Hirvet meni nurin ihan Riistakeskuksen ohjeistuksen mukaisesti, hirvikanta putosi lähes yhdellä hirvellä/1 000 ha/viikonloppu täsmälleen tavoitellulla jakaumalla.
Nämä tämän palstan erilaiset näkemykset hirvijahdista (ja tietenkin monesta muistakin tällä palstalla keskusteltavista aiheista) johtuvat meidän niin kovin erilaisesta kokemusmaailmasta (tämä on paljon minua viisaamman professorin tulkinta liittyen näihin nettikeskusteluihin yleisellä tasolla).
”Jos oikein olen ymmärtänyt, miesajossa juoksuttaminen on huonosti hommaa kuvaava termi. Ajohan on normaalia kävelyä rauhallisempaa kuljeskelua metsässä, jossa on tarkoitus häätää hirvet passilinjan eteen. En minä tuollaista rasitteena kokisi”
Olen ollut jahtipäällikkönä kokouksessa, jossa vielä yritettiin elvyttää ajometsästystä henkiin, mutta keskusteluissa nousi esiin päällimmäisenä ajomiesten terveydelliset seikat. Tällaisen keskustelun jälkeen jahtipäällikkö ei todellakaan voi ottaa vastuuta ajometsästyksestä, vaan ajometsästys seurassani lopullisesti kuopattiin. Olen muutenkin huomannut lähes 50-vuotisen hirvijahtikokemukseni perusteella, että monesti mielipiteet voivat olla erilaisia riippuen siitä, onko ollut joskus jahtipäällikkönä vai vieläkö tämä kokemus puuttuu. Ajometsästys on lopullisesti kuopattu Suomen hirvenmetsästyksessä isossa kuvassa, pieniä lähinnä paikallisia poikkeuksia aina tietenkin löytyy. Ampumahiihtäjiä, suunnistajia tai muita ureilijoita on ihan turha kuvitella apujoukoiksi; näin luulevilla mittakaavat ovat menneet pahasti pieleen.
On minulla itsellänikin kokemusta ajometsästyksestä. Linjan pitäminen tuntemattomissa maastoissa voi olla yllättävän vaikeaa ja vaikka Gala ei ajometsästystä rasitteena pidäkään, yllättävän iso ero on kävellä maastossa ”parasta reittiä” omaan tahtiin verrattuna liikkumiseen tiettyä linjaa pitkin ainakin osittain toisten määräämään tahtiin. Tämän huomaa myös riistakolmiolaskennoissa, joissa 4 km:n siivu täsmälleen määrättyä linjaa pitkin voi joskus tuntua yllättävän raskaalta.
Tästä kokemusmaailmasta vähän yritin kysellä Galaltakin:
”Gla, kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirven ajometsästystä, joko normaalilla kävelyvauhdilla tai sitten sitä hitaammalla? Entä kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirvenmetsästystä yleensä?”
Ja vastauksena tuli:
”Ei liity mitenkään aiheeseen minun metsästysmäärät. Kiinnostavaa on se, miten hommaa tehdään”
Ja siitä jatkoit vielä:
”Sano vain, jos on sanottavaa jostain kommentista. Tuollaiset kohdistamattomat heitot menee ihan suoraan suomi24-tasolle.”
Ja minä pyysin näytettä, mistä oikein on kysymys, Galalta tuli seuraava vastaus:
”Taitaa olla kohta 20 vuotta siitä, kun Suomi24:ssa kävin. Jossain vaiheessa päätin lopettaa ja se päätös on ollut helppo pitää. Palstan maine säilyy ja sillä mennään. En siis ala referoida sen palstan keskusteluja.”
Ehkä en vakavissani niitä näytteitä kysellyt, mutta Galan vastaus kuvasi ehkä yleisemminkin sitä, kuinka vanhoihin tietoihin kirjoittajien näkemykset perustuvat. Ehkä kaikkein paras ”tässä sarjassa”on eräs eläkkeellä oleva lehtori, joka tälläkin palstalla aktiivisesti ja rakentavasti kirjoittelee…
Tuulan kommentti:
”Kun hirvi on paikannettu lennokilla, voidaan laittaa ajomiehet liikkeelle ja passiketju kuntoon.”
”Tästä tulee taas vinoilua, mutta vaikkapa paikallisessa suunnistusseurassa saattaisi olla maastokelpoisia henkilöitä. Heille hirvenajo olisi yksi treeni muiden joukossa.”
Näihin kommentteihin minulla ei ole todellakaan mitään lisättävää…
”Se on nääs vaan hyvä että edes joku täällä uskaltaa esittää niitä vähemmän valistuneita huomioita ja kysymyksiä eli paljastaa rohkeasti oman typeryytensä. Se olisi huono juttu jos pelkästään käsiteltävän asian hyvin tuntevat asiantuntijat saisivat keskustella. Jatkuva kasvatus käytännössä -ketjukin olisi loppunut jo vuosia sitten, jos vain Perko ja Jovain olisivat saaneet keskenään osallistua!”
Ilmeisesti tavoitteena on sitten jauhaa sivu tolkulla ihan tyhjää kuten niissä jk-keskusteluissa, vie asioita varmaan kovasti eteenpäin.
Vielä Galan kommentointia:
”Koulussa ja urheilukilpailuissa ajattelin usein, mahtaako kärkipään porukka ollenkaan osata arvostaa meikäläistä. Ilman heikompiaan he eivät taistelisi kärkipään sijoista ja saisi kokea onnistumisen tunteita. Jos minun kaltaiset päihittäisi nämä, tulisi niistä täysiä luusereita. Tuskin ymmärtävät, mikä merkitys huonommilla näiden tuntemuksilleen on.”
Gala, toivottavasti sinulle ei jäänyt mitään traumoja niistä kouluajoista (joita sitten tälläkin palstalla joutuisit purkamaan), mutta arvelen, ettei mieleesi tullut silloinkaan alkaa jakaa neuvoja paremmillesi.Minulla oli sellainen periaate silloin aikanaan, että jos jäin kisassa toiseksi, tein kaikkeni, että seuraavalla kerralla tilanne korjaantuisi. Luusereiksi en silloin tunnistanut ketään…
Lopuksi vielä lisää Galan tuskailua:
”Arvasin, ettet pysty yksilöimään asioita, joista hirvenmetsästykseen liittyen arvostelet. Kunhan louskutat kevytnimimerkkien tavoin leukojasi”
Kiitos Gala nimityksestä kevytnimimerkiksi. Tämä mahtaa olla ensimmäinen kerta, kun aina oikeassa oleva ja ylivertaisen kokemusmaailman omaava saa tällaisen nimityksen. Eikö tällaisen nimityksen ansaitsisi paremmin väärää tietoa jakava nimimerkki? Muistelen, että täällä joku kertoi eräästä eläkerahastosta tai oikeastaan siitä, että sillä laitoksella ei ole rahastoa ollenkaan. Ei mennyt kuin reilut 60 mrd euroa pieleen…
Vielä lopuksi kerron samastani kotikasvatuksesta. Se tiivistettynä kuului näin: ”Tee itse enemmän ja valita vähemmän”. Olen yrittänyt näissä hirviasioissa oman osuuteni hoitaa niin taimikoiden hoidossa, Tricon käytössä (reilusti yli 50 l menneenä syksynäkin), metsäteiden kunnossa pidosta, hirvijahtiin osallistumisessa sekä myös osuuteni jahtipäällikön roolissa olen yrittänyt hoitaa. Tällä palstalla hirvenmetsästäjien saaman arvostelun perusteella ainakin minua hätäisempi voinee arvioida, että kovasti erilaisen kotikasvatuksen olemme saaneet…

Tuulen suunta on tärkein tekijä hirven aistiessa passimiehen.

6 jahtipäivää takana ja 18 hirveä nurin; koiria yleensä 6-8 kpl heti aamusta irti eli ei ole vielä droneja hirvien etsimiseen tarvittu. Tämän palstan hirvenmetsästyskeskustelujen taso on muuten ihan verrattavissa hesarin viivi&wagner -sarjakuvan juttuihin, täällä sitä tasoa pidetään yllä lähinnä jalkanen&gla-akselilla…

En enää istuta yhden puulajin taimikoita ja olen jo pitkään harrastanut sekaistutusta. Kuuselle periaatteessa pitäisi olla vähintään MT ja sille voi ihan hyvin nykyisiä männyn taimia istuttaa sekaan. Sekaistutusta tehtäessä pitää tutkia tarkkaan mättäitä, sillä hehtaarinkin alueella on yllättävän suuret erot ravinteisuuden suhteen. Ennen hakkuuta tasaiselta näyttänyt alue on usein yllättävän ”polveileva” ja yleensä notkopaikat ovat niitä rehevimpiä ja siten kuusen istutuspaikkoja. Karummat kumpareet ovat sitten taas männyn kasvupaikkoja. Täytyy myös varoa alueen istutusta liian täyteen, jotta luontaisille rauduskoivuillekin jäisi riittävästi/sopivasti tilaa. Taimikonharvennuksessa ja ensiharvennuksessa sitten aikanaan pystyy taas ”hiomaan” puulajit kohdalleen.

Niin, eihän niiden verkkojen rakentamisesta, huollosta, vikojen korjauksesta yms. mitään kustannuksia tule eli ihan tyhjästä kiskaisevat isoja summia…

Gla, kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirven ajometsästystä, joko normaalilla kävelyvauhdilla tai sitten sitä hitaammalla? Entä kuinka paljon olet viime vuosien aikana harrastanut hirvenmetsästystä yleensä?