Harva tulee edes seuranneeksi kuinka kannattava investointi se metsä olikaan. Tai ainakin huijataan itseä siinä, että ei oteta korkoa huomioon. Jos on maksettu X euroa ja 20 vuoden päästä on hakattu X euroa, todetaan sijoitus automaattisesti kannattavaksi. Usein sanotaan, että metsäsijoitusta ei saa tappiolliseksi, joten metsää kannattaa aina ostaa. Jos laitetaan muutama sukupolvea aikaa sekä pieni korko niin näin asia toki on.

Metsäsijoittamisessa osaltaan hassua on se, että olemme edeltävän/edeltävien metsänomistajan tekemien päätöksien vankeja. Jos edeltävä omistaja on päättänyt päätyä jatkuvaan kasvatukseen, ei siitä ihan heti päästä takaisin jaksolliseen kasvatukseen. Jos edeltäjä on istuttanut kuusta männylle sopivalle maaperälle, ei metsää voida muuttaa männylle ilman kustannuksia. Näin ollen jokaista tilaa on tarkasteltava tapauskohtaisesti sijoituspäätöstä tehdessä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että on näkemystä siitä miten tulot ja menot käyttäytyvät erilaisissa metsärakenteissa ja sen jälkeen loppu on taulukkolaskentaa.

Niin, jos maantieteellisesti puu kasvaa hitaammin, siitä saa pienemmän kantohinnan tai tiloilla on vähemmän kysyntää ja näin ollen jälleenmyyntiarvoa niin tämähän hinnoitellaan tuottoarvolaskelmassa. Jos tuottovaatimukset täyttäviä metsätiloja ei löydy joltain alueelta, niin sitten etsitään muualta eikä lähdetä pienentämään tuottovaatimusta. Vastaava logiikka totta kai toimii myös uudistamisinvestoinneissa ja yleensäkin metsänhoidossa.

Toisaalta eihän sitä ole vaikea arvata miksi tunnettujakin metsäalan kirjoittajia on sortunut kirjoittamaan tuosta tuottovaatimuksen alentamisesta Pohjois-Suomessa ja/tai karuilla maaperillä. Puumäärän maksimointi ja nopea kiertoaika ovat juurtuneet käsitteinä syvälle.

Olen havainnut, että tällä palstalla on muutamissa ketjuissa sivuttu asuntosijoittamisen isoja remontteja ikään kuin mörkönä. Samalla taas metsäsijoittamisen isointa investointia, metsän uudistamista, ei pidetä ongelmana. Esimerkkinä se putkiremontti isommissa kasvukeskuksissa nostaa useimmiten (ei aina) asunnon jälleenmyyntihintaa  investoinnin verran. Toisin käy metsässä, usein valmista taimikkoa saa halvemmalla kuin maapohjaa mihin tehdään maanmuokkaus sekä istutus.

Osa asuntosijoittajista laittaa sijoitusasunnon lihoiksi ennen remonttia, osa säilyttää asunnon sijoitusportfoliossaan. Jos päätyy säilyttämään sijoitusasunnon ja investoi remonttiin, alkaa investoinnin kuolettaminen välittömästi remontin jälkeen. Metsäsijoittaja odottaa sen 30 vuotta ensimmäisiä tuloja. Euro tänään on parempi kuin euro huomenna, eikö vain?

Palataan alkuperäiseen kysymykseen, jos ja kun asuntosijoittajatkin pohtivat asunnon myymistä ennen isoa remonttia, eikö metsäsijoittajan pitäisi entistä enemmän pohtia myymistä ennen uudistamisinvestointia?

Puuki: ”Ei metsänkasvatuksella pärjää muihin sijoituskohteisiin nähden edes E-Suomen parhailla kasvupaikoilla”

Jos katsotaan keskimääräisiä tuottoja, tämä pitää paikkaansa. Kuitenkin sijoittaja, joka ymmärtää metsäekonomian perusteet voi saavuttaa huomattavia ylituottoja keskiarvoon verrattuna. Toki vastaava pätee puolestaan osakemarkkinoilla, joka ymmärtää yritysten ansaintalogiikan, kilpailuedun, kasvavan ja ennen kaikkea kestävän osingonjaon tulee todennäköisemmin saavuttamaan ylituottoa niihin verrattuna, jotka valitsevat arvopaperit tikkaa heittämällä.

Itse olen saavuttanut tähän asti huomattavasti paremmat tuotot arvopapereista kuin metsästä. Joku voisi kysyä, ihan perustellustikin, että miksi sitten sijoitan metsään jos oletan tämän jatkuvan tulevaisuudessakin. Metsä tarjoaa hajautusta, pääpaino itsellä on arvopapereissa, mutta ei tarvitse pelätä pörssiromahdusta.

Mitä nuorempi sijoittaja on, sitä enemmän hänen kannattaa ottaa riskiä. Toisaalta kannustan nuoria kokeilemaan eri sijoitusmuotoja. Joku voi saada metsästä paremman tuoton kuin arvopaperimarkkinoilta. Sijoittamisessa tarvitaan omaa kiinnostusta ja vaivannäköä. Joillekin osakeyhtiöiden vuosikatsausten ja tilinpäätösten lukeminen voi olla raskasta kun taas raivaussahalla tykkää painella pitkin metsää. Se oma kiinnostus on valtava voimavara, mikä tulee hyödyntää, vaikka se onkin osittain tunneasia.