Hirvikysymykseen vastasin metsänhoito keskusteluosiossa Antonin hieman provokatiiviseen asiaa. Totean vaan, että olen 100% metsänomistajan asialla, kun tuota omakohtaista kokemustakin on vaikka muille jakaa, mutta en kertakaikkiaan usko törkeyksiin ja ärräpäiden voimaan. Kirjoittelen asiasta kevään aikana lisää mhy-lehtiin ja kehotan olemaan aktiivinen tuhokorvausten hakemisen suhteen. Niillä on vaikutusta sekä haettaviin, että myönnettäviin lupiin.

Vaikka tämä ei olekaan yksittäisten edunvalvonta-asioiden keskusteluketju, niin esimerkkinä kommentoin metsälain valmistelua. Metsälain isoimmaksi kiistakysymykseksi on muodostumassa luonnon monimuotoisuus kohteet vaikka jatkuvasta kasvatuksesta on paljon puhuttu. Metsälaki pitää olla hengeltään laki metsäelinkeinosta ja sitä lausunnolla oleva lakiesitys pitälti onkin. Olemme olleet mukana lain valmisteluprosessissa alusta asti. Emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että metsälaista halutaan ympäristöjärjestöjen toimesta osittain suojelulakia. Metsälaissa ei ole korvaussäännöksiä toisin kuin luonnonsuojelulaissa. Nykyisessä lausunnolla olevassa versiossa pienialaisuus määritellään 4% tasoon tai 4000 euron tasoon tilatasolla . Suomalaisten mediaanivuosiansio on 21 000 euroa. Vähäinen haitta ollaan vetämässä kahden kuukauden palkkatulon tasoon. Tätä ei voi hyväksyä. Tämä on sosialisointia. Muutoin ihmettelen keskustelua, jossa metsänomistajat vaativat itselleen rajoitteita. Sitä en ymmärrä. Lakirajat tarvitaan oikeusturvasyistä esimerkiksi harvennushakkuulle, mutta kyllä metsänomistajan pitää saada tehdä omaisuudellaan sitä minkä hän parhaaksi näkee uudistamisvelvoitteen rajoissa.

Mitä MTK:n metsäedunvalvonta tekee Helsingissä? Vaikuttavan etujärjestön pitää olla lähellä päätöksentekoa. Hallituspuolueet linjaavat poliittiset päätökset. Hallitukseen täytyy olla toimivat suhteet, vaikka hallitusta usein kritisoidaankin huonoista päätöksistä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa analyyttisellä tiedolla on vahva rooli. Siksi etujärjestöllä pitää olla resursseja ja osaamista. Tämä ei tietenkään yksinään riitä. Tarvitaan myös uskottavuutta ja vaikutusvaltaa. Se, että MTK pystyy hoitamaan kaikkien maaseutuelinkeinojen etuja saman organisaation ja yhteisen resurssin alla hyödyttää ehdottomasti kaikkia suomalaisia metsänomistajia. Se, että MTK:n pj Marttila on pääministerin johtaman talousneuvoston jäsen, on varmasti suomalaisen metsänomistajan etu. Kiinteistöverojen ja metsätilamaksujen tuhoisista vaikutuksista ei pääse pääministeri kanssa puhumaan analyyttisesti kovin monen mo-järjestön edustajat. Se, että minulla johtavana luottamushenkilönä täytyy olla kuuma linja Koskisen Jariin, on itsestään selvyys.
Poliitikoille asia pitää pystyä perustelemaan hyvin. Etujen ajaminen on sitkeää ja ammattimaista työtä. Aina tulokset eivät ole hyviä, mutta ne olisivat takuulla paljon huonompia, jos valmistelussa ei oltaisi mukana, ja jos laajaa osaamista ei olisi. MTK:lla on töissä Simonkadulla kymmeniä henkilöitä. Metsäedunvalvontaa päätyönään MTK:ssa Helsingissä tekee kymmenkunta henkilöä – metsänomistajien liitoissa maakunnissa vielä tuplasti lisää. Kun puhutaan esim lunastuslain, maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain, metsälain, puutavaran mittauslain, metsätuholain uudistamisesta, niin vaikuttamassa täytyy olla. Ennen kuin asiat ovat eduskunnan valiokunnissa ja suuressa salissa, on niiden pohjat käytännössä lyöty lukkoon työryhmissä ja valmistelussa. Silti edustkunta päättä laeista lopullisestija siksi kaikkien puoluiden kansanedustajiin pidetään MTK:ssa säännöllistä yhteyttä viikottain.