Käyttäjän MIISU4F kirjoittamat vastaukset
-
Se on kuule arto niin kuin kirjoitin, että se työ ei ole sen arvoista, että hajottaa paikkansa ennen kuin on 50v. Urakalla tai muutenkaan. Arvostuksen puutteesta puhumattakaan. Opintovapaata ajattelin, jos pääsen haluamaani koulutukseen. Siinä aikaa miettiä kanssa.
Olen tarpeeksi *nuori* kouluttautumaan uuteen mutta A. Jalkanen: puutarha; ei ikinä! Sen verran on tuttuja puutarha- ja taimitaha-alalla ollut ja on nykyäänkin. Olenhan ollut työssä itsekin myös kauppapuutarhassa. Siellähän on ihan sama tilanne: Kausityö kuumimpaan aikaan, talvet lomautettuna jne.. ulkoilma- tai kasvihuone, täys helve**i kuumaan aikaan, sekä ulkolainen työvoima sielläkin nakertaa palkkoja. Että on sekin nähty. Itse asiassa puutarhalla saattaa olla vielä pidempi lomautusjakso kuin metsäalalla.
Ihan muuta mielessä, jos ja kun pääsisin opiskelemaan. Liittyy kyllä jopa luonnonvara-alaan mutta ei metsätyöhön todellakaan. Insinööriksi ei tod., että jos metsäalalta lähden, ei kiinnosta se pätkän vertaa. Jo on koettu 20 vuodessa koulutuksineen, mihin se on Suomessa mennyt. Hohto on mennyt siitä muutenkin.
Eläkelaskurin mukaan 68 vuotiaaksi pitäis töitä tehdä ja ehdotti 70 vuotiaaksi, jopa.. hohhoijaa. Sesonkitöinä voisi tehdä vaikka istutuksia ja muina aikoina sitten ihan jotain muuta.. katsellaan nyt.
Jatkoa seuraa syksyllä tai ensi vuonna. Ei sitä ny raamit kaulassa olla lähdössä mutta pikkuhiljaa jäähdytellen ja tulevaisuudessa haluan itselläni olevan muutakin kuin hajonneet polvet, selkä , olkapää tms. mitä nyt katselee metsätöistä eläköityviä ihmisiä. Ei sillä, ettenkö kykenisi tällä hetkellä tekemään mutta arvostan kehoani varmasti myös joten toivon sen olevan viiskuuskymppisenäkin juoksukunnossa ilman fyysisen työn aiheuttamia pysyviä vaivoja.
Joo, A. Jalkanen. Kerrotaan sitten jotain kun on sen aika.
Metsuri motokuski jäljillä. Lisäksi kun sen ulkomaisen työturvallisuudesta ei ole vuosikymmeniin huolehdittu. Aika läheltä nähnyt. Näennäisyrittäjyydellä poljettu hintoja. Palkkatyöntekijää verrataan niinin konkkaronkkiin. Jos siellä on yritys jolla 10- 15 ukkoa raivaamassa rivissä urakkana on se hieman eri kuin yksintyöskentelevä metsuri, joka vastaa yksin kaikesta.
Työparitöinäkin mm istutus meni joutuisaan, kun yhdessä taimienhaut ja kuljetus plus kanto. Yksin kun tekee, joskus tuntuu, ettei tää lopu ikinä. Yrittäjillä ne porukat senkuin hujahtaa hommat läpi– osa asioista on niille valmiina laitettu ensin ja ryhmissä kuskataan työmaalta toiselle. Niin ja niitten työnjälki saapi olla sitten sitä sun tätä mutta palkkametsureilta vaaditaan vain priimaa. Sitä on aina tehtykin mutta nyt pitäisi vissiin tehdä sillä hintaa millä joku epämääräinen ryhmä.. jne.
Mettänakuri: juuri noin,,masokisti saa olla.. Mulle alkaa riittään, jospa vaikka opintovapaata, katselisi sesonkiajan muita juttuja varoiksi. Ja kun se työntekijän arvostus on pohjamudissa, mitä sitä viittii enää leikkii kiiltokuvatyttöä lehden kannessa..
Juhannus eiitselle merkkaa tavan viikonloppua kummempaa. Viimeiset kolme viikkoa herätys 1.1:30 ja viim aamu3 raivaamassa.
Juhannuskokkojakaan ollut kuin harvoin enää, kun on nää varoitukset aina vaan päällä. Juhannusaatto normaali työpv, ellei halua ottaa pekkasta, palkatonta tai tehdä sisään.
Juomia tosiaan kuluu. Pakastan n. 1/3 juomista etukäteen. Ennen töihin lähtöä kutakin nestettä putelit täyteen. Työsuojelun ohjeiden mukaan pitkät tauot ja varjossa. Nälkä ei oikein ole mutta aina sitä jotain purtavaa oltava.
Ketään ole sinne tarkoitus tappaa, niin kuin on kylmärajat niin kuumarajat myös. Helpompi torjua kylmyyttä. Kuumuutta ei pysty. Tsiljoona mäkäräistä ja puoli tsiljoonaa eri lajia paarmaa myös vaivoina.
Olenkin tässä n. 17 vuoden jälkeen miettinyt, onko tämä työ edes enää tekemisen arvoista, paikat hajoo pikkuhiljaa, saavutettuja etuja heikennetään mutta työtahtia ja tuloksia pitäisi samalla kasvattaa. Kiitosta ei kuulu mutta kaikenlaista pikku leikkausta sieltä täältä.
Työssä itsessään ei ole vikaa mutta työssäkäynti olosuhteet ja palkkaus alkaa hiertämään. Siivojana saa 11-12 euroa tunti ja se on kevyttä metsätöihin verrattuna. Tiedän, koska olen sitä tehnyt 5 vuotiaasta 15 vuotiaaksi kaikki lomat sekä aikuisiälläkin ihan tarpeeksi.
Kestävä kehitys, ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu metsäalallla- ihan pöppöpuhetta Suomessa. Näyttää hyvältä paperilla mutta totuus on karu.
Keskiluokka on väliinputoaja siis tuossakin asiassa, menee hyvin mutta kuitenkin huonosti.
Kyllähän tuota tukee, Rukopiikki se, että jos on ylimääräistä valuutta sijoittaa sen eri paremmin kohteisiin. Jos metsästä tahtoo vain nauttia, ei polttopuuta yms., jokamiehen oikeudella voi samoilla vaikka missä vailla huolen häivää metsäsijoituksen mahdollisista tappioista.
Saattaahan se tappio realisoitua vakuuttamattoman metsän kohdatessa laaja myrsky-tai hyönteistuho. Vai kannattaisiko suojeluttaa metsäpahasensa, niin saisi korvausta tekemättä enää mitään.
Entä metsänvuokraus, mitä siitä ollaan mieltä.
Kuinka alla olevat asiat tulee vaikuttamaan tilakauppoihin ja yleensä puun myyntiin ja metsäsertifikaatteihin? Meinaan, että jos joku saksalainen ’lankunostaja’ kuulee, että joku suomalainen yritys polkee työsopimuksia ja työntekijöiden etuja, ja mahdollisesti sellainen yritys on saanut sertifikaatteihinsa merkinnän poikkeamasta—mahtaako saksalainen ’lankunostaja’ kääntyä toisen yrityksen puoleen, jolla on puhtoisempi maine kautta linjan?
Vaikka se kuulostaa hullulta mutta vaikka sertifioimaton ja sertifioitu puu menee tehtailla samaan pinoon, koko pino turmeltuu jos ketjussa havaitaan sertifioinnin vastaista toimintaa. ja se ketju yltää todella pitkälle. Se ei voi olla vaikuttamatta kilpailukykyyn ja puun hintaan!
Pelkkä mainehaitta riittää uhaksi monessa. Metsäteollisuus ry voi toki irtautua neuvottelupöydistä mutta Suomessa on järjestäytymisen vapaus, ammattiliitot ja suurimalla osaa aloita yleissitova työehtosopimus. Yt laki on edelleen voimassa, mikäli kalenterista katsoin oikein päivämäärät. Stora Enso ja Metsä Group ovat näemmä huomanneet, että yhteistyöllä neuvottelemalla ja sopimalla päästää pienemmän riesan tietä ja työrauha säilyy.
UPM ilmoitti, ettei jatkossa aio neuvotella uusia työehtosopimuksia toimihenkilöidensä kanssa (ammattiliito Pro nettiversiosta vastine) 18.2.2021 :
*** Metsäyhtiö UPM on ilmoittanut, ettei se neuvottele toimihenkilöiden työehdoista enää millään tasolla. Käytännössä työnantaja päättäisi yksipuolisesti toimihenkilöiden tulevista palkankorotuksista, sairausajan palkasta, äitiys- ja isyysvapaasta sekä lomarahasta.
Vielä tammikuussa UPM vakuutti henkilöstölleen sopivansa toimihenkilöiden työehdoista yritystasolla. UPM:n luottamushenkilöt ovat avoimessa kirjeessään erittäin pettyneitä työnantajan toimintaan ja järkyttyneitä siitä, kuinka yritys suorastaan halveksii luottamusta ja sopimista korostavia arvojaan.
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malisen mukaan UPM uhkaa tuhota henkilöstön luottamuksen.
Vastuullinen työnantaja ei voi toimia näin ilman seuraamuksia. Miten työnantaja voi nykyaikana tavoitella paluuta sanelupolitiikkaan ja halveksia sopimusyhteiskuntaa, joka on luonut vahvan perustan myös tämän yrityksen menestykselle?
Puheenjohtajan mukaan UPM:n kieltäytyminen kollektiivisesta sopimisesta on herättänyt laajalti kansainvälistä huomiota. Avoimessa kirjeessä luottamushenkilöt kyseenalaistavat, noudattaako yritys täysimääräisesti työelämän perusoikeuksia koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan.
Globaalina toimijana yrityksen tulisi ottaa huomioon, että sijoittajien ja asiakkaiden luottamus yritykseen on vaakalaudalla, ellei se pysty osoittamaan kansainvälisten sitoumustensa edellyttämää vastuullisuutta, Malinen jatkaa. **
Mutta SAMAAN asiaan vastasi pian Stora Enso ja Metsä Group, Otteita 18.3.2021 Kauppalehdestä:
**Metsäteollisuuden sisällä yritysten ratkaisuissa näyttää tällä hetkellä olevan merkittäviäkin eroja. Toimihenkilöitä edustava ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen kertoo, että sekä Stora Enso, että Metsä Group ovat kertoneet neuvottelevansa yrityskohtaiset sopimukset Pron kanssa .—–
”Molemmat yritykset ovat todenneet neuvotteluissa, että yrityskohtainen toimihenkilösopimus tehdään ammattiliitto Pron kanssa”, Malinen sanoo.
Ratkaisu on siis eri kuin UPM:llä. Pro kertoi helmikuussa, että ensi vuodesta alkaen UPM aikoo keskustella toimihenkilöiden työehdoista vain yksilökohtaisissa kehityskeskusteluissa.
”Miten UPM kuvittelee tekevänsä paikallista sopimista heidän mallillaan. Jos UPM ei käytä yksipuolista määräysvaltaa, heidän pitää tehdä paikallinen sopimus 700 toimihenkilön kanssa”, Malinen sanoo.***
Ihana kuulla, että MustaMiäs on saanut kokonaisvaltaista rentoutusta! Meillä on ollut MustanMiähen sekä muidenkin yhteisömme jäsenten kanssa yhteisiä ja pitikittyneitä päämääriä tänä keväänä hoidettavana enemmän kuin laki sallisi, sanan laki täydellisessä merkityksessä.
Itsekin poikkean otsikosta mutta sydämellisesti iloa MM:le 😉 Olet totisesti tilakauppojesi bonukset ansainnut <3 (otsikossa mainittiin näkemys kauppojen suhteen. Suhdetoimintaahan se tuokin.)
Arja Korisevan laulun sanoin: Kunhan saa leipää, lempee ja lämpöö
