Käyttäjän MIISU4F kirjoittamat vastaukset
-
Meillä kun siirryttiin omien sahojen ja polttoaineiden käytöstä yhtiön sahoihin ja polttoaineisiin, niin ei korvata varsinaisen metsätyöpäivän lisäksi tehtävistä oheistöistä.
Kuljetamme työnantajan välineet omalla autolla ja säilytämme omissa varastoissamme (tosin varastostoinnista saamme pienen summan), kaikki pyykkihuolto ym. omalla ajalla tehtäväksi. (tehtiin ennenkin mutta oli se ylim.korvaus). Työaika alkaa vasta pysäköidessä metsässä ja loppuu palattaessa autolle. Kuitenkin työtä on mm. auton suojaaminen likaisilta työvälineiltä, sen pakkaaminen työvälineillä, pyykki ja varustehuolto ja auton tyhjentäminen viikon päätteeksi ym hommat.
Sahan putsauksesta maksetaan 1 tunti kuukaudessa. Jos erikseen perusteiden kera pyytää, saatetaan harkinnan mukaan korvata huoltoon kulunut toteutunut aika. Varsinaiset korjaukset tekee huoltoliike.
Aiemmin sai verottoman korvauksen palkan lisänä, jolla rahalla hoidimme itse em. hankinnat ja toimet kukin parhaan taitonsa mukaisesti. Ja saattoi jäädä hyvin plussalle.
Siirryttäessä yhtiön sahoihin, meiltä meni verovähennyksiin varsinaisessa verotuksessa oikeuttava lisä myös. Eli rahaa, palkkaa tai korvausta menetetystä vapaa-ajasta tulee reilusti vähemmän työmäärän kuitenkin pysyessä samana.
Metsurit toki saavat verotukseen ammattivähennyksen joka 5% tai max. 240 € vuodessa mutta eihän se kata tehtyä oheistyön määrää. Eihän verottaja palauta yksi yhteen haettuja vähennyksiä vaan sekin ajaa ne sopivan taulukon läpi. Aina kun olen mitään vähennyksiä laittanut, olen palautuksina saanut max 60 pros haetuista summista.
Mutta eihän verottaja meidän palkanmaksaja olekaan. Nyt TA saa vähentää hankintakulut ym verotuksessa. Metsurin työmäärä on tismalleen sama kuin ennen, jolloin voisi puhua jo palkanalennuksesta. Jos ennen tulot oli 3000€ kk ja nyt 2000€. Toki ei ole saha+polttoainekulujakaan mutta työt muutoin samat silti.
Edellämainittu on aivan TES mukaista. Metsäalan TES ei tunne pyykkirahaa tai oheistöistä maksettavaa palkkaa. Paikallisesti toki voi sopia paremmin! Vaan kun työnantaja ei halua sopia ylimääräisiä korvauksia. Näin tehdään muu työhön liittyvä toiminta talkoilla.
** mikalaitinen ::: Minulle yksi tuttu joskus sanoi, että esim paikallisella mhy:llä jos teettää metsätöitä, vaikka taimikonhoitoa niin isommat toimijat tarjoaa samojajne**
No, eikös se MHY vasta irtisanonut kaikki metsurit ja ottaa vastaisuudessa vain yrittäjiä vastaan. Eli teki ikään kuin *silvestat*.
Jos on mahdollisuus kerätä pihkaa, niin se tosiaan säilyy minigripissa ikuisuuksia, pakastettuna vielä pidempään. Kotikonstein voi salvaa väkertää- sekin säilyy pitkään.
Abilar tosiaan kallis ( 13,45 € 10ml) mutta ostin kisulle silti sen samalla apteekkikäynnillä kuin muutakin. Kädet täynnä muuta työtä…
Pihkakilosta maksetaan jotain 5 € kilolta, ja viilletystäkin kuusipuusta voi saada max. 100 gr kesän aikana, eli kymmenen puuta pitäisi viottaa saadakseen 5€ kesän työstä ja puusto hakattava viim. seuraavan vuonna pois.
Pakuri sentään möykky usein kilon pari jopa enemmän. Vaan enpä ole myymässä mitään. -kouluharrastuksia-
On se oikeasti superfoodia ja funktionaalinen elintarvike ja mitä näitä nykyadjektiiveja onkaan.
Osa ihmisistä on allerginen sille, osa sienille, siitepölyille ym.
Vielä allergisempi olen kuusen pihkalle, en siedä ollenkaan pihkavoidetta. Se aiheuttaa päiväkausien kutinan, ihottuman ja kerran iski pahempi tulehdus siihen kohtaan, mitä hoidin aluksi kuusenpihkavoiteella.
Pakuria on tutkittu paljon mutta en tiedä mikä siinä on se ainesosa, mikä voi allergisoida. Mutta jos tälläkin kertaa pakurijuoma alkaa aiheuttaa sivuvaikutuksia, jätän se sitten ainiaaksi pois. Toki voin kerätä ja käsitellä, siitä ei tullut haittoja.
Muuten, kissaparalla on punkinpuremasta paha rupi jota raapi ja vähän tulehtuikin. ELL sanoi, että kissallekin ja muille eläimille käytetään pihkavoidetta. Hyvin parani mutta katti repi sen taas. ELL ajoi karvat siltä kohdin niin nyt salva pysyy paremmin ihossa. Kissalle laitan kuusenpihkavoiteen hanska kädessä. Ekan kerran laitoin ilman ja kyllä kutisi oma sormi. Kissalle se käy ilman oireita ja hyvä juttu. Ei tarvitse turhaan antibiootteja.
Kisun korvahuuhde on niin ikään pihkapohjainen. Ennen lykättiin suoraan kortisonihuuhde, jos korva oli helposti likaantuva. Lemmikkien hoidossakin luonnontuotteet näemmä on jo valtavirtaa- hevosille pihkajuttuja on myös.
RANE:
Vanhasta toisesta ketjusta:
****
Uskoisin minäkin pakurin voimaan. Hyvän makuista juomaa siitä saa tai purua kahvin sekaan laittamalla.
Vaan saan hirveitä oireita siitä, hikoilu, sydämentykytys, ihottuma. Niin olen sitten tuttaville vienyt, jos on vastaan tullut, ken nyt on halunnut pienen möykyn vaivoihinsa. (maanomistajan lupa on).
Kaikenlaista kausi-luonnontuotetta voisin kerätä keskitetysti; suopursu, kihokki, pakuri, sienet. Mutta päätyö haittaa kovasti *harrastuksia*. Ehkäpä eläkeellä järjestäytyisi kerämään em. luonnontuotteita, jos kuntoa rittäisi. ***
Opiskelen taas luonnonvara-alalla. Sain luvan työnantajalta ottaa luonnontuotteita omaan koekeräily- ja valmistuskäyttöön koulua varten. Ei kaupallisesti toimien.
Löysin 1,6 kilon pakurin. Pilkoin kirveellä. Sitä mustaa pintaosaa jäi 550 grammaa ja kuivattuna se 330 grammaa. Loput meni ns. haaskuuseen 🙁 Oli hankala löytää oikeaoppista käyttöä, eli otetaanko vain musta kuori talteen vaiko se ruskea osakin. No, puukolla työstin mustat osat, pilkoin ja kuivuriin sekä osa murskaksi osa jauheeksi.
Ne vaaleanruskeat osat, joissa näkyi rihmastoa, annoin kuitenkin koekäyttöön parille opiskelukolleegalle, jotka voivat halutessaan koettaa ympätä omaan kotikoivuunsa omalla vastuullansa. Toki voi iskeä muukin laho, kun runkoa rikkoo. Kokeilisin itsekin moista poikkitieteellistä, mutta ei ole omia kotikoivuja 🙂 Odottaa saa 5-10 vuotta ja jos ei pakuri kasva niihin, iskenee muu laho, kun reikiä koivuun tekee. Kelpaahan sellainen koivu sittenkin vähintään polttopuuksi tai pikkulinnuille monimuoto kolo/pesäpuuksi (jos ei kauhean lähellä rakennuksia).
No joo, löysin sitten nettiä kahlaamalla n. 300 sivuisen kirjan; on ilmeisesti ihan painotuote mutta PDF tiedostonakin.
Siinä oli selkeästi, että tieteilijät ovatkin kiistelleet, kuuluuko kerätä vain hiilenmusta aines vaiko koko pakuri.
Lopputulema on, että kummatkin osat sisältävä monenlaisia vaikuttavia ainesosia ja molempi parempi. Eli voi tosiaan erottaa mustan kuoren- vahvempi ja vaalean sisuksen- miedompi maku.
Itse koitan vielä kerran ihan laimeana keitoksena pakuria. Aiemmin olen saanut vahvoja oireita. Jospa olen vaan liian tuhtina liuoksena nauttinut.
Ai niin se 300 sivuinen tiedosto, mistä löysin, että käytetään koko pakuria: löytyy kuukkeloimalla: ** Jaakko Halmetoja Pakurikääpä– Opas lääkinnällisten sienten maailmaan ** sisältää myös yleistietoa lakkakäävästä ym.
Tunnen itseni jo rikkaaksi, kun noin iso pussi kuivattua pakuria omissa hoteissa =D
Ja pettuakin olen tehnyt, sitä rouheena 5.5 dl. Kaikkea sitä omavaraisuuden eteen tekeekin. Perinnetaitoja kenties?
Riskikartoitukseen voin mainita metsätöissä, vaikka ihan istutus esim: Aurinko polttaa, nestehukka, hyönteinen pistää- allerginen reaktio- ei auta silloin kyypakkaus, kyy puree, kuoppaan astuminen tms nilkka nyrjähtää. Riskit ovat melko vähäiset, kun on valmistautunut hyvin, eivätkä realisoidu usein mutta jos kaikkea ei huomioida innokkuudessa lähteä jelppimään, on se itsessään vaaratekijä.
Oltava hätäensiapuvalmiudet ja entä jos opas itse kuukahtaa, niin tietääkö työläinen mitä tehdä. Jne.
Kun riskit on minimoitu, asioihin huolella paneuduttu ja varauduttu, iloa töihin! Metsätyöt on ihan kivoja, kaikille ne ei sovi.
Perko 5.4. juuri niin. Opiskelemaan ja koulutusta heille ensin, sitten töihin.
Toki, jos sieltä tulee valmis metsä- tai muun alan ammattilainen, niin perehdytys tämän maan lakeihin, työlainsäädäntöön ja työsuojeluasioihin ja reippahasti töihin.
Kaikessa ulkopuolisen tekemästä tominnasta tehtävä riskianalyysi ja turvallisuussuunnitelma sekä tarkastettava vakuutuksen kattavuus. Vaikka 99.98 prosenttisesti ei satu mitään, sitten kun sattuu, vastuullista tahoa ja maksajaa etsitään kilvan.
Toki omavalvontasuunnitelmaa yms. tarvitaan jo melko monessa yksityisyrittäjyydessäkin, oli vaikka vain pöytälaatikko toiminimi ja vain 1 henkilö.
Ei maassa olisi puoltatoista miljoonaa hehtaaria taimikon- ja nuorenmetsän kunnostusrästejä, jos jokainen vitelikkonsa itse (kykenisi/haluaisi) hoitaisi. Kyse ei olekaan, etteikö ne olisi hoidettavissa, puuttuu vain maksaja.
Onhan se monimuotoisuutta sekin, kun jättää silleensä..
Mutta koulutus, koulutus, koulutus ensin.
