintaanOn niillä Visakallo sellainen yhtymäkohta, että niin vuokrasääntelyssä että metsänhoidon määrittelyssä tarvitaan valtiolta suurempaa roolia ja se nyt ei ainakaan markkinatalouteen kuulu.
Visakallo, kenen mielestäsi pitää maksaa mainitsemasi kestävän metsätalouden turvaaminen?
Moni myös kaipaa asuntoihin vuokrasääntelyä. Kaipaatteko Puuki ja Visakallo myös tätä?