Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
En voi vastata Reiman puolesta, mutta miksi itse kirjoittelen tänne omia näkemyksiäni on se, että haluan jakaa sekä saada lisää tietoa vaihtoehtoisesta mallista. Ongelma on se, että koko Suomen metsäklusteri on muokkautunut siihen, että puuta pitää tuottaa ja paljon. Monet eri urakointiketjut ja koko Suomen talous on riippuvainen metsäklusterista. Mutta mitä kuuluu sille metsänomistajaraukalle, joka on sitonut pääomiaan metsään? Mielestäni ei hyvää.
Kun itse lähdin metsänomistamiseen, ei minulle ollut avuksi metsänomistajan kannalta taloudellista ajattelutapaa. MHY ei koskaan puhunut kannattavuuslaskelmista puhumattakaan laskentakorosta. Aina puhuttiin vaan metsänhoitotöiden tärkeydestä ja nopeasta taimikon perustamisesta. Maksoi mitä maksoi. Vastaavaa ajatuskulttuuria tarjoavat lähes kaikki metsään liittyvä kirjallisuus. Metsäsijoittamisen kannattavuutta käsitellään Suomessa hyvin harvassa kirjassa. Toivon osaltani tuovan ajatuksia uusille metsänomistajille, jotka miettivät miten asioita voi hoitaa oma rahapussi huomioiden.
Mielestäni palstalla nimimerkit Gla ja Visakallo ovat vahvimmin tämän perinteisen metsänhoidon kannalla. Ennen nimimerkki Puun takaa oli myös saman idealogian edustajia, mutta hän on kadonnut. Nämä nimimerkit nostavat aina esiin Etelä-Suomen metsän ja väittävät, että sinne eivät vaihtoehtoiset mallit päde vaan se on Pohjois-Suomen karujen maiden asiaa. Samat metsäekonomian perusteet toimivat kaikkialla heidän väitteistään huolimatta.
Gla, sinä nostat aina esille tuon heinittymisen. Laittelen kesän mittaan Lukijoiden kuvat-osioon valokuvia erilaisista kohteista. Käykääpä siellä ihmettelemässä ja kommentoimassa.
Yleensä metsurin ja metsänomistajan välillä on yhtiön työnjohto tai MHY. Turhaanpa siellä metsässä alkaa metsänomistaja ja metsuri sanailemaan. Toki mielipiteet pitää esittää ettei selän takana kyräillä, mutta jos samankaltaista näkemystä ei saada muodostettua, niin asioi sitten työnjohdon tai MHY:n kanssa. Työtilaus ohjeineen kirjallisena helpottaa kummasti niin tekijän kuin valvojan työtä. Arvostan kuitenkin sitä, että metsuri siitä huolimatta esittää omat näkemyksensä metsänomistajalle.
Jos metsänhoitotyöt menevät putkeen, niin muistaa työn tehnyttä. Todennäköisesti seuraavalla kerrallakin saa vastaavaa palvelua. Jos homma taas ei toimi niin tilaa sitten seuraavalla kerralla työt jostain muualta.
Gla, ei laskelmassa pidäkään käyttää vääriä oletuksia vaan parhainta sen hetkistä näkemystä. Riskiä voi ja tulee myös huomioida laskelmassa. Sijoituksen tuottoa pitää myös seurata. Jos tulee Planterin esimerkkinä mainitsema kiinteistövero, sen vaikutus lisätään laskelmaan. Jos tuotto-odotus ei enää vastaa tavoitetta ja jostain muualla on samalla riskillä saatavilla parempi tuotto, tarvitaan korjaavia toimenpiteitä.
Tämä ketju on aikoja sitten karannut kauaksi ketjun alkuperäisestä aiheesta. Haluan noudattaa palstan sääntöä ”Keskustele otsikon aiheesta. Jos aihe vaihtuu, aloita uusi ketju”. Minulla onkin suunnitelmissa jossain vaiheessa perustaa ketju metsäsijoittamisesta, missä haluan tuoda esille syvemmin ajatuksiani aiheesta ja toki saada aikaan monipuolista keskustelua ja oppia uutta. Haluan etenkin antaa ajatuksia nuorille ihmisille ja kannustaa heitä sijoittamisen maailmaan.
PS. Tänäänkin on tullut monta tuntia naputeltua exceliä, mihin olen syöttänyt metsäkäynnin perusteella tulo- ja menoarvioita sekä turvamarginaalia. Lopputuloksena on arvo, minkä pystyn tarjoamaan turvallisin mielin. Olisinhan voinut katsoa metsäarviosta puun määrän ja kertoa sen 25 tai 30 eurolla (olen kuullut, että tällaisella kaavallakin joku metsiä ostaa). Tulevaisuus olisi sitten kertonut kumpi oli oikeampi tapa laskea, mutta jälkimmäisessä en olisi kuitenkaan nukkunut yöuniani turvallisin mielin.
Metsuri motokuski: ”Eikös tuo korkolaskelma ole vähän kuin itsensä pettämistä.”
Jos nettonykyarvolaskelma on mielestäsi virheellinen, niin odotan enemmän kuin innolla vaihtoehtoista teoriaasi. Kuitenkin tuota laskentamallia käytetään joka kolkassa maailmaa. Osoita siis parempi laskentamalli niin sen jälkeen sinun ei tarvitse enää pohtia millä hintaa metsää ostat tai että istutatko sinne vai et, koska sinulla on rahaa kuin roskaa.
Puuki: ”Metsänkasvatuksen kannattavuuden laskeminen on niin monisäikeinen juttu että sitä ei voi pelkkien korkolaskelmienkaan avulla sanoa voitavan arvioida riittävän tarkasti.”
Pakko vielä kommentoida, sitten jätän tämän ketjun rauhaan, mutta että sinäkin Puuki 🙂
Oli kyse minkälaisesta yritystoiminnasta tahansa, kaikki investoinnit tulee perustua siihen, että saadut hyödyt ovat suuremmat kuin tehdyt panostukset huomioiden korkokanta. Tämä on ollut aina kannattavan yritystoiminnan ja sijoittamisen perusedellytys ja en todellakaan ymmärrä miksi ette hyväksy että se pätee metsänkasvatuksessakin. Millä muulla te investoinnin kannattavuuden perustelette kuin kannattavuuslaskelmalla?
Se miksi yritykset tai sijoittajat tekevät kannattamattomia investointeja ei johdu siitä etteikö olla osattu tehdä kannattavuuslaskelmaa oikein (tosin tällä palstalla on erilaisiakin esimerkkejä) vaan siitä, että laskelmassa ei ole osattu huomioida jotain muuttujaa tai riskiä. Myös tulojen ja menojen suuruuden tai niiden ajankohdan ennustaminen on voinut mennä pieleen. Jos istutat sen jalostetun taimen, pitää sinulla olla jokin käsitys kuinka paljon aikaisemmin ja enemmän tuloja se sinulle tuottaa. Vastaavasti sinun pitää osata määriteltävä riskille jokin todennäköisyys ja riskin vaikutus. Muuttuja voi olla myös positiivinen. Puusta voi saada joskus parempaa hintaa, mutta mikä sen puun hinta on ja mikä todennäköisyys puunhinnan nousulle on, riippuu arvion tekijästä. Asuntosijoittajakin miettii ennen asunnon ostoa, että mikä on alueen vuokrataso, mikä on todennäköisyys tyhjille kuukausille, mikä on vuokralaisen maksukyky, mikä on yhtiövastike sekä milloin ja minkä suuruisia isoja remontteja on tulossa.
Sijoittajat tekevät erilaisia oletuksia ja heillä on erilainen tuottovaatimus. Siksihän metsistä, arvopapereista ja asunnoista ylipäänsä tehdään kauppaa.
Metsänkasvatuksessa on monta muuttujaa; puun hinta, hoitokulut, erilaiset tuhot, verotus, tuet jne. Mutta ei tämä eroa mitenkään yritysmaailmasta. Esimerkiksi MetsäGroupin Äänekosken investoinnin kannattavuutta on ollut laskemassa varmasti satoja henkilöitä. Ei siellä ole investointipäätöstä tehty koska jollain on ollut ”musta tuntuu”-fiilis. Itsekin yritysmaailmassa investointilaskelmia tehneenä väitän, että muuttujia on huomattava määrä enemmän kuin metsänkasvatuksessa.
Olen luonut itselle kannattavuustaulukon, mikä toimii niin uuden metsäpalstan arvon määrittelyssä kuin metsänhoidon vaihtoehtojen vertailussa. Päivitän taulukkoa muutaman kerran vuodessa mm. puun hinnan osalta sijainneittain ja iteroin samalla hakkuuajankohtaa. Vastaavasti kun esim. harvennushakkuita tai hoitotoimenpiteitä tehdään, korjaan taulukkoon aiemman ennusteen tilalle todellisen toteuman. Näin voin koko ajan seurata olenko saavuttamassa tavoitetta vai onko järkevä pistää sijoituskohde lihoiksi. Tämä data myös toimii tulevien sijoitusten kannattavuuksien vertailussa. Vaatii toki aikaa ja vaivaa, mutta en ole toistaiseksi keksinyt helpompaakaan keinoa. Ihan vastaavasti asuntosijoituksiakin seurataan. Asuntosijoittaja seuraa yhtiövastikkeen kehitystä, asunnon arvoa, tyhjiä kuukausia yms. ja tekee niiden pohjalta päätöksiä. Ei tämä kuitenkaan ydinfysiikkaa ole.
Riippuu onko Bonvestan vai yksityisen myyjän 😉
Planterilta asiallinen kirjoitus ja näinhän se asia juuri on. Monella voi metsätilaan liittyä tunneseikkoja. Tila voi olla ollut pitkään suvun hallussa ja kun edeltäjätkin ovat sitä hoitaneet antaumuksella niin ei voida olla siinä suhteessa huonompia. Tai tila voi rajoittua muuten kotitilan tai kesämökin läheisyyteen ja halutaan säilyttää ympäristö muuttumattomana.
Olen myös huomannut, että metsään liittyy vanhankaltaisia vahvoja näkemyksiä kuten, että metsää ei myydä vaan sitä ostetaan tai että puuta myydään ainoastaan rahapulassa.
Tunteeton ja kasvoton sijoittaja ei asiaa näin näe. Itse olen aloittanut nollista ja olen omilla rahoilla ostanut metsätilojen paikoista, joihin minulla ei sen suurempia tunnesiteitä ole. Minun päämääräni on olla hyvissä ajoin ennen eläkeikää taloudellisesti riippumaton sekä vaurastunut siten, että jälkipolvet pääsevät jatkamaan taloudellisin turvin eteenpäin. Metsätila on minulle kuin arvopaperiosake tai sijoitusasunto. Vain raha ratkaisee, olen se kasvoton omistaja. Älkää ymmärtäkö väärin, nautin luonnosta ja lähes kaikki harrastukseni ovat sen parissa. Mutta niin kauan kuin Suomessa voin nauttia metsästä jokamiesoikeuksin tai täällä on kansallispuistoja, saan tehdä sitä ilman että sidon rahaa omaan ”luonnonpuistoon”.
Metsäsijoittaminen tulee aivan varmasti kehittymään niin kuin asuntosijoittaminen on tehnyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Aiemmin sijoitusasunto ostettiin sillä periaatteella, että lapselle on olemassa opiskeluajan asunto. Nykyään asuntoja vivutetaan erittäin ammattimaisesti lainarahalla. Sama tulee kasvamaan metsätilojen osalta. Tämä tulee muuttamaan toimintamallia, kun raskaat tahot kuten MHY ja OTSO korvaantuvat ketterillä toimijoilla, jotka todella ajattelevat metsäsijoittajan etua. Esimerkiksi oma kokemus on ollut, että MHY:lle kirosana ovat yläharvennus ja luontainen uudistaminen. Juuri ne sanat jotka ovat minulle tärkeitä. Mitä metsäsijoittaja tekee sellaisilla kumppaneilla, jotka eivät halua kehittyä asiakkaan takia?
Metsä on niin pitkäaikainen sijoitus, että harva meistä on näkemässä istutetun taimikon uudistushakkuuta. Kukaan meistä ei tiedä mikä puun hinta on 70 vuoden päästä tai että saako metsänomistaja silloin tulonsa puusta vai jostain muusta. Tämän takia en tykkää termistä ”puuntuottaja”, joka vahvasti viittaa maksimaaliseen puuntuotantoon ja siihen, että raha tulee puusta. Pitkä sijoitusaika sekä muuttuva maailma luovat riskin, jota on aina välillä syytä pysähtyä miettimään. Otetaan esimerkiksi vaikka Keski-Euroopan metsät. Siellä on tiloja, joissa metsänomistaja saa paremman tuoton vuokraamalla metsänsä metsästyskäyttöön kuin hakkaamalla puuta. Suomessakin tähän olisi markkinaa. Tiedän, että maailmalla on paljon metsästysturisteja, jotka olisivat valmiita maksamaan maltaita saadakseen ampua ukkometson soitimelta tai 10-piikkisen uroshirven haukulta. Tässä nyt yksi esimerkki minkälaista vaihtoehtoista tuottoa metsänomistaja voi saada.
Nyt kiitän ja toivotan tälle ketjulle hyvät jatkot. Jatketaan taas jossain toisissa ketjuissa 🙂
Näiden keskustelujen logiikka menee näin: perinteisen metsänhoidon kannattajat väittävät toimintatapaa kannattavammaksi ja kun se osoitetaan virheelliseksi väittämäksi siirrytään keskustelussa syyttelemään vaihtoehtoisen tavan toteuttajia ryöstöviljelijöiksi ja niin päin pois. Kannattaisi joskus kuunnella ja yrittää ymmärtää toisenlaisia ajatuksia, voisi oppia jotain.
Tiedoksi Timpalle, yhdelläkään kuviolla minua ei ole syytetty siitä ettenkö olisi saanut aikaan kasvatuskelpoista taimikkoa. Timppa myös tiedusteli hiilensidontatavoitteisiin osallistumisesta. Jatkuva kasvatus tai luontainen uudistaminen sopivat siihenkin. Heitän kuitenkin vastakysymyksen, miksi minun pitäisi hyväntekeväisyyttäni osallistua puuntuotantomäärien maksimoimiseen tai hiilen sitomiseen? Jos joku haluaa minun tuottavan puuta maksimäärän tai sitomaan hiiltä maksimimäärän, on se hänen minulle korvattava. Minä lähden heti istuttamaan taimia, jos vaan joku sitoutuu maksamaan puusta riittävän hinnan.
Tässäkin ketjussa on ilmennyt aivan käsittämättömiä puutteita taloustiedossa ja -laskentatavoissa. Toivottavasti näillä lähtötiedoilla lähdetä metsää ostamaan. Jokaiselle joka metsää suunnittelee ostavansa, suosittelen opettelemaan laskemaan tulojen ja menojen diskonttaamisen nykyhetkeen. Se on ainoa oikea tapa vertailla vaihtoehtoisia ratkaisuja tai tehdä investointipäätöksiä.
Olen aiemminkin palstalla ihmetellyt, että miksi Suomessa asuntosijoittaminen ja arvopaperisijoittaminen ovat huomattavasti metsäsijoittamista kehittyneempiä. Tämä tulee varmasti muuttumaan. Häviäjiä ovat ne, jotka eivät ymmärrä tai osaa talouden perusteita.
MaalaisSeppo: ”Mielestäni laskelmani osoittaa, että hoidetusta metsän tulo realisoituu päätehakkuussa ja että metsän arvo nousee hakkuun lähestyessä.”
Siis olet edelleen sitä mieltä, että laskelmasi meni oikein? Jos olet, niin sinun kannattaa hakea niin paljon lainaa pankista kuin antavat ja sijoittaa se metsään. Minä myyn laskemaasi paljaan maan arvoon yhdellä kiertoajalla (lähes 7000 euroa/ha) kaikki aukot ja saat samaan hintaan kaikki valmiit taimikotkin. Laitetaan vielä samaan kauppaan kaikki 02-luokan metsätkin…
Kyllä nyt keskustelussa tunteet ja vanhat näkemykset painavat niin paljon, että faktat jäävät toissijaiseksi.