Käyttäjän MIISU4F kirjoittamat vastaukset
-
En tod. tiedä, mitä kuvia netissä on mutta ei ole pieni. Skoda Fabia COMBI, vm 2010 edelleen.. Toi ilmeisen oleellinen *combi* jäi pois ekasta aihetta koskevasta tekstistä, minun virheeni! Kyse on tilavasta farkusta.
Tämän vuoden uusin vastava malli on jo matelempi ja hiukan korikin rumempi kuin tuo mutta säilytystilat liki samat ollen uudessa hieman tilavammat.
Yeti se vasta ruma onkin. hyi.
Olisin huolinut Foorttin, VW, tai Toyotan farkun, jotka huomattavasti matalempia ja matalempi maavara. Joillain metsureilla on em. autoja eikä kaikki edes nelikolla.
Esimiesten suosiossa on octavian eri malleja. Scout, jollaista ajoinkin yhden reissun 650 kilometriä olisi ollut kiva saada mutta ei ollut siinä hinta/laatuluokassa mitä hain täällä lähiseudulla.Ei ne nettikuvat kerro juurikaan mitään kokoluokasta, livenä kun näkee, ihan eri juttu.
Metsäautotien kääntöpaikalle olen päässyt. Ja taimet vetänyt kärrillä niin ikään. Ei mene kukaan esimiehistäkään autolla ajourille. Tuntemani metsurit ovat taimilastin peräkärryineen siihen metsäautotien varteen lähimmäksi palstaa vienyt, eli purkanut mahdollisen lastin, sitten vienyt auton ja kärryn levikkeelle/ käätöpaikalle. Enpä ole kenenkään kuullut valittavan sitä, ettei aina pääse palstan viereen autolla.
Taimien kanto kuuluu asiaan, työnkuvaan. Kun pidempi kantomatka, tulee muut apuun ja mönkkäri myös käytössä. Taimienkanto- se on yksi työlaji, en näe ongelmaa siinäkään, että välillä vaan on kannettava.
Jees, mistä sinulla on pakkomielle, millaisilla vehkeillä ihmisen pitäisi metsään mennä tai päästä tai olla pääsemättä?Keväällä voi metsäautotie olla puunkuljetuksen jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei sinne ole järkevää mennä, meillä on työkohdelistassa 50-100 muuta työmaata. Voi vaihtaa kohtuullisemman tien varteen ja palata, kun tie on lanattu ja kuivahtanut. Useimmiten esimiehet jo tietävät, mitkä ovat kelirikkoisimmat metsätiet, eivätkä laita työkohteita heti keväästä niihin. Hehän ajavat paljon ympäri vuoden ja tarkastavat hakkuunjälkeä ja maastot puunkorjuun aikana ja jälkeen, eli heillä on ensikäden tieto em. asioista. Jos he ei itsekään aja sinne, niin eivät ajata metsureitakaan ennen kuin tietä parannettu.
Sinne mutaan tai lumeen on kaikki joskus jääneet. Ruohottunut vähän käytetty metsätie voi olla petollinen, myös routakuopat keväällä- niihinkin on moni ajanut. Silloin ei ole merkitystä, mikä on auton merkki ja malli, jos yksi rengas vaan uppoaa tiehen. Eräs kääntyi kartassa olevalle tielle, mistä oli aiemminkin ajanut, johon oli kaivettu pieni ojantapainen ura poikittain ja ajoi suoraan siihen. Pääsi kyllä pois mutta autoon tuli vaurio.
En tiedä, Jees, mitä Skodamallia ajattelet mutta tuossa minun autossani on hyvästi maavaraa verrattuna henkilöautoon tai perhefarkkuihin.
Ihanaa, että joku jaksaa olla kiinnostunut työnantajani menestyksestä ja panoksestani työssä. Onneksi pomoni ei ole Jees tai AMMATTIMIES, kun niille auto on näemmä hyvän työntekijän mittari. Ja onneksi emme tee yksityisille mo:le, kun niille näköjään on kunniakysymys, millaisella välineellä metsuri tulee tekemään työnsä.
Lopetan tämän vänkäämisen autosta, jonka hankintaan olen tyytyväinen. Jos intoa piisaa, käy Jees tutustumassa jossain, miltä toi farkku vaikuttaa livenä maavaraltaan jne., onko se edes *pikkuautokaan* jos se niin vaivaa.
Vaikka olen metsäammattilainen ja melkein punakone ay-jyrä, kun lähden rimpsalle ja- tai nuorison kanssa reissuun ja isolle kirkolle, heitän meikit naamaan, kiharran tukan ja laitan mekon päälle. En halua näyttää sissiltä, eikä autonikaan pidä olla armylook.
Autoa en hankkinut juurikaan enää tunteella, vaan käyttöjärjellä ja vihreä ajatus päässä. Vähäkulutuksinen, siisti, sen verran uusi, että saa liikkeen takuun, edullinen pitää. Tilava muttei kolho. Suosittu, kehuttu, vähän ajettuna.Horjumattomalle: en voi kehua estoitta näin tuoretta hankintaa mutta Volvoani rakastin sen noin 150 000km, mitkä sillä taitoin töihin ja festareille, pohjoiseen, etelään. Metsätapaamisiin <3. Olihan se ikäloppu, eikä kaunis mutta sen kanssa koin enemmän kuin minkään muun autoni kanssa. Ylpeä olin siitä.
Ajokortti minulla on ollut 16 vuotta. Jos olisin perijätär tai muuten liikaa rahaa, olisin kai hankkinut erittäin vahvalla tunteella Volvo xc60 viininpunainen metallihohdolla ja tietyin lisävarustein vähän vanhemmalla korilla. Näin sellaisen vuonna 2010 ja rakastuin täysin, niin ettei mitään järkeä. Aina, kun sellainen on parkkiksella, valkoisenakin tyylikäs, niin sanon, että olisipa minun.
Saahan sitä ihailla ja silmäniloa olla.Jees: mikä funktio on maksaa tonnin veroja ja melkein toinen mokoma vakuutuksesta sekä tuplasti kulutuksesta, jos EI tarvitse sissiautoa? Enkä tarvii ajaa mudassa, en pellolla, en vetää hirvenraatoa umpimetässä, en kuljettaa (poltto)puuta tms.
Nykyautossa vero n 150e vuosi, vakuutuksen hintaa en tarkastanut, koska tulee liittokasko.
Ajoin n 350 kilsan lenkin, osa kaupunkiajoa, keskikulutus 5,4 l.Pojalla, 21v datanomi, ei ole edes korttia mutta oli kaverilta kuullut, että roverit ja cruiserit ym on *makeita* maastossa. Näyttäähän se auto siellä liikkeen pihalla myös *makeelta*. Itse poika ei ole käynyt edes metsäpalstan reunassa, eikä tiedä autokuluista tuon taivaallista.
Mitä teen paripaikkaisella autolla tai pakulla, koska kuljetan paljon perhettä max 5 henkeä– mihis sitten laitan loput ihmiset, jos vaan 2-3paikkaa. Ei siis mtn järkeä.
Nyt Jees en ymmärrä sinuu…tai sinä et ymmärrä minuu.
Lisäksi minun EI tarvitse autolla näyttää, että olen joku metsäläinen. Vaan ihan perusduunari ja naisihminen.RANELLE, Jos Horjumaton ei vastaa kohta. Luin ketjua läpi ja hän on vastannut:
****** Jo toki 🙂
Ja kyllä minä loppupeleissä varsin konservatiivisen hankinnan tein. Hyville keleille ja – teille hommasin farkku Mondeon ja riparapa-ajoon Rangerin , siis Fordin avolavan. Näillä nyt mennään toistaiseksi. Sellainen yhdistetty vaihtoehto voisi markkinoille tullessaan olla Mondeon neliveto-farkku.
Lähetetty: 10.02.2015
Lähettäjä: Horjumaton****Pojasta minulle olisi sopinut Land Rover, sellainen oli myyynnissä naapurikunnassa. Kysyin, että paljonko vero on vuodessa- noin 1000 euroa.. Lakkasin haaveilemasta, hinta oli vajaa 9000 euroa, ajettu 195 000km, vm 2002 diesel, eikä ihan ruostekasakaan.- Pajerossakin oli vero tuota luokkaa. Saati vakuutukset. Muuten kiva mutta ei napannut.
En maksa turhasta painosta ja siitä, että saatan tarvita pari kertaa vuodessa ajaa lähemmä.. Aika päästöpesä taitaa tuollainen myös olla ja kulutus kova. Ei oo dieselkään enää edukasta.Kiitos Jees *kannustuksesta*. Olen siis pärjännyt 8 vuotta *metsäurastani* henkilöautolla. Pari vuotta oli ikäloppu Mitsun Pajero. Sillähän koitinkin kerran taimilastissa säästää parin sadan metrin kävelymatkan ja eikös painunut ajouralla. Juuttui hetkesi. Pääsin irti ja luulin jopa pääseväni jatkamaan matkaa kun se juuttui uudelleen. Hyppäsin ulos ja niinhän se oli jäänyt öljypohjasta kantoon. No.. Purin koko taimilastin mitä oli auton sisällä n. 50 säkkiä kuusta. Pistin puuta ja havua renkaiden eteen ja koitin kaikki mahdollisia temppuja- siinähän killui.
Soitin esimiehelle, joka tilasi lähimaatalosta traktorin avuksi. Pönkättiin vähän Pajeroa, että irtosi. Esimies siihen, että mitä lähdit täydellä kuormalla ylämäkeen ajouraa. Eihän tuonne kukaan ajaisi.
Kantamalla olisin saanut nopeammin taimet palstalle.
Pajerolla menin liiankin uhkarohkeisiin paikkoihin. Mutta toi taisi olla ainoa kerta kun jäin totaalisesti jumiin Pajeron kanssa.
Totesin, että voin luopua siitä muutenkin pitovaikeuksien (kallis) vuoksi ja sitten oli Volvon aika kuusi vuotta.
Metsäurani aloitin VW Jettalla jotain 1989 mallilla. Sillä ajoin niin ikään pari vuotta ongelmitta.En todellakaan ole siirtymässä siisteihin enkä sisähommiin!
Enkä ajaisi millään autolla enää ajourille. Jalat toimii ja metsätyöaika on huhti-joulukuu. Ei tule olemaan ongelmia sen enempää tuon kuin edellisenkään auton kanssa umpihangessa ajosta. BTW työkausien lopussa, kun lumentulot alkoi, Volvo suoriutui 15 sentin umpilumesta talvirenkailla auraamattomalla hiekkatiellä.Itse olen raivaussahannut Jonseredillä 10 vuotta ja tyytyväinen. Ammattisahoina: 2145 ja 2245 ja 2256 oli vähän aikaa käytössä. Alussa joku muinaissaha RS 52…
Pisimpään kesti työkunnossa 2010 ostettu 2145, jonka laitoin vasta tänä keväänä vaihdossa pois.Vielä siitä joku *mökkiläinen* sai halvan sahan mikä toimii. Minulla oli n.2 ja n. 5 vuotta raivatut siis.
Tuota *isompaa pyssyä* en koe tarvitsevani eli 2256 :la sahasin alle yhden kauden, kun oli oikein pahaa nuoren metsän kunnostusta. Niitä tehdään niin vähän enää, pärjään ihan hyvin 2245. Se 2256 painaa enemmän eli 8h työpäivässä se vähä oli minulle tarpeeksi liikaa.Vectorin valjaat on hyvät. Ne tulevat raivurin mukana. Meni aikansa tottua niihin mutta enää en pois antaisi.
Itse vaihdan raivurit niin, että yleensä on 2- 3 vuotta ja se vanhempi varasahana. Kun tuoreempi alkaa väljähtyä, vaihdan vanhemmasta päästä pois jne. Nyt kyllä laitoin molemmat *vanhat* pois kerralla. Uskon pärjääväni hetken aikaa yhdellä Jonsered FC 2245, hyllyhinta 850 € mutta paikallisia tarjouksia tms. vaihtoalea voi tutkailla.
Ensiostajan ja muutenkin uuden raivurin ostajan kannattaa pyytää läjä teriä ja/tai 2T öljyä ja/tai viilainohjain ja viiloja sun muuta *pientä’ kaupantekijäisiksi. Vähintään sytytystulppia.
Minulla on hyvä ja laadukas huoltopalvelu, ja raivurit pelanneet, että tiliäkin on tehty lue = kolme lasta saatu opiskelemaan. Itselle en ole maista mammonaa haalinnut, lapset tärkein menoerä. Nyt vasta kaikkien vuosien jälkeen hankin *kalliin* auton, kun nuoret alkaa olla enemmän itse pärjääviä.
Tämä minun kokemus ammattilaisena JA naisena. Naispyssyistä tai edes naisvaljaista en osaa sanoa. Taisin kerran kokeilla nais-avo-valjaita päälle. Ei ollut minun juttu. Tykkään, että valjaat saa lantiosta ja rinnalta kiinni tiukkaan+tukevasti. Kun ei ole juuri kiinteää rinnoissa: kolme lasta oon imettänyt, ne koirankorvat antaa periksi tarpeeksi.
Minun kuusi vuotta omistamani Volvon, 440 vm 1994, moottori sanoi sopimuksen irti kunnioitettavassa 407 000 kilometrin määrässä. Oli halpa pitää ja metsätöissä juutuin sen kanssa (uhkarohkeutta tai laiskuuttani) kerran- pari vuodessa a) mutaan, b) peruutin jonkun korkean päälle. No, AL vakuutus kattoi hinauksen/irroituksen.
Oli pakosti hankittava uusi kaara. Jos en tekisi metsätöitä, en taitaisi edes tarvita autoa. NO: Kolme viikkoa nettiautoa ja noin 20 autoliikkeessä vaihtareita käydessä fyysisesti katsomassa ja osaa koeajettua aloin olemaan runsauden määrästä sekaisin.
Metsälehden autojuttu, jossa oli yhdellä se Foorttin Farkku. Sellainen oli melkein näpeissäni. Jäin haikailemaan liikaa ja se meni nenän ohi.
Koska asia on vaan päätettävä- piste tuli, kun hankin Skoda Fabia Ambienten 2010 vm. Kertaheitolla 1900 luvulta tälle vuosituhannelle ja kymmennellekin =D
Etuvetoisella olen pärjännyt pitkään ja huonommalla maavaralla. Tuossa on korkeamman profiilin renkaatkin kuin köppänäVolvossa. Jos tie muuttuu oikein pahaksi- kyllä osaan kävelläkin. 8kk/vuosi metsätyöaikaa on suht säädylliset kelit ajaa.
Volvo lähti Kuusakoskelle ja siitä pieninä palasina kohti uusioelämää ties missä. Bless You! Minun seikkailu farkun kanssa alkaa.
