Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Timppa: ”Kuvitelkaapa tulevaisuutta, jossa metsissä olevasta keskimäärän ylittävästä puumäärästä maksetaan metsänomistajalle hiilidioksidivarastointimaksua ja keskimäärän alittavan metsän omistajat joutuvat maksamaan hiilidioksidiveroa. ”
Tämä hyvin voi olla mahdollista. Samoin mahdollista ja jopa erittäin todennäköistä on, että metsille tulee kiinteistövero. Sijoittajan pitäisi osata laskea NNA-laskennassa todennäköisyyttä ja vaikutusta muuttuville tekijöille. Kuinka paljon olet valmis lyömään vetoa, että esittämäsi tulevaisuus tulee toteutumaan?
Vastakysymys: Jos NNA-laskelma antaa lähtötiedoilla negatiivisen tuloksen uudistamisinvestoinnille, niin tekevätkö nimimerkit Timppa, Gla ja A.Jalkanen sen silti?
A. Jalkanen: ”Huomioivatko ne ’yleiset taloudelliset periaatteet’ koron lisäksi riskin?”
Olen huomannut, että kun puhutaan riskistä, moni keskustelija käsittää asian eri tavalla. Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat riskillä?
Metsuri motokuski: ”Kirjoittelin taannoin toisessa ketjussa mitä näin metsurin näkökulmasta omt pohjalla olevan kuusikon uudistaminen ja raivaukset maksavat päätehakkuun jälkeen metsänomistajalle. Silloin päädyin n 1200 euroon hehtaari kustannuksiin jos kaikki työ teetetään ulkopuolisella. Summa sisältää myös kemera tuet.”
Jos tuo hinta on brutto ja sisältää kaikki ennakkoraivaukset, maanmuokkaukset, taimet, istutukset, heinäykset ja taimikon hoidot taimikkotakuulla, niin sinulla tuskin koskaan on huolta työttömäksi joutumisesta.
OMT-pohjalla tuo hinta on houkutteleva, mutta kun mennään karummalle pohjalle, ei tuokaan taimikon perustamishinta pelasta tilannetta isommalla laskentakorolla.
Visakallo: ”Kertoisiko Näätä vähän tarkemmin niistä onnistuneista kohteistasi. Minkä tyyppisiä, ja paljonko niitä on ollut täällä eteläisemmässä Suomessa?”
On tarkoitus loppukesästä kiertää muutamissa kohteissa, joissa on tehty luontainen uudistaminen. Palataan näihin myöhemmin lukijoiden kuvat osiossa.
Mutta tämän ketjun aihe on laskuharjoitus. Minä esitin hiljattain yhden sellaisen. Vielä ei ole tullut vastauksia. Huomatkaa, että lähtötiedot olivat hyvin väljät kasvupaikan, lämpösumman ja puulajin osalta, joten saatte tuoda esille omia kokemuksianne tai oletuksianne.
Timppa: ”Eräs UPM:n kaveri kertoi, että männyllä on hyviä siemenvuosia keskimäärin joka viides vuosi”
Pohjoisessa voi olla 10 vuoden väleinkin, väliin toki mahtuu kohtuullisia vuosia.
Timppa: ”Ei minulla ole muuta tieteellistä todistetta kuin havainnot useista mäntykohteista.”
Niin arvelinkin. Etkös sinä toisessa ketjussa väittänyt, että jaksollinen kasvatus on 50 % kannattavampaa kuin jatkuva kasvatus vai sekoitanko nimimerkit? Subjektiivisia, omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä voi esittää. Mutta jos ”faktana” esitetään lukuja, mitkä eivät kestä minkäänlaista tarkempaa tarkastelua, ei keskustelu johda mihinkään.
Visakallo: ”Näätä on hyvä, ja laittaa vastaavat todisteet omista vastaväitteistäänkin!”
Koska ette kuitenkaan usko omakohtaiseen kokemukseeni niin on pakko viitata muiden tekemiin tutkimuksiin. Esimerkiksi kuusen suojuspuuhakkuita on käsitelty seuraavissa teoksissa:
-Männyn ja kuusen luontaisen uudistamisen antamista tuloksista Etelä-Suomen kangasmailla. Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitoksen tiedoksiantoja. Hänninen, Räisänen, Yli-Vakkuri
-Kuusen luontainen uudistaminen Pirkka-Hämeen metsälautakunnassa. Acta Forestalia Fennica. Leinonen, Leikola, Peltonen ja Räsänen. https://helda.helsinki.fi/handle/1975/9311
Mielelläni lukisin sen tutkimuksen missä väitetään, että siemenpuuhakkuilla saadaan onnistumaan ainoastaan kolmasosa aloista. Timpalta odotan viittausta siihen.
A. Jalkanen, ehkä juuri ongelma onkin siinä, että metsäammattilainen ei näe metsää puilta? Itse en ole metsäalan koulutusta saanut, mutta ihme ja kumma olen sellaisia metsiä onnistunut löytämään, jotka pyrkivät uudistumaan luontaisesti, olivat ne sitten reheviä tai karumpia maapohjia. Vai olisiko kuitenkin luontaisen uudistamisen kynnyskysymys se, että se vaatii osaamista ja aikaa. Kuinkakohan paljon metsänhoitoyhdistyksissä kouluttaudutaan luontaisen uudistamisen saloihin?
Timppa: ”Kannattaa muistaa, että siemenpuuasennon kautta uudistuu hyvin ehkä joka kolmas mäntykuvio”
Höpö höpö. Onko tämä tieteellisesti todistettu? Laitatko lähdeviittauksen, kiitos.
Timppa: ”Ei yksikään kuusikuvio normaalilla OMT-pohjalla”
Samat sanat kuin edellä.
Lainaan Puuki ketjuasi toiseen laskentaharjoitukseen.
Kuvitellaan tilanne jossa on myytävänä metsätila, missä on 3 ha päätehakkuukelpoista metsää ja 2 ha valmista aukkoa. Päätehakkuutuloja tulisi nettona 10000 euroa/ha. Älkää sortuko arvostelemaan hehtaarimääriä, laskuharjoituksen helpottamiseksi niiden pieni määrä suotakoon. En aseta lämpösummalle, maapohjalle tai puulajille mitään alkuehtoja, jokainen voi asettaa ne itse.
Vaihtoehdossa 1 sijoittaja tekee kolmen hehtaarin aukon sekä uudistaa koko viiden hehtaarin alan. Sijoittaja saa vuonna 0 hakkuutuloja siis 30000 euroa ja uudistamiseen menee rahaa 5000 euroa. Summat ovat nettoja.
Vaihtoehdossa 2 sijoittaja tekee kolmen hehtaarin aukon jättäen siemenpuita ja tekee maanmuokkauksen viiden hehtaarin alueelle. Hakkuutuloja kertyy 27000 euroa ja maanmuokkaus maksaa yhteensä 1000 euroa. Siemenpuista saadaan vuonna 4 myyntituloja 1500 euroa, joka on siis puolet alun perin pystyyn jätetyiden puiden kantohinnasta. Summat ovat nettoja.
Kuvitellaan, että luontaisesti syntyneellä alalla taimikon hoidot ja hakkuut tehdään aina viisi vuotta jäljessä vaihtoehtoon 1 verrattuna. Kuvitellaan myös, että vaihtoehdossa 2 saadaan aina 20 % pienempi myyntitulo hakkuista.
Kysymys onkin, että paljonko metsäsijoittajan kannattaa maksaa 5 ha metsätilasta molemmissa vaihtoehdoissa jos tuottovaade on 4 % yhden kiertoajan laskentamallilla?
Toinen kysymys: Jos kuvitellaan, ettei luontainen uudistuminen onnistukaan koko alueella jolloin osa alasta jää heinittymään, paljonko on synnyttävä luontaisesti taimikkoa, jotta molemmissa vaihtoehdoissa nettonykyarvo on sama aiemmilla lähtötiedoilla?
Tähän skenaarioon on itsellä vielä pari jälkikysymystä, mutta ratkaistaan nyt ensin nämä.