Käyttäjän MIISU4F kirjoittamat vastaukset
-
Olen ollut noin seitsemän viikkoa metsänhoitotöissä tänä vuonna. Muutaman päivänä tuli lunta, rakeita, oli yöpakkasia, lisäksi parina työpäivänä koko ajasta on ollut pilvistä.
Auringonpaistetta ja kuivaa tuulta, välillä lämmintä, välillä kylmää tuulta, on riittänyt. Maa on pölissyt raivaamassaollessani ja istutuksilla, joita itselläni takana pari viikkoa. Auringonsuojakertoimena kasvoille ja niskalle käytän 50+ herkän ihon aurinkovoidetta, koska palan muutoin ja liika aurinko ei ole terveellistä kellekään. Kertoimista ja hatun ynnä pitkähihaisten vaatteiden käytöstä huolimatta, on poskipäät, nenänvarsi ja käsivarret meinanneet palaa. Voidetta lisäilen päivän mittaan usein. Hain apteekista uuden aurinkovoiteen, jossa sekä kemiallinen, että fyysinen suoja, jospa loppuisi naamanpunoitus.
Helatorstaina kuurotteli hiukan, samoin lauantaina illalla. Se oli ihanaa! Vettä saisi sataa enemmän ja useampana päivänä, rauhalliseen tahtiin. Tuo on yhtä tuskaa vaikka aamulla joutaa töihin 5-6 aikaan, niin on kuivaa ja pölyä riittää. Taimia kastelen hyvin hakiessa ja isutettaessa mutta soisin niille vielä vettä taivaalta juurtumisen onnistumiseksi. Savikoissa mättähät ovat kivikovia, niihin ei sitten saa mitään laitettua. Perjantaina aamupäivällä ne olivat jopa hieman pehmenneitä, niin jotta sai pottiputken läpi. Savikkojen aukkopaikkoihin tulee sitten sitä luontaista monimuotoa jatkossa. Mutta muutoin, ihan hirveän raskas kevät ilmojen puolesta!
Ei sovi suomalaiselle naiselle kuiva tuuli ja aurinkoiset työkelit. En ole edes koskaan pitänyt auringonpaisteesta. Minä olen se, joka toivon kahdelle kesälomaviikollenikin sadetta ja kylmää; jotta saa nukkua ja levätä kunnolla! =D
Minulle ei tule Metsälehteä mutta aloittajan toteamaan ja muuhunkin voin kuitenkin sanoa sanasen pitkästä aikaa. Aloitin metsurinurani vuonna 2005 valmistuttuani kolmivuotisesta metsäalan perustutkinnosta. 2005 keväällä kylvin harjoittelussa äestysjälkeen mäntyä.
Keväällä 2006 pääsin istuttamaan varsinaisessa työssäni. Silloin vuosina 2006-2009 muistan, jotta istutettiin Etelä-Karjalassa mäntyä äestettyyn vakoon. Kankailla. Näen yhä paljon äestettyjä maita, useimmiten kylvettyjä.
Sittemmin en muista äestysjälkeen istuttaneeni. Toiset metsurit ovat olleet kylvöhommissa, sen tiedän. Itse olen työskennellyt rehevimmillä alueilla vuosia, kankaista ei ole ihan viime aikojen kokemuksia. Muokkausta on pyritty siinä kohden kuitenkin minimoimaan, ettei maanpintaa rikkoidu turhaan. Äestysjälkeen kun hyvänä koivun siemenvuonna lappaa siementä rutosti, niin jopa on koivuviidakkoa *polkunaan* raivattavaksi, joka sekin on iso kustannustekijä. Kunttaa ei ole tarvis rikkoa yhtään enempää kuin istutuslaikun verran.
Istutuskoneen käytöstä on taidettu yhtiössämme luopua, koska kuviot on pienialaisia. Koska istutuskone käy vain parhaille maille, niin vähäksi jää sen osuus. Kuulen kyllä myös paljon väitteitä, että koneistutus on taloudellista ja jälki parempaa kuin miestyönä. Toki, kun se muokkaa samalla, istutus tapahtuu aina tuoreeseen mättääseen ja palstalle menosta jää yksi mieskäynti välistä pois. Istutuskone tiivistää vain toiselta puolen, eikä se tunnista, jos siinä on juuri, kivi tms alla, niin silloin taimi kyllä jää viipottamaan. Kasetinlataukseenkin tarvitsee ukon hypätä puikoista pois ja niitä taimiakin pitää erotella kasettiin. Nopeampaa koneistutus ei ole. Säästö tullee juuri sitä, että muokkaus tapahtuu samalla.
Metsänhoidossa ei ole yhtä ainoaa totuutta. On valittavana eri tavoista uudistaa kullekin maapohjalle ja metsätyypille sopivin. Usein valitaan kustannustehokkain menetelmä. Istuttajaa on moneen lähtöön. Varhaishoitoon mennessä ei voi useinkaan enää erottaa, onko joku kohde kone-vai miestyönä istutettu ja onko asialla ollut peruskoululainen vai ammattilainen. Männyn kylvökohteet erottaa kyllä.. Mutta ei siinäkään, onko asialla ollut muokkaus-ja konekylvö vai muokkaus ja ihmisen äekseen lykkäämä siemen. Luonto korjaa muutamassa vuodessa ihmisten virheitä, tulee luontaista taimikkoa, tai luonto pilaa; mm- myyrä, hyönteis, halla.- tms. tuhot. Kova kuivuus istutuskauden aikana tai jälkeen voi myös pilata hyvinkin suoritetun uudistamisketjun.
Minun puolesta istutuskoneet saa kehittyä ja korvata miestyön vaikka kokonaan mutta niin tuskin tulee tapahtumaan! Johan tästä aiheesta on väännetty 15 vuotta, ainakin Naismuistin mukaan; (niin kauan kuin metsäalalla olen ollut) niin ei ole maastot parantuneet kivikkoisuudesta ym. tänä aikana 🙂 Pottiputkella tapahtuvassa istutuksessa on hauska puoli se, että kuulee muuttolinnut ja näkee kevään ynnä kesän heräämisen, mitä raivaussahatyössä ei kuule ja huomaa.
(kirj.virheitä korj.)
En voi luvata mitään, kun kesälomat sun muut ihan auki vielä. Tuota reissaamista tahtoo nyt olla Teollisuusliitto-hankkeen pohjalta ja muutenkin. Sitten minulla on seurustelukumppani ym. Muutakin ajateltavaa kuin perhe, työ, metsä ja ay 😉
Seuraan palstaa lähes joka päivä mutta en jaksa kirjautua, kun ei yleensä ole mitään uutta painonarvoista sanottavaa. Lisäksi noi jutut tahtoo mennä joka ketjussa keskinäiseksi kukkoiluksi. Siinä ei yhtä naista tarvita tunkiolla =D
En juuri pidä saunomisesta ja alkoholia käytän aniharvoin, vain ja ainoastaan hyvässä seurassa- en iloon enkä suruun. Rentoudun SOMEttamalla, katsomalla mm. Wallanderia tai Areenasta Tanskalaista Maajussia, Sohvaperunoita yms 🙂 ja kullan kanssa möllöttäen. Nukkumalla.
Viime viikonloppuna rentouduin metsäalan edunvalvontakoulutuksessa Rauhalahdessa, ensi viikonloppuna Tampereella työsuojeluasioissa.
Nukun pitkiä unia; lomautuskaudella jopa 10-12 h. Treenaan mm. kuntosali, uinti, juoksukouluunkin menin, hyvinvointiryhmä, pitkät kävelylenkit, kissat sylissä tai viekussa kotona möllötän, kirjoitan, hoidan vähäisiä AY-hommiani. Nepsy vertaistuki-ryhmässä olen myös ja autismiliitossa. Työkaudella 8-10 h unet yleensä riittää, lauantaisin sitte pidemmät unet =D
Työhän itsessään on siunaus myös, vaikka raskasta on, niin sekin rentouttaa mielen, koska tietää palkan tulevan ajallaan ja työstä suoriutuvan. Se on henkisesti rentoa hommaa! Lomautusaikana liika vapaa-aika turhauttaa mutta onhan kissat, perhe, AY, kuntoilu ja se pitkät aamut kullan kanssa 🙂 Pienet ilot. Yksi lapsistani on erityislapsi, joten se sitoo kyllä paljon vielä ja pitkään. Hyvät päivät otan vastaan kiitollisuudella, huonoina muistan, että äitiys ja vanhemmuus on elinikäistä kuitenkin, enkä ole yksin erityisnuoreni kanssa.
Minulla on yksi parhaista metsäalan työnantajista, joka panostaa työntekijöiden hyvinvointiin arjessa ja pyhässä. Perhe ym- järjestelyt toimii ja kuntoutukset olleet kympin arvoisia, kun meni se minun selkä kaksi ja puoli vuotta sitten. Joustavuus puolin ja toisin. Siksi voin olla hyvillä mielin, oli työkausi tai loma, niin hommat pelää eikä tarvitse töiden takia stressata.
Hauskaa vuoden jatkoa kaikille! Hei JEES-H,VALTA!! Nyt on sullekii mahdollista saada paikkakuntasi sukunimi. Ja muutkin, jos sattuu asumaan noissa paikoissa. Hassua mutta totta!
http://yle.fi/uutiset/3-9425036
Nämä nimet voisit saada itsellesi. Suomessa on tällä hetkellä 311 kuntaa. Niistä 169 on jonkun sukunimenä. Lähes saman verran kuntanimiä on siis vapaana. Kuka vain voi valita niiden joukosta itselleen uuden sukunimen. Edellytyksenä on, että nimi täyttää nimilain vaatimukset.
Sukunimeä voi vaihtaa lähettämällä maistraattiin muutoshakemuksen. Sen käsittely maksaa 101 euroa.124 suomalaisella kunnalla ei ole koskaan ollut sukunimikaimaa. Näiden lisäksi 18 kunnan nimi saattaa vapautua käyttöön, sillä niiden entiset omistajat ovat kuolleet tai vaihtaneet nimensä toiseen. Yleisen käytännön mukaan nimi voidaan myöntää uudelle omistajalle, jos sitä ei ole ollut kenelläkään käytössä 20 vuoteen.Vaikka nimi olisikin vapaana, tekee Oikeusministeriön alainen nimilautakunta aina päätöksen, voiko uutta nimeä ottaa käyttöön vai ei. Katso alla olevasta listasta, olisiko joku näistä 124 nimestä sopiva sinulle.
Akaa
Alavieska
Alavus
Brändö
Eckerö
Forssa
Föglö
Geta
Haapavesi
Halsua
Hammarland
Harjavalta
Hausjärvi
Heinävesi
Hirvensalmi
Hollola
Hyvinkää
Hämeenkyrö
Hämeenlinna
Iisalmi
Ikaalinen
Ilmajoki
Ilomantsi
Imatra
Inari
Inkoo
Janakkala
Jomala
Joroinen
Juuka
Juupajoki
Jyväskylä
Jämijärvi
Kaarina
Kannonkoski
Kauhajoki
Keminmaa
Kemiönsaari
Kempele
Keuruu
Kihniö
Kirkkonummi
Kitee
Kiuruvesi
Konnevesi
Korsnäs
Koski Tl
Kristiinankaupunki
Kruunupyy
Kuhmo
Kuhmoinen
Kumlinge
Kuortene
Kustavi
Kyyjärvi
Kärsämäki
Kökar
Lapinjärvi
Lappeenranta
Lapua
Lemland
Lestijärvi
Lieksa
Loviisa
Lumparland
Luumäki
Maarianhamina
Merikarvia
Miehikkälä
Muurame
Mynämäki
Mänttä-Vilppula
Naantali
Närpiö
Orimattila
Oripää
Orivesi
Oulainen
Outokumpu
Padasjoki
Parainen
Pedersön kunta
Pelkosenniemi
Pertunmaa
Pielavesi
Pihtipudas
Polvijärvi
Pomarkku
Pornainen
Porvoo
Pudasjärvi
Punkalaidun
Puolanka
Pyhtää
Pyhäntä
Pälkäne
Pöytyä
Raahe
Raasepori
Reisjärvi
Ruovesi
Savonlinna
Seinäjoki
Siikainen
Siikalatva
Sipoo
Siuntio
Sodankylä
Sottunga
Suomussalmi
Suonenjoki
Säkylä
Teuva
Tohmajärvi
Toholampi
Tuusniemi
Tuusula
Tyrnävä
Urjala
Utajärvi
Uusikaarlepyy
Uusikaupunki
Virolahti
Virrat
Vårdö
Ylitornio
Ylivieska
Ylöjärvi
Ypäjä
Ähtäri
ÄänenkoskiHauskaa ja iloista vuotta 2017!
En ole juuri päivittänyt blogiani mutta voihan niitä vanhojakii juttuja katsella 😉
Tulihan se ero sieltä- eli isäntälinjan prameet kuteet versus metsurin vermeet. Aloituksessasi puhuit, Jätkä vain metsureista ja rättisopparista. Hyvä kun selvensit. Nyt ymmärrän jo paremmin. 🙂
Olet oikeassa siinä, Jätkä, että isäntä saattaa hankkia tuhannen euron kamppeet. ARTO:le Meinaan se Stihlin pukupaketti viiltosuojahousuineen ja kenkineen kaikkineen, oli tonnin arvoinen, jonka sain palkkiona oltuani paperinukkemetsurina. Ne goretex kengät kyllä (kuten jo olen turvakenkäketjussakin maininnut), hajosi atomeiksi kahdessa kesässä. Takkia ja housuja olen käyttänyt vain, jos olen ollut jossain muualla kuin oman Firman hommissa. (eli ovat lähes käyttämättömät). Itse kun en ole sitten 2010 jälkeen moottorisahaa pidellyt edes.
En vaan raaski sitä takkia käyttää töissä vaikka se on hirmu mukava kesäkäytössä. Kai joskus taas menen jollekin yksityiselle raivaamaan tms, että tulee takillekin käyttöä. Viiltosuojahousut lainasin kälylleni polttopuun tekoon 🙂
Jaa’a- Ei minulla ole omaa puuta. Mutta otan joskus raivatuista koivunpätkän, tms, puun, kissoille raapimapuuksi. Sellaisen, että ylttyy lattialta kirjahyllyn päälle, missä saavat makoilla. Kiedon vähän juuttinarua puun ympärille, niin saavat kynsiä sitä mielummin kuin tuoleja ym. Ja joulukuusi tulee otettua.
Myös joitain vänkkyräkänkkyrä oksia-tai mutkaisia rungonkappaleita kerään talteen. Yhdestä tein naulakontapaisen, kun oli oksa, jossa silmukka. En ole oikeastaan ollenkaan taitava käsistäni. Kerään vajaan vänkyröitä ja minipahkoja, jos raivatussa puussa sellainen on ollut. Joskus annan niitä pois ihmisille, jotka osaavat vuolla yms.
