Käyttäjän Mosku kirjoittamat vastaukset
-
Sen mie täs sanon, jotta tuo mosku joka permannolla köllöttää vastaa kapista raakki hukkaa joka täälä suutaan aukoo, tusinan saapi panna tommosia ja mosku vie voiton.
Pätö on ilmasemaan ku peto eloa kierthää. Mie sitä esin eppäilin, van kaverit meistä tuli, äijille ja ämmille.Mie tommoset ukot laettasin poroeloa paimenthaan parrampaan kaamokseen, iliman torrakkoa, silo ko hukkalauma eloa kierthää.
Siinähäntä nähtäs mistä tommoset ukot tehty on.
siinä eeuut ei palijo auta ko hukka elossa riehuu. pahamalle perkele.Voe riethan nahkat, nuo ukot ne moraalhista tiijä mittään ku hukka eli ahma eli karhu poroelloon tormaa. siinä sati muutama perkhele pääsee. Kun elanto o pitkin palakisia.
vielä perkele eu pitäs petoja suojamhan saaja. tulukhaa tänne kertomhan noita juttujanu nii nähette miten käypi. hautuumaan harakathi teille naoraa.Jo vaen se hukka tokenhee ku lyijyä nahan läpithe saa, juoksoo naapur pitäjään kuolemhaan.
Omhaisuuthan saa puolustaa, mitalin antaavat.
Nii alako syömmyksiä kaevella jotta nitrot piti ehtie.
Van tuossa se jalakasella hyvät konstit hirvenkarkotukseen taeatas olla.
Minähhii säekähin Ivalon kylällä ko poeian kläppi ajo punaset valot pyörälä vilikhuin. Minä sitä kysymhän notta mitä ne nuo on, kläppi vastas notta letivaloja.
Jovaen sitä hirvihi säekähtäs ko kerta minä, monijaat kerrat karhunnii kansa silimätysten ollunna,
Oeskoon nuo tesatitkii säekkyny 44 kesällä jos tommosia sillon oes ollu, niitä piti sillon sovan viimesenä kesänä pelätä.
Minä kolehtija taejan teällä ruveta kerräämhän ja rahat lannanmaalle lähetteä jotta nuo metän omistajat rauhhaan hirviltä peäsöö.
ja niitä vilikkuvia letejä ostoaVoe riethan nahkat.
Jo vaen se hiertää ja kierthää ko samast asiast jankathan maaliman tappiin.Van voe riethan nahkat senthään. Tuommosen vävyvväekylän mie jätän näppijjään nuolemmaan. Moani minä annan tyären kläpeille, tyärelle jätän hallintaoekeuven. Sevverta oon kattonu ku vävyllä o hyvä toemi maalikyläsä ja tallissa mersut, kelekat ja mönkijät jotta soapi tulle toemeen omillaan ku Iso-Pekka.
Pejalle annan metät ja tyären tyärelle tämän talon ja kartanon. Ite asun täsä kartanolla ja hoejan metät niinkauvan ko tuppi heiluu.
Semmoset paperit tien. Pankisa oli semmonen kläppi joka neuvo assiessa. Minä sitä uskon.
Rahala kuittoan ne mitä mitä erova ommaisuuven arvosa heittää.
Tyär ja se miäs o elämäsä muulla tehny, kesälä on käöneet ja ja vävy on jakamisesta puhunu, kelekala on talavela taemikot lahmonu puita laskiessaan. Polttopuita ei oo ruvennu tekemmään.
Kläpi o ukin ja ämmin luona ollessaan näöttäny tapasa ja kiinnostuksesa, niille minä tämän jätän.
Hallinta oekeuven jätän tyärelle sen takija jotta kläpit soavat opiskelut loppuun ja kun perettä perustavat nii o sitten jottain ommoakin eikä voan tuulen huuhtoma takapuoli.Voe riethan nahkat, sanon mie.
Mitä ne tommoset lannan paapat on jotka meän pyssyt ja porohkat hotelliin kiikuttas ja vielä meiltä vanahuksilta poes ottasi.
Sen minä vaan sanon jotta pitkä oesi matka lähtiä oravaniuha maalikylästä hakemaan ko riekkoansolle lähtö on. Ivaloon ja takas pitäs kelekalla pärräyteä. Mitä tuota nyt linnuntietä tulloo 75 kilometrie sivusa.
Ajokortin jo iän myötä veivät ne Kiminkisen opetuslapset. Velivainaa vielä 83 vuojen iässä hirven tiputti seisoville jalolleen, syönjutut vei velipojan viis vuotta sitten, siihen asti kuluki verkkojuomuksella ja riekkopoluilla ja hirvimetillä.
Vielä viiskytä luvun lopulla pyssyt kannettiin äijivaenaan luvalla ja hiervet koejettiin ämmivaenaan luvalla. Kuuskytä luvulla niihin hankittiin luvat ja tiplomit.
Niinköne siellä lannanmaalla paremmin tietää mikä teällä hyväksi on.