Käyttäjän Näätä kirjoittamat vastaukset
-
Kun liikkuu eri puolilla Suomea ja näkee hoitamattomia metsiä tulee monesti ajateltua, että miksi metsäpalveluyritykset eivät aktiivisesti tarjoa palveluitaan sen sijaan, että odotellaan asiakkaan yhteydenottoa. Markkinoilla voisi toimia tai ainakin yrittää sen kaltaista toimintamallia, missä yrittäjä kiertää alueellisesti metsätilat, selvittää akuutit hoitotarpeet ja lähestyy metsänomistajia. Kauppojen syntyä parantaa se, että liittää mukaan pienen perustelun ja kannattavuusanalyysin.
Vai onko kukaan saanut esimerkiksi yhteydenottoa, missä kerrotaan tietyn kuvion taimikko kaipaavan varhaisperkausta ja sitä tarjotaan hintaan XXX euroa/ha ja tarjoaja lupaa vielä hakea kemera-tuen metsänomistajalle? Voisi olla, että aika moni ei-aktiivinen metsänomistaja tarttuisi tarjoukseen. Toki markkina-analyysia pitäisi tehdä kuinka paljon aikaa menee akuuttien hoitotoimenpiteiden arviointiin ilmaiseksi ja kuinka suuri osa tarttuu tarjoukseen. Toimintamalli vaatii toki myös tietynlaista markkinointiosaamista. Todennäköistä myös on, että saisi kerättyä vakioasiakkaita kun hoitaisi homman hyvin.
Raivaussaha ja relaskooppi, siinä kai ne välttämättömät tarvikeinvestoinnit.
Ei tuo video tuonut paljon informaatiota sahojen eroavaisuuksista.
A. Jalkanen: ”Valitettavasti kehitys on menossa juuri päinvastaiseen suuntaan eli metsäsuunnitelmien kattavuus alenee ja yhä useampi jättäytyy pelkän metsävaratiedon varaan (metsään.fi).”
En minä mitään metsäsuunnitelmia kaipaa. Metsään.fi -palvelu on askel oikeaan suuntaan. Metsäalallakin digitalisaatio tulee aiheuttamaan valtavia muutoksia arvoketjuun ja toimintamalleihin. Metsään ei tulevaisuudessa lähetetä enää henkilöä katsomaan, paljonko siellä on puuta, paljonko se kasvaa, vaatiko kohde raivausta. Kaikki tieto tulee olemaan avointa ja ajan tasalla. Nythän metsänhoitoyhdistys veloittaa tuosta tiedosta. Mistä se leipä sitten metsänhoitoyhdistykselle voisi tulla, on se tiedon analysointi niille ketkä eivät itse osaa tai ehdi sitä tekemään. Yleensä kun markkinoilla on tapahtumassa muutoksia, voittajia ovat ne, jotka sitä muutosta tekevät eivät ne jotka seuraa vierestä ja pahimmillaan vastustavat.
A. Jalkanen: ”Olisiko Näädän mielestä siis tehtävä NNA-laskelma joka kerta uudistamista mietittäessä? Olisiko tämä mielestäsi palvelu jota mhy:n pitäisi tarjota? Vai riittäisikö sittenkin useimmissa tapauksissa, että keskustellaan metsänomistajan kanssa hänen tavoitteistaan ja valitaan yhdessä paras toimintatapa.”
Ensinhän on selvitettävä asiakkaan intressi. Jos asiakas tahtoo hoitaa metsiään puhtaasti taloudellisin intressein niin ilman muuta tällöin asiakkaalle tarvitaan kannattavuuslaskelma. Kyse ei ole pelkästään taimikon perustamisesta vaan kaikesta toiminnasta. Miten voi jutella maanomistajan kanssa ja ehdottaa hänelle ratkaisuja jos niiden taustalla ei ole kannattavuuslaskelma? Koska metsänhoitoyhdistyksellä pitäisi olla aika hyvin tiedossa alueellinen kustannustaso niin kulujen ja puun hinnan osalta sekä myös jokin arvio keskimääräisestä puun kasvunopeudesta. Sitten voitaisiin yhdessä asiakkaan ja metsäasiantuntijan kanssa arvioida, että halutaanko maltillinen vai rohkea ennuste hintojen kehityksestä. Varmasti myös on kerätty alueellisesti tietoa, että kuinka paljon esimerkiksi taimikoita on tuhoutunut ja jouduttu täydentämään, paljonko tiekustannukset ovat jne. Lähtötiedot laskelmaan ovat pitkälti olemassa, kyse on vaan siitä halutaanko toimintamallia muuttaa.
Riskinä on, että jatkossa joudutaan myöntämään, että perinteiset metsäpuolen investoinnit nykyohjein eivät olekaan aina kannattavia. Se on suuri muutos ja varmaan kynnyskin, mutta on kysyttävä kenen etua halutaan ajaa. Maailma muuttuu, metsän omistaminenkin on muuttumassa enemmän ja enemmän ammattimaiseksi sijoitustoiminnaksi. Näin on käynyt jo asuntomarkkinoilla, näin käy metsässäkin. Jos muutokseen ei olla valmiita, ennustan, että esimerkiksi pienet asiantuntijayhtiöt vievät markkinaa metsänhoitoyhdistykseltä ja OTSO:lta.
Tiedän, että metsänhoitoalan henkilöt saavat metsäalan koulutuksen ja varmaan pitävät yllä opittuaan kurssein ja koulutuksin. He tietävät metsänhoidon teknisen puolen, mutta onko metsäekonomian tuntemus riittävää? Mielestäni ei ole. Olen yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi metsäalan henkilöiden kanssa suhteellisesta arvokasvusta, tuottoarvolaskelmasta, luontaisen uudistamisen mahdollisuudesta, yläharvennuksesta, jatkuvasta kasvatuksesta jne.
Visakallo: ”Miten Näädän mielestä pitäisi laskea puukauppa-bonuksilla rahoitettu uudistaminen? Bonuksia ei voi ottaa rahassa, vaan ne on käytettävä yhtiön tarjoamiin palveluihin.”
Yleisesti ottaen en näistä bonusjärjestelmistä ole kauhean innoissani, mutta ymmärrän toki taustat miksi näitä eri aloilla on käytössä. Kannattaa olla erityisen tarkkana puukaupan tarjousvertailua tehdessä, että tuottavatko nämä bonusjärjestelmät sellaista etua, että niistä saatu hyöty tulee ottaa kokonaisvertailussa mukaan. Tilannetta ei helpota se, että kaikilla tuntuu olevan erilaisia järjestelmiä ja ehtoja. Jos bonusjärjestelmää tarjoava taho voittaa joka tapauksessa kilpailutuksen eikä bonuksia voi ottaa rahana tai osuussijoituksena, niin totta kai ne johonkin kannattaa käyttää.
Planter: ”Mätästys ja kuusen istutus 1600 kpl/ha. Investointiin lähti lompakosta paperirahaa 474€/ha.”
Saitko kuittia? 🙂 Kunpa keskustelupalstalla toimisivat yksityisviestin lähettäminen, niin pyytäisin urakoitsijan tietoja. Julkinen mainostaminen taitaa olla kielletty.
A. Jalkanen, kommenttini ei koskenut jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen kasvatuksen valintoja vaan NNA-laskentaa. Kerroit, että et itse pidä NNA-laskentaa järkevänä uudistamisinvestointia arvioitaessa. Onko tämä näkemyksesi yksityisenä metsänomistajana vai valtuuston jäsenenä?
Jokainen metsänomistaja tietysti saa metsästä erilaisia arvoja, mutta kuinka metsänhoitoyhdistyksessä varmistutaan siitä, että se taloudellisesta näkökulmaa haluava jäsen/asiakas saa osaavaa asiantuntijuutta? Jos valtuusto ei linjaa yleisiä toimintaperiaatteita ja kehitä toimintaa, mikä taho siitä vastaa?
A. Jalkanen nosti esiin Timo Pukkalan kirjoituksineen. Ketjun aiheeseenkin liittyen kannattaa lukea hänen vanha kirjoituksensa: http://www.uef.fi/documents/287336/902833/J%C3%A4it%C3%A4+hattuun+kuusen+istuttajat.pdf/dc81b481-a2ba-4cfb-9283-f0b9e0092170.
A. Jalkanen, satuin huomaamaan, että olet erään metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa. Minulla ei ole sinällään mitään sinun näkemyksiäsi vastaan, mutta sopiiko kysyä, että edustatko ja ajatko vastaavaa mielipidettä myös valtuustossa?
MaalaisSeppo: ”Ennen sijoitustoimia kannattaa selvittää perusasiat, kuten verotus. Sitten vasta kannattavuuslaskelmiin. Ellei verotusasioita hallitse, kannattaa sijoitustoiminta unohtaa.”
Myönnän, että en hallitse vero-optimointia lain sallimissa puitteissa niin hyvin, että 1200 euron investoinnista saisin verottajalta takaisin 600 euroa. Moni varmasti odottaa kieli pitkällä sinulta vinkkejä miten tuo onnistuu.
Koska ketjun otsikko on laskuharjoitus, niin tässä onkin oiva pähkinä. Sijoittaja investoi yhden hehtaarin uudistamiseen 1200 euroa. Muita vähennyksiä tai pääomatuloja ei ole. Kuinka paljon verottaja ”palkitsee” sijoittajaa alijäämähyvityksellä? Nimimerkit MaalaisSeppo ja Timppa antoivat jo oman vastauksen. Kumpi on oikeassa, vai onko kumpikaan?