Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Päärynöiden ja omenoiden vertailu on edelleen turhaa. Ensin pitää hyväksyä yhteisesti laskentaperiaatteet, sitten voidaan alkaa vertailemaan oletuksia ja lähtötietoja. Taimikon perustamisen kustannus istuttamalla tai kylvöllä riippuu olosuhteista, palstan sijainnista, saavutettavuudesta, koosta, maaperästä, puulajista yms. Paljon vaikuttaa se, että laskeeko omalle työlle hintaa ja mitkä ovat matkakustannukset. Teillä MaalaisSeppo ja Timppa tuntuu myös verotuksesta olevan hieman erilainen käsitys.
Älä Timppa huoli, metsän tapahtumiin on tullut tutustuttua elämän varrella.
Eikä kannata yleistää, on itsekin tullut taimia istutettua ja siemeniä kylvettyä. En ole sanonut, että metsä kannattaa jättää oman onnensa nojaan. Olen sanonut, että kannattaa arvioida tapauskohtaisesti investoinnin kannattavuutta.
1200 euroa/ha jäi leijumaan nimimerkin metsuri motokuski kirjoituksesta. Hänhän ilmoitti summan olevan netto. Sisälsi toki taimikonhoitoakin kuin myös Kemeran. Te olette löytäneet edulliset urakoitsijat, koska ainakin minulle annetut tarjoukset ovat olleet pääsääntöisesti korkeammat (puhutaan siis ennakkoraivauksesta, mätästyksestä ja kuusen istuttamisesta ja lisäksi heinäykset ja raivaukset päälle taimitakuulla). MaalaisSeppohan on myös löytänyt anteliaan verottajan.
Visakallo: ”Vertaisin tilannetta kelvollisella asuinalueella sijaitsevaan ja muuten täysin kunnossa olevaan asuintaloon, jonka katto jätettäisiin kustannuksiin vedoten uusimatta.”
Minä heitän ilmoille toisenlaisen vertauskuvan. Kiinteistöjalostajat omistavat tälläkin hetkellä kaava-alueilta tontteja, jotka ovat tyhjillään. Tuhoavatko he omaisuuttaan? Näkyykö heidän tilinpäätöksessä tappioita saamatta jääneestä tulosta? Osa kiinteistöjalostajista saattaa luottaa tontin arvon nousuun. Useimmiten taustalla lienee kuitenkin syyt, että rahoitus ei ole järjestynyt, kiinteistöjalostuksen lopputulokselle ei ole riittävää kysyntää. Tiivistäen kyseessä lienee useimmiten tilanne missä aika ei ole oikea ja rahalle saa paremman tuoton muualla.
Suomessa on aina ollut ja tulee aina olemaan alueellisia eroja puunhinnassa. Jos alueelliset hintaerot alkavat kasvaa merkittävästi, puuta kannattaa kuljettaa kauempaakin tehtaille. Jos hintaero säilyy pitkään suurena, vaikuttaa tämä tuleviin tehdasinvestointeihinkin. Tästä syystä puulle tulee olemaan jatkossa kysyntää ja hinta syrjäisillä alueilla.
Gla: ”Eikös sijoittajan perussääntönä ollut laittaa rahat sinne, mistä saa parhaan tuoton riski huomioiden?”
Juuri näin! Tätä asiaa olen itse yrittänyt jankata palstalla, on hienoa kuulla, että olemme jostain asiasta samaa mieltä.
Kun metsänomistaja avohakkuun jälkeen katsoo hakkuuaukkoa ja miettii, että sijoittaako a) 1200 euroa/ha taimikon perustamiseen b) katsooko mitä luonto tarjoaa ja sijoittaa vastaavan rahan muualle, niin väitän, että vastaavalla riskillä löytyy nykyisessä markkinatilanteessa hyvin paljon vaihtoehtoja paremmilla tuotto-odotuksilla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tavallaan bonusta on kaikki mitä luontaisesti syntyy.
Kuten Reima Ranta edellä totesi, ei se taimikon perustaminen sijoituksen kannattavuutta arvioitaessa eroa mitenkään uuden metsätilan ostamisesta, lannoittamisesta tms. Kaikissa niissä sijoittaja laittaa omaa tai lainarahaa kiinni ja sille pitää saada tuotto.
Joku sanoi aiemmin, että ei ymmärrä omaisuuden tuhoamisen järkevyyttä. Jos nettonykyarvo näyttää negatiivista, niin sehän se vasta omaisuuden tuhoamista onkin.
Visakallo: ”Samalla tulee varautuneeksi metsille tulevaan kiinteistöveroon tai metsätilamaksuun.”
Metsäteollisuushan ehdottaa aika ajoin kiinteistöveroa metsiin, jotta puu saataisiin liikkeelle ja metsää hoidettua puuntuotannon maksimoiseksi. Mitä mieltä olette, johtaako kiinteistövero parempiin metsien kasvuun vai käykö sittenkin niin, että karsitaan metsänhoitokuluista ja etenkin taimikon perustamisesta?
Näkevätkö eripuraiset perikunnat jatkossa järkevämmäksi perustaa taimikko 1200 eurolla/ha vai säästetäänkö siinä ja maksellaan niillä 48 vuoden kiinteistöverot korolla nolla (B. Wahlroosin kirjoituksessa joskus esiintyi summa 25 euroa/ha)? Minusta tuntuu, että metsäteollisuus ei ole ihan loppuun saakka ajatellut kiinteistöveron ajamista. Toki lyhyellä aikajänteellä puuta lähtisi liikkeelle.
Ensin keskustellaan metsätalouden kannattavuudesta ja yhtäkkiä keskusteluun nouseekin metsätilan jättäminen sukupolville hyväkasvuisena tai maisemalliset seikat. Näkökulmat ovat erilaiset sen mukaisesti millaisia arvoja metsä antaa. Keskustelu on turhaa kun toinen puhuu omenoista ja toinen päärynöistä.
Jos haluaa elää sijoitustoiminnalla, ei ainakaan oma talouteni kestä loputtomiin kannattamattomia investointeja. Myöskään aika ei riitä tiimalasissa, että pienellä korolla pääsee omilleen.
Jos joku ei hyväksy NNA-laskelmaa oikeaksi tavaksi laskea kannattavuutta niin hänen pitäisi esittää vaihtoehtoinen tapa. Minulta ei ole se pois, että joku haluaa optimoida puuntuotannon ja kiertoajan. Mutta jos keskustellaan kannattavuuksista, pitää pystyä esittää väitteelleen perusteet ja laskelmat, jotta keskustelu säilyisi hedelmällisenä. Pelkkä juupas eipäs -inttäminen ei johda mihinkään.
Timppa: ”Toistan itseäni. NNA-laskelma perustuu olettamuksiin, joiden toteutumista ei voi tietää. Itsepetosta ohjata toimintaansa näin. Taimikon istuttamisesta tiedämme, että se hoidettuna antaa varman tuoton. Suuren tai pienen, sen jälkipolvet näkevät. Istuttajan ei siis tarvitse olettaa mitään. Riittää, kun pitää raivaussahansa kunnossa.”
Toistan myös itseäni. Johonkinhan tuo väittämäsi varmasta tuotosta on perustuttava. Mitä oletuksia käytät taimikon istuttamisen kannattavuudesta? Puun kantohinta on sama kuin nykyään? Verotus on sama kuin nykyään? Sinulla on sama lähtökohta kuin A.Jalkasella, jälkipolville pitää jättää metsä hyvässä kunnossa. Silloin ei puhuta kannattavuuden optimoinnista. Mielenkiintoista, että keskustelupalstalla tyrmätään eniten yritys- ja sijoitusmaailmassa käytetty investointien kannattavuuslaskentamalli virheellisenä, mutta tilalle ei anneta mitään vaihtoehtoista ratkaisua.
Jos halutaan puhuta kannattavasta metsätaloudesta, ensimmäinen vaatimus on, että ymmärretään metsäekonomian perusteet. Sen jälkeen voimme alkaa keskustella lähtötiedoista ja oletuksista.
Kukaan ei ole vielä vastannut suoraan kysymykseen. Jos NNA-laskelma antaa taimikon istuttamiselle negatiivisen arvon, kuinka moni ryhtyy silti toimenpiteeseen? Tätä kysymystä kierrellään sillä verukkeella, että luontaisen uudistamisen käyttäjät tekevät oletuksia. Joku oletushan teidänkin pitää tehdä, jos pidätte istutusta kannattavana toimenpiteenä. Ne perustelut auttaisivat keskustelun käymistä. Omat laskelmani yleisesti perustuvat nykyisiin hintatasoihin keskimääräisellä inflaatiolla korjattuna. Minä en uskalla lähteä lyömään vetoa puun hinnan noususta, verojen alenemisesta tai hoitokustannusten pienentämisestä. Jos näin tapahtuisi, olisi se vain positiivinen asia (riski) kannattavuuden näkökulmasta, mutta investointien lähtökohta ne eivät voi olla.
A.Jalkanen: ”Metsälain mukaan jotain uudistumisen turvaamistoimenpiteitä on kuitenkin tehtävä, vaikka sitten jätettävä riittävä siemenpuusto, ellei muuta.”
Viimeksi kun luin metsälakia, ei siellä ollut mitään vähimmäisvaatimuksia siemenpuiden jättämisestä. Muutenkin tuo metsälailla aina uhkailu on turhaa.
A. Jalkanen: ”…että jatkuva uudistumisen turvaamisesta laistaminen johtaa kyllä metsätilan arvon vähittäiseen alenemiseen, koska maan puuntuotoskykyä ei turvata.
Jos ei investoi, ei voi tehdä tappiotakaan. Saamatta jäänyt tulo ei ole mitään tappiota vaikka palstalla muuta väitetäänkin. Hakkuun jälkeen puhtaalla maapohjalla on jokin jälleenmyyntiarvo, markkinahinta. Jos jättää uudistamisinvestoinnin tekemättä, ei voi hävitä taimikon perustamisinvestoinneissa, mutta tuohon markkinahintaiseen maapohjaan on toki sidottuna pääomaa. Palstalla siis väitetään, että maapohjan jälleenmyyntihinta laskee, jos sinne ei tee uudistamisinvestointia? Tämä ei pidä paikkaansa, voin sen perustella tarkemminkin jos joku ei usko.
A. Jalkanen: ”Monelle meistä metsätilan myyminen ei ole vaihtoehto, vaan metsät halutaan siirtää jälkipolville, jos he vaan ne huolivat, hyvässä kasvukunnossa. Kysymys on siis myös ylisukupolvinen: syödäänkö seuraavan sukupolven eväät nyt?”
Tässähän otat kantaa siihen, että kannattavuus ei ole oleellisin asia toiminnassasi.
Minä käsitän sijoitusriskillä tuoton vaihtelun odotetun tuoton puolin ja toisin.