Käyttäjän Mottimasa kirjoittamat vastaukset
-
Ei nyt ihan niinkään että jokakerta puolet pois jos ei ole minkäänlaista hajua runkoluvusta ja montako harvennusta päättää tehdä, mutta latvukset nyt vähintään on pidettävä irrallaan toisistaan ja isommissa jo selvä väli latvuksille. Koivikot tuppaavat olemaan järkiään liian tiheitä. Tuossa yksipäivä katselin pian 30 vuotta sitten pellosta koivulle istutettua metsää, harvensivat kymmenkunta vuotta sitten koneella energiapuuta ja näytti että meni todella harvaksi, nyt kun sitä katsoi oli koivu jo hyvänkokoista ja harventaa pitäisi taas.
Luulisi että jos on itse jo sahaamisen osaava kaveri niin osaisi senverran neuvoa että perus tekniikan ja vaaranpaikat tulisi tietoon. Takapotkun vaarat, mättäiden yli kaatamiset kun runko potkaisee, kaadonsuuntaajat ja kaataminen ettei ole ensimmäisessä tyvessä saha jumissa. Läjälle kaataminen on sitten jo niitä oman työn helpottavia tekiöitä. Näissä netin videoissa monesti ihmetellyt miksi ihmeessä metsäkouluissakin opetetaan tekemään kaatokolo 10 tai 15 senttiäkin korkeaksi, mutta ei välttämättä sydänpuuhun päin kuin muutama sentti. Eihän sen tarvitse isoonkaan puuhun olla 5cm enempää ylös, monesti parisenttinen pala riittää, eikä kulu tankkia bensaa.
Voihan se metsä olla vanhaa yli satavuotiastakin hyvin harvennettua talousmetsää josta löytyy myös nuorta hyvinvoivaa taimikkoa seasta, eihän metso koskaan pökkelöpuussa ole pesinyt eikä puussa ylipäätään, mutta suosii hakomapuikseen vanhoja puita ja on soittimella useammin isossa männikössä kuin hakkuuaukealla. Maajalkaa kulkevienkin eläinten elinympäristö ja reitit mitä kulkevat muuttuvat hakkuiden myötä, jänis saattaa 20 vuotta monessa eri sukupolvessa paetessaan kulkea aina samasta puun välistä, kun tehdään aukko se saattaa ottaa hatkat ja siirtyä 2 km eri kohtaan sopivampaan elinympäristöön. Nimenomaan monimuotoisuutta pitää eläimille ja linnuille löytyä, ei sitä että kasvatetaan vain yhden kokoista ja yhden merkkistä puuta kerrallaan. Kyllä vähemmän on metsästäjiä jotka lintuja tieltä metsästää, kiintiöitäkin aika hyvin noudatetaan, rangaistukset ovat kuitenkin kovat ja pelko kiinnijäämisestä kohtalainen, mutta ainahan joku sikailia löytyy olipa asia mikä hyvänsä.
Kyllä kanahaukkoja silti on, vaikka ilman houkuttimia harvoin näkee. Mutta kun metsästelee, laskee ajokoiran haukkumaan jäniksen perään ja asettuu itse passiin, usein avoimille rajalinjoille tai metsäautotiellä niin varsin yleinen näky on kanahaukka. Se taitavasti yhdistää koiran haukun ja saaliin, katselee ilmasta ja hakeutuu silloin harvoille paikoille kuten tiet ja rajalinjat, hakkuuaukeat, joissa on helppo syöksyä jänikseen kiinni. Joka syksy ne jäniksiä vie metsästystilanteessa. Muulloin harvoin törmää kanahaukkaan. Haukalle on helppo ja vaivaton rakentaa pönttö, varsinkin pienet haukat ja pöllöt pesivät mielellään. Kyllä kanalintukantoihin on vaikuttanut myös metsätalouden muuttuminen tehokkaampaan suuntaan vaikkapa 80 luvulta, ei enää ole isoja vanhoja metsiä, kone hakkaa niin vaivatta ne aukoiksi, koneellinen harvennus ja kummallinen ”ilmiö” jossa mäntykankaat joihin on vahingossa jokin alikasvos kuusi päässyt kasvamaan ennakkoraivataan paljaaksi ettei vahingossakaan jää suojapuita riistalle. Onhan se sama ilmiö näkyvissä peltolinnuillakin, jos miettii vaikkapa peltopyytä niin eihän niitä ole enää nimeksikään, kun pellot ovat salaojitettuja ja ladot purettu pois, elinympäristö on huonontunut, näin on metsässäkin.
Joillakin metsästysseuroilla on ainakin pönttösorvi, mutta aika nätisti kymmeniä pönttöjä syntyy moottorisahallakin. Nuissa vaan lentoaukko on aivan väärässä kohdassa, se pitää tehdä poralla, on oltava n.7cm katosta, muuten voi olla surmanloukku poikasille heti alkuun kun ei pääse ulos pöntöstä, lisäksi reijän oltava tarkasti oikean kokoinen.
Kyllä taas saanut huomata kuinka pihapiirin pöntöistä kilpaillaan kuka saa pesiä, on kirjosieppo kova taistelia pöntöstä, sinitiaisen kanssa aamupäivän tapelleet, yrittää häätää sinitiaisen pois. Tullut huomatuksi että sinitiaiselle pitää olla 26-27mm reikä, 28 tunkee kirjosieppo ihan väkisin itsensä pönttöön. Pitäisi sahailla moottorisahalla pölkyistä pönttöjä lisää kun kaikissa näyttäisi olevan asukkaat.
Lautapöntössä avattava etuseinä on paras, naulattu sivuseinien väliin, ylhäältä samasta kohtaa molemmat puolet, toimii saranoina, alas vaikka käännetty naula lukoksi, puhdistaissa helppo putsata kunnolla puhtaaksi. Jätkän kiinnitys systeemi kuulostaa hyvältä, mutta voi olla hukassa yläviistoon kasvavat oksat kun niitä pitäisi löytää. Pikkulinnun pönttö voi metsässä olla hyvin 1.5-2m maasta, ei tarvitse olla keppiä eikä tikkaita puhdistaissa. Pihassa korkeammalle. Muovinaruja ja rautalankoja tulisi välttää ja ei puun ympärille.
