Käyttäjän mökinmummo kirjoittamat vastaukset
-
Niin, siitä huolimatta UPM ei suostunut luovuttamaan pitkää listaa, josta oikeuskahakka. Sitähän sinä kysyit?
Uskoo ken tahtoo nuo selitykset, että tulostin ei toiminut (kysytty pitkää listaa hetimmiten hakkuun jälkeen) , tai että listaa ei voida luovuttaa koska kone on myyty ulkomaille (jos katkonnasta on tuoreeltaan syntynyt reklamoitavaa, eiköhän ensimmäisenä hoidettaisi lista jollakin ilveellä talteen, eikä myytäisi konetta).
Käsitykseni kumpuaa mm. tuosta upm:n oikeuskiistasta, sekä aiemmin linkatusta enson esimerkistä (kaupalla 16cm tukkiminimi, apteerattu käytännössä 18cm minimiin, useammassa kaupassa). Enson herra myös kertoi hiljattain A-studiossa, että katkonta-asiat ovat liikesalaisuuksia. Lisäksi sen voi päätellä siitä, että runko- ja järeysrunkohinnoittelu on yleistymään päin, ennen kaikkea ”kolmen ison” puheissa ja julkaisuissa. Edellämainituille ei olisi mitään tarvetta, jos katkontatietoja saisi aina avoimesti, pitkiä listoja myöten. Osa firmoista luovuttaa pitkän listan aina pyydettäessä, myös mhy:n valtakirjakaupoissa. Ymmärtääkseni kaikki eivät toimi näin.
Mielestäni olisi parempi jättää ne mitat kokonaan kaupoilta pois, mille kysyntää ei löydy. Tämä johtaisi markkinavoimia tehokkaammin seuraavaan puun hinnoitteluun, sekä loisi markkinoita hankintakaupoille, ja loisi kilpailuun kannustetta esim. tukin laadun ja järeyden mukaan. Eli puukauppakulttuuri nytkähtäisi tälle vuosikymmenelle.
Aika monesti on suorittava maininnut tuon ”asiakkaan tarpeiden mukaan”. Ketjun tärkein asiakas on loppujen lopuksi puun myyjä, ja hänen tarpeensa on ymmärrettävistä syistä erilaiset kuin ostavalla taholla.
Tällä hetkellä (pitkien listojen pimitys ym) homma toimii sen tosiasian varassa, ettei puun myyjillä ole tarpeellisessa laajuudessa tietämystä katkonta-asioista. Valitettavasti tietotaitoa puuttuu myös firmojen ostomiehiltä, sekä mhy:ksien henkilöstöltä. Käännettynä asiaa voisi pohtia siten, että jos kerta mitään päivänvaloa kestämätöntä ei ostajien toimesta tapahdu, miksi niin kielteinen kanta avoimuuden lisäämiseksi?
Suorittava porras ei vastauksestaan päätellen ymmärtänyt asian ydintä, eli UPM tuomittiin väärästä katkonnasta, ”tietämätön” pyyn myyjä sai korvauksensa hovioikeuden siunauksella. Tuskinpa UPM huvikseen on muuttanut toimintatapojaan pitkän listan luovuttamisen suhteen hiljattain.
Moton automatiikka on pitkälle edistynyttä, ja leimikkoa tehdessä optimoinnin tarkkuus kasvaa kasvamistaan. Se on tahtotilasta kiinni, käytetäänkö optimointia puhtaasti puun ostajan vai myyjän intressejä palvelemaan.
Sähköisen tiedonsiirron aikana, pystyy suurien määrien puunostaja tekemään merkittäviä viilauksia apteerauksen säätöihin reaaliajassa, tahtonsa mukaan. Jos viilaus on pieni, korkeintaan muutama prosentti tukkia kuituun, ei suurin osa maanomistajista tai motomiehistä edes tajua mitään vilunkia tapahtuvan. Mutta kertaappa tämä ”mitätön” viilaus vaikkapa 15 milj. m3 vuotuiseen ostoon, niin alkaa olemaan merkittävä kilpailuvaltti kasassa, suhteellisen kyseenalaisin keinoin.
UPM:ltä arvostettava ratkaisu lisätä avoimuutta.
Mikä lienee Enson tai MG:n käytäntönä? Entä isompien sahafirmojen?
Kiinnostaisi myös tietää, milloin, missä ja kenen toimesta on linjattu, että niin sanottu pitkä motolista on kilpailusalaisuus? Niin pitkään, kuin asian tila pysyy tällaisena, tullaan vääntämään katkonnasta.