Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 350)
  • Näätä

    Kiitos teille muutamille positiivisesta palautteesta. Kiitos myös keskustelusta. Viimeisimmät sivut alkoivat olla mallia ”Näätä sitä ja Näätä tätä”. Kun keskustelu ajautuu tilanteeseen, missä ei enää yritetäkään ymmärtää viestin sisältöä vaan tartutaan yksittäisiin sanoihin, ei keskustelu johda mihinkään ja on parempi vetää henkeä.

    Näätä

    Jätkän ajatukset vahvistavat omaa näkemystä hieskoivun kasvattamisesta.

    Tuo 10-20  hieskoivun jättäminen hehtaarille siementämään siltä osin kun reunametsää ei ole lähellä, voisi olla järkevä ratkaisu. Siinä jää hakkuutuloja saamatta ainoastaan muutama kymmenen euroa hehtaarilta.

    Helposti tuo kuvio muuttuu siten, että reunametsä siementyy männylle ja keskiosasta tulee hieskoivuvaltainen sekametsä. Minua sinällään ei haittaa kuvion pirstaloituminen

     

    Näätä

    Metsuri motokuski: ”Meillä kyllä tarvitaan toinen raivaus reilusti aiemmin. Silloin ensiharvennuksen puumääräkin kasvaa noin 60 mottiin ja ennakkoraivausta ei välttämättä tarvita.”

    Samaa mieltä tuosta raivaustarpeesta. Sillä poistaa tai ainakin pienentää ennakkoraivauksen kustannuksia. Tuo 60 motin kertymä kuulostaa tuolla lämpösumma-alueella, maapohjalla sekä laskelmassa esitetyillä ajankohdilla mielestäni aika optimistiselta. Kylvetyn männyn keskipituus on usein luokkaa 10-11 metriä.

    Näätä

    kuusessa ollaan: ”Eikös tämä ketju käsittele vertailua JK vs. jaksollinen?”

    Olet oikeassa. Pahoittelen, että olen osaltani ollut viemässä keskustelua ohi aiheesta.

    Näätä

    MaalaisSeppo: ”Selvästi Näätä sanoi, että puunjalostusyhtiöiden kannattaa panostaa metsänhoitoon, koska saavat hyödyn jalostuksen kautta. Miksipä ei sitten metsänomistajan kannata? Kannattaa pitää maapohja, jonka arvonnousu on 2 – 3 %. Ilman maapohjaa ei voi harjoittaa kannattavaa puunkasvatusta.”

    Yritetään nyt sitten vielä kerran vääntää rautalankaa…

    Metsäyhtiöt tekevät ihan oikein kun myyvät metsiään pois ja sijoittavat rahat ydinliiketoimintaan mikä tuottaa huomattavasti paremmin. Metsänomistajalle puolestaan se metsänkasvatus on ydinliiketoiminta. Metsänomistaja ei saa senttiäkään puun jalostuksesta. Sen vuoksi metsänomistajan on optimoitava sitä omaa ydinliiketoimintaansa.

    Vielä kommentti esittämääsi maapohjan arvonnousuun, missä siis oletetaan, että maapohjan arvo nousee 2-3 % vuodessa. Ilman maapohjaa ei tosiaan voi harjoittaa kannattavaa puunkasvatusta, mutta ilman puunkasvatusta voit harjoittaa kannattavaa maapohjan omistusta :). Perusteluna se, että jos istutuksen ja taimikonhoidon nettonykyarvot ovat valitsemallasi tuotto-odotuksella negatiivisia, ei sinun kannata tehdä muuta kuin istua maapohjasi päällä ja ihmetellä mitä luonto siihen tarjoaa. Koska jos menet negatiivisella nettonykyarvolla tekemään investointia, se syö sinun maapohjan arvon nousua.

    Näätä

    kuusessa ollaan: ”Silloinhan yhtiöiden etenkin pitäisi olla kiinnostuneita jaksollisesta kasvatuksesta, joka esim Visakallon esimerkin mukaan tuottaa motteja paljon”

    Mitenköhän meidän on niin vaikea päästä samalle aaltopituudelle? 🙂 Tätä samaa yritin aiemmin kertoa. Metsäyhtiöt ovat hoitaneet omia metsiään nimenomaa sillä periaatteella, että puuta kasvaa paljon ja mahdollisimman nopeasti. Jaksollinen kasvatus on tähän kiistatta paras vaihtoehto. Metsäyhtiöt ovat tehneet metsänkasvatusta pienellä kannattavuudella ja saaneet tilin puun jalostamisvaiheessa. Tätä jälkimmäistä mahdollisuutta ei ole yksityisellä metsänomistajalla. Siksi metsänomistajan onkin mietittävä toisenlaisia ratkaisuja, jotta tuottovaatimus täyttyy.

    Näätä

    MaalaisSeppoa näyttää kirjoitteluni harmittavan, koska on koko ajan kääntämässä viestini sisältöä. Se ei ole hyvien tapojen mukaista.

     

    Näätä

    Puuki, kiitos näkökulmistasi. Ennakkoraivaus on otettu mukaan laskelmaan jokaisessa skenaariossa pari vuotta ennen 1.harvennusta. Tämä siksi, että varsinaista taimikonhoitoa ei ole otettu mukaan ja metsäyhtiöt eivät kiinnostu ensiharvennuksista, jos ennakkoraivausta ei ole tehty.

    Heinäys on hieman tapauskohtaista. Minulla on tuossa vieressä kohde mihin edellinen omistaja on tehnyt ojitusmätästyksen + kuusen istutuksen. Voi sitä heinän määrää. Mitä enemmän maan pintaa turvealueella rikotaan, sitä todennäköisempää heinäyksen ja varhaisperkauksen tarve on.

    Kohde on ptkg 1. Hyvin on edellisen omistajan istuttamat kuuset lähteneet kasvuun.

    Tässä kohteessa olisi ollut tavoite saada nopeasti jonkinlainen taimikko aikaiseksi ja tila seuraavalle. Kuitenkin nuo laskelmat kertovat karua kieltä, että taidan jättäytyä reunapuuston siemennyksen varaan. Sen verran iso alue tuo on, että voisi jättää 10-20 hieskoivurunkoa hehtaarille huolehtimaan uudistamisesta.

    Näätä

    MaalaisSeppo ja Timppa. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä UPM, jolla on paljon metsää Pohjois-Suomessa. Heillä lienee hehtaarimäärien ja tehokkaan kilpailutuksen vuoksi metsänhoitotoimenpiteiden yksikköhinnat huomattavasti pienemmät verrattuna yksityiseen metsänomistajaan. Lisäksi heillä on huomattava etumatka arvioida puun hintakehitystä tulevaisuudessa yksityiseen metsänomistajaan verrattuna. Siellä jatkuvasti ennustetaan sellun maailmanmarkkinahinnan kehitystä ja he tietävät oman tuotantokapasiteettinsa kiinteät ja muuttuvat kustannukset. Siellä varmasti osataan laskea, että he eivät saa metsää kannattamaan niin hyvin kuin varsinainen ydinliiketoiminta kannattaa. Verrokkina UPM:n esittämiä sijoitetun pääoman tuottotavoitteita eri liiketoimintayksiköille; UPM Raflatec 20 %, UPM Plywood 18 %, UPM Specialty Papers 14 % jne. Tässä se syy miksi metsiä myydään pois.

    Miksi sitten metsäyhtiöt ovat niinkin pitkään omistaneet metsää ja panostaneet sen hoitoon merkittäviä euroja/markkoja? Siksi, että maailma on muuttunut. Aiemmin esimerkiksi yhtiöt omistivat pääkonttorinsa itse, vallitseva suuntaus on, että ne myydään kiinteistösijoittajalle ja vuokrataan sieltä. Pääoman kiertonopeutta, sijoitetun pääoman tuottoa jne. optimoidaan aivan eri tavalla kuin muutama kymmenen vuotta sitten.

    Toinen syy on ollut se, että omat metsät ovat antaneet eri suhdannetilanneissa joustovaraa toiminnalle sekä tarjonneet reserviä. Jos puun hinta on uhannut kohota korkealle, on hakkuita suunnattu enemmän omiin metsiin ja päin vastoin. Vaikka metsään sijoitettu euro on tuottanut pientä tuottoa tai ollut vaikka 0 %, on se tuotto saatu ydinliiketoiminnasta. Siellä on kuitenkin havaittu sama mitä palstalla, puun hintataso ei ole ollut noususuunnassa. Sitä he ovat toki itse olleet tukemassa esimerkiksi puun tuonnilla Venäjältä, lobbaamalla niin poliitikkoja kuin metsänomistajia.

    Älkääkä nyt tulkitko tätä niin, että jollain tavalla syytän metsäyhtiöitä. Päin vastoin, minä kehun heidän toimintaa. He tekevät juuri oikeita asioita omistaja-arvon kasvattamiseksi.

    Näätä

    kuusessa ollaan: ”Mehtäukko heitti hyvän kommentin, eli jos JK on kannattavampaa, miksi erittäin taloustietoiset metsäyhtiöt eivät käytä sitä omissa metsissään, ei edes Ruotsissa?”

    Johtuisiko siitä, että metsäyhtiöt tarvitsevat raaka-ainetta eli kuitupuuta? Kuten edellä sanoin, heillä on erilainen intressi. Heidän ydinbisnes on puun jalostaminen ei metsäsijoittaminen.

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 350)