Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski: ”…Usein nämä kokeilut menevät vain enemmän tai vähemmään persiilleen. Tuo metsänkasvatus ei taida kuitenkaan olla mitään digitalisaatiota vaan vanhat ja perinteiset menetelmät toimivat sukupolvista toiseen.”
Jos uskot, että puuntuotanto ja sen korjuu on nyt hiottu niin tehokkaaksi, että tehostamista ei ole, olet erittäin optimistinen. Digitalisaatio ja robotiikka tulevat muuttamaan maailmaa eivätkä ne ohita metsäteollisuutta. Me ihmettelemme nyt miksi 50 vuotta sitten metsää hoidettiin vesurilla ja puuta korjattiin pokasahoilla ja hevosilla. 50 vuoden päästä ihmetellään, että miksi siellä moton hytissä istui tai raivaussahaa kantoi ihminen. Muutos on jo käynnissä ja tulee kiihtymään. Nyt jo saadaan metsän puustoisuudesta, hoitotarpeista jne. tietoa ilman, että paikalle lähetetään ihminen.
Jätkä: ”Taitaa tilanne olla metsänomistajien suhteen se, että: ONNELLISIN ON ENTINEN METSÄNOMISTAJA, joka on myynyt tai myymässä metsänsä pois ja pistää rahansa vaikka ihan viihteeseen ja villeihin naisiin.”
Tältä vaikuttaa. Markkinoilla toki tapahtuu hinnoitteluvirheitä, mutta suurin osa julkisesti myydyistä metsätiloista myydään ainakin Etelä-Suomessa siihen hintaan, että merkittävää ylituottoa ei synny ns. riskittömään sijoitusinstrumenttiin verrattuna.
Jotta metsänomistajan tuotto ennen verotusta paranisi, tulee tapahtua joko puun kantohintojen nousu tai kustannustason lasku. Sisäinen tai fiskaalinen devalvaatio tuskin toteutuu Suomessa kovin laajamuotoisesti yhteiskunnan hyväksymänä, joten ainoaksi keinoksi jää metsänhoitokustannusten optimointi.
Timppa: ”Helposti tuntuu Näädältä unohtuvan se, että jaksollisen kasvatuksen päätehakkuun kantohinnat ovat sen verran korkeammat, että sillä erotuksella saan perustettua taimikon ja hoidettua sen. Kasvua tulee jaksollisessa vähintään 50 % enemmän kuin jatkuvassa.”
Ei unohdu. Teoriassa jatkuva kasvatus on taloudellisesti kannattavampi, mutta käytännössä kaksi asiaa estää sen toteutumisen. Ensimmäinen on se, että jatkuvassa kasvatuksessa puusta ei saa vastaavaa hintaa kuin päätehakkuussa. Toinen syy on se, että tasaikärakenteisen metsän muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi, josta saisi tasaista tulovirtaa, kestää aivan liian kauan. Tämän vuoksi en suosi jatkuvaa kasvatusta. Ehkä kolmas syy on se, että osaamista ja tahtoa toimintatavan muutokselle ei ole.
Sen sijaan taimettumisessa kannattaa hyödyntää luontaista uusiutumista. Sitä helpottaa yläharvennuksen käyttö vähintään viimeisessä hakkuussa. Ensinnäkin yläharvennuksen käyttö parantaa kannattavuutta ja riittävän voimakkaana se mahdollistaa luontaisen uusiutumisen ja alikasvoksen hyödyntämisen myöhemmin avohakkuun jälkeen.
Jätkä: ”Tuo laki, joka ensimmäisen kerran julistettiin jo venäjän vallan aikana, on edesauttanut suomen metsien puuvarat nykyiseen malliin, joka näyttää joillekin olevan ihan kauhistus.”
Päästään jälleen siihen mottien vertailuun. Olen samaa mieltä, Suomessa ei viime vuosisatojen aikana ole ikinä ollut puuvaroja niin paljon kuin nykyisellään ja hakkuita pystytään täten kasvattamaan entisestään. Mutta miten on käynyt sen metsänomistajan? Saako hän nykyään sijoitukselleen kaikkien aikojen parhainta tuottoa? Itsellä on näkemystä vasta 80-luvun lopulta, joten en ole oikea henkilö vastaamaan kokemusperäiseen tietoon.
Timppa: ”Esimerkiksi meillä oli metsät harsittu 1933 siihen tilaan, että kesti 30 vuotta saada merkittäviä hakkuutuloja. Silloin ensimmäisestä avohakkuusta. Nyt saa niin nykypolvet kuin tulevaisuudessa omistavat hyvät hakkuutulot.”
Siis 30 vuotta kesti saada tuloja? Jos tuolloin olisi tehty avohakkuu ja nykymallin mukainen istutus, ei niitä seuraavia hakkuutuloja olisi paljon aiemmin saatu.
Helposti unohtuu se tosiasia, että uudistamiskuluissa säästetyt eurot voi myös sijoittaa eteenpäin. Halutessaan näitä sijoitustuottoja voi jakaa jälkipolville.
Jos uudistamiskulut siirtyisivät suoraan metsätilan arvoon ja kasvaisivat korkoa korolle, niin en kävisi tätä keskustelua. Mutta koska tuolla markkinoilla on jatkuvasti myytävänä metsäpalstoja, joissa esim. 10-vuotiasta taimikkoa myydään alle maan arvon sekä taimikon perustamis- ja hoitokustannusten, on uudistaminen aina mietittävä tapauskohtaisesti. Siksi metsäsijoittajan on otettava se minkä luonto antaa ilmaiseksi.
Visakallo: ”Eihän jatkuvassa kasvatuksessa ole mistään muusta kysymys kuin siitä, että otetaan itselle rahat, mutta metsänuudistamis- ja hoitohuolet ja kulut siirretään seuraavalle sukupolvelle. Asiaa voi selitellä ja kaunistella vaikka maailman tappiin, mutta ei se asiaa miksikään muuta.”
Ei silloin ennen vanhaan ole metsiä istuteltu, luontaisesti ne ovat syntyneet ja seuraavat sukupolvet ovat ihan hyviä tuloja saaneet aikaiseksi. Melkoinen yleistys sinulta.
metsä-masa: ”Myös Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on mäntysahureilla tukin minimilatva muuttunut 18-20 cm:n.”
Kuka ostaja muka on muuttanut minimilatvan mittoja? Hiljattain tehdyssä leimikossa pätivät perinteiset mitat männylle 15 cm ja kuuselle 16 cm.
sitolkka:” Teräs ja betoni olisi sopinut paremmin ja kestänyt pitempään.”
Vaatimattomuus kunniaan: ”Tuommoinen siitä nyt tuli” tai ”olisi se voinut olla parempikin”.
Me suomalaiset olemme huonoja myymään ja markkinoimaan osaamistamme. Meillä on luonnonvarana metsä, jonka päätuote on puu. Sitä meidän tulisi jalostaa mahdollisimman pitkälle. Niin kuin Nalle Wahlroos kirjoitti viimeisimmässä Talouselämässä, Suomeen ei enää koskaan rakenneta uutta paperikonetta. Jotain muuta on keksittävä ja on jo keksittykin, mutta vielä pitäisi kehittyä myynnissä ja markkinoinnissa.