Mä ihmettelen lähinnä sitä, kun siitä oli muutama vuosi niin kova vääntö ja häly ja niistä vanhentumispykälistä, että puiko oikeus niitä vai eikö ja saiko jatkoaikaa.

Niin mikä se lopputulos on vai jatkuuko se prosessi vielä eri oikeusasteissa? Miksi metsänomistajat, jotka siihen lähti, on niin hiljaa?

Otsikkoon: kyllä: Dokumentti olisi kiva nähdä ko keissistä.

Metsien kätkemä- sarjaa koitin katsoa, kun osui tutuille paikkakunnille. Koko ajan välkkyvä nopea leikkaus kuvasta ja paikasta toiseen sekä niitten ihmisten naamat häiritsee niin paljon, etten voinut ko. sarjaa juuri katsoa. Mitään uutta tietoa ne ei antaneet. Kivoja maisemia mutta niissä ei siis kauaa viivytty.  Todellista asiatietoa korvattiin  uskomuksilla ja veikkauksilla sekä kertojien omilla arvauksilla mielipiteineen. Sellaista kevyttä satuilua, että en tiedä, kenelle se on suunnattu. Näitten päähenkilöitten metsänuotioilla istuksiminen ei kiinnosta pätkän vertaa.  Metsän tarina ja Järven tarina nähty pariinkin kertaan. Niissä(kin) häiritse se saduista ja taruhahmoista löpiseminen. Eläimet ja maisemat on upeita mutta se satuilu pilaa osan ko ohjelmien sisällöstä.

Tuota Suomi on metsäläinen– en ole kehdannut vielä edes tsekata. Pettymyksen pelossa. Jotenkin ne ns. metsäasiaohjelmat on tehty lapsellisella otteella.

Mitenkä muuten: Paljonko euroissa Suureen savottaan lähteneet metsänomistajat menetti? Joutuivatko yksittäiset ihmiset vielä korvaamaan oikeudenkäyntikulujakin?

MustaMiäs tietää kuulumisiani 😉  ja palstallekin olen kirjoitellut silloin tällöin.

Ensimmäinen tapaamiskerta sujui mukavasti silloisten palstalaisten epäilyistä huolimatta. Perille en itse meinannut löytää hyvistä ohjeista huolimatta ja poispääsykin oli metkaa, navigaattori ei tietänyt mistään mitään. Jotain metsiköitä käytiin tutustumassa, sitten tervahautoja (?) ja pohdittiin, missä vaiheessa mänty alkaa kasvattaa kilpikaarnaa jne. Olin yhden yön silloin.

Sen lisäksi parissa muussa tapaamisessa olen käynyt.

Tuossa etusivulla kun pyörii nuo mainokset, niin eikö siinä Metsämiesten säätiön mainoksessa metsäkoneessa istukin  T. Pihlaja?

Mukana ollaan, jos kesällä 10 vuotisjuhlatapaaminen järjestyy.

Heissan!

Juttelin MustanMiähen kanssa alkusyksyllä. Hän on henkilö, joka järjesti ensimmäisen Metsälehden nettipalstalaisten tapaamisen vuonna 2009. Niin hän saattaisi järjestää ensikin vuonna kymmenen vuoden kunniaksi. Mutta nyt on vielä metsätyökausi meillä käynnissä. Palataan asiaan talvella.

HUSKU550.le: Joo, kiitti tiedosta! Eli reilu pari viikkoa saa sitten varautua hieman ylimääräisellä bensalla töihin.

Jätkälle: Kyllä mitä olen vuodesta 2005 ostanut raivausahoja, aina tulee uudet valjaat mukana. Jonssilla on vectorit olleet monta vuotta ja nyt Huskin ostettuani, balancet ovat liki identtiset. Huskilla on lannevyössä ensiapukotelo, hyvä lisä.

Onko isäntälinjan raivureissa sitten huonommat valjaat–en tiedä??

Koukut ei ole katkenneet mutta jotkin kapeammat hihnat ja kuminauha on nyrhiytynyt, ne voi vahvistaa ompelemalla kotona tai vaihtaakin. Kun on kaksi r- sahaa–nyt kolme, niin sen mukainen määrä valjaitakin varalla. Soljetkin on kestävempiä kuin 10 v sitten. Vanhat valjaat palautan vaihtoraivurin kanssa sahamyyjälle, kun hän sitten tuunaa vanhoja sahoja ja myy isännille, niin ne valjaat menee samalla, jos muutoin ehjät. Kai ne isännät ostaa uusiakin valjaita erikseen mutta käytetyn raivurin kanssa saa käytetyt valjaat.

Valmituin vuonna 2005 metsäkoulusta ja toinen vuosikurssiltani valmistunut on kanssa edelleen samassa työpaikassa. Muut taisi olla metsäkonepainoitteisessa mutta siitä ei ole tietoa moniko kymmenestä konemiehestä vielä olis niissä hommissa. Yhden tiijän, kun vaihtoi alaa parin vuoden päästä- syynä huono palkka, huono työilmapiiri, jne.

Metsureilla seura ja työ sujuvuus on vain itsestä kiinni. Työparitöitä on ollut enää pari viikkoa vuodessa saarikeikat, muutoin yksin.