Käyttäjän Musta miäs kirjoittamat vastaukset
-
Lähes joka talvi hankintahakkuuta tekevänä tulin jo metsänomistajan alkutaipaleella siihen päätelmään että isoimmat kalustot jotka tarvitsen jaksan kantaa käsissäni sinne metsään palstalle. Yli 20 vuotta tuntemani metsäkoneyrittäjä ajaa puut tien varteen ja itse olen hytissä mukana kun sinne harvoin pääsee ja mukavahan siellä lämpimässä olla ja jutella. Kuitin kanssa tehdään ja samalla polttorangat myös ajetaan. Ehkä en ole mielestänne kovin talousihminen kun en laske omalle työlle hintaa mitä milloinkin teenkin metsissäni. Johtuu varmaan siitä että päötyöni ohella omat hommat ovat harrastus ja jollain tapaa jopa elämäntapa. Mukava on tehdä hommia kiireettömästi ja katsella oman työn jälkeä.
Lähellä asuva ja samassa yhtiössä kuin minä oleva maankäyttömies suunnitteli noin 500m tien yhdelle tilalleni eikä siinä mennyt tuntiakaan kun kulki edelläni ja minä laitoin nauhat. Kaivinkoneyrittäjä asuu sen tilan naapurissa ja tekee tien rungon kunhan tielinjan paikka hakattu. 10 vuotta sitten oli yhden tilani naapurila tienteko käynnissä ja kävin jututtamassa yrittäjää. Seuraavana aamuna tuli tekemään 300m tietä jo olemassa olevan tien jatkoksi. Eräällä tutulla oli samoihin aikoihin Metsäkeskus suunnitellut tien Kemeroineen ja meni muutama vuosi ennenkuin alkoivat edes tietä tekemään. Sanoin että jätin koko Kemerat ja teetin tiet suoraan yrittäjällä. Kertoi että loppupelissä tuli kallis tie hänelle kun oli vaan kaksi muuta osakasta joilla molemmilla parin hehtaarin tilat.
Onpas tämä jo pitkä viestiketju…hyvä kun on keskustelua. Tuosta ”Puukin” kirjoituksesta tuli mieleen kun 70-luvulla käytiin usein mummiloissa Lehtimäellä nykyistä Alajärveä. Matkaa tuli täältä Savosta ja pikkupoikina veljen kanssa kun aika ei kulunut niin meni nahisteluksi. Ei ollut somejuttuja eikä kännyköitä…en muista oliko isän Finn Datsunissa edes radiota…ei kai. No äiti keksi että jokainen valitsee automerkin joka tulee vastaan niin hän merkaa vihkoon jokaisen kohdalle merkin ja määrän. Veljellä Saappi, isällä Datsun ja minulla Volkkari. Silloin tunsi vastaantulevat autot jo kaukaa ja matka meni mukavasti. Kun siskotkin oli mukana niin äitillä oli hommaa pitää kirjaa autoista. Ne oli mukavia aikoja huolettomassa ja turvallisessa lapsuudessa. Nyt en tunne niin hyvin vastaantulevia autoja kuin vasta kun näen merkin logon. Ennen oli myös paljon erivärisiä autoja ja muistatteko kun ehkä 1975 kun tuli eka kerran verotarra tuulilasin nurkkaan ja jäi pois kunnes 1993 tuli taas ne tarrat ja maksut. Piti olla väliaikainen mutta jäi pysyväksi ja oliko että valtio/verottaja vieläpä palauttaa sen myöhemmin. No varmasti palauttakin…paskat…jäi pysyväksi ja muuttui vuotuisaksi ajoneuvoveroksi. Viimeksi ostin uuden auton 2002 kesällä joten on vähän vanhempi kuin lokakuussa syntynyt nuorin lapseni. Tuossa se auto on pihassa ja kakkosauto 20-vuotias Ooppeli vieressä sekä tyttö lukiolainen kotona. Hyvinhän nuo on keskenään pärjänneet…nimittäin Ooppeli ja Nissani eli ex-Datsuni.