Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
Tyvimutka paljasjuurisilla istutetuilla puilla johtuu käytännössä aina sen aikaisesta taimituotantotekniikasta; taimitarhoilla paljasjuuriset taimet koulittiin sellaisilla värkeillä, joissa taimet laitettiin koulintakoneen kiekon yläreunaan ja kiekon pyöriessä taimi sitten ”istutettiin” taimitarhan kenttään kiekon alareunan ollessa maassa. Tällöin käytännössä lähes aina juuri jäi tässä koulintavaiheessa mutkalle ja sitä mutkaa ei tietenkään saatu oikaistua missään vaiheessa istutettiin taimi sitten ihan ”miten päin” tahansa. Tästä asiasta tuli aikanaan väiteltyä taimitarhan johtajien kanssa, mutta siihen aikaan näistä asioista ajateltiin ihan puhtaasti tuotantolähtöisesti eikä asialle tehty mitään. Paakkutaimet sitten aikanaan muuttivat/korjasivat tämän ongelman.
Niinpä tietenkin, siellä ne rauduskoivut hyvin pärjäävät harvennusmetsän alla ja seuraavissa harvennuksissa saadaan sitten myös koivukuitua ihan mukavasti…
Jos kyseessä todellakin on yläharvennus (otetaan päältä ja alta), jäävän puuston pohjapinta-alan täytyisi olla lähellä 20. Tällöin tuskin kannattaa alle mitään istutella. Jos pohjapinta-ala on lähempänä 10, silloin kyseessä onkin poimintahakkuu ja sille onkin sitten ihan omat ”sääntönsä”.
Oliko kyseessä yläharvennus vai poimintahakkuu?
Jälleen kerran tuntuu vähän siltä, että menetelmät ovat menneet ”sekaisin”. Tarkoitetaanko nyt normaalia yläharvennusta vai poimintahakkuuta (ns. jatkuvaa kasvatusta)?
Tässähän kansakoulupohjalta yrittävä pienmetsänomistaja ihan häkeltyy, kun suurmetsänomistaja näin topakkana hyökkää päälle. Tulee ihan ne kansakouluajat mieleen, kun isot pojat kiusasivat meitä pienempiä. Yleensä aina syynä oli se, että me pienemmät olimme jossakin lajissa vähän parempia kuin ne isot pojat ja isommilta pojilta muut konstit loppuivat…
Ei varmaan kannata Jeesin kanssa tätäkään keskustelua enempää jatkaa, mutta koska niitä syytöksiä tuli kuin ennen vanhaan, täytyy minun nyt kuitenkin vielä kerran ottaa ne Jeesin viittaamat kohdat esille:
JEES:
”Ehkä nyt joku sekoittaa tuoreempiin tapahtumiin?”Mettämiäs:
”Kerrohan Jees vielä, kuka on tämä salaperäinen ”joku”, joka tällä kertaa on puurot ja vellit sekoittanut?”Minusta toiseen kommenttiin sisältyy aito ja avoin kysymys (johon odotettiin vastausta), toiseen enemmänkin vihjailu, mutta mitenkähän päin ne nyt sitten loppujen lopuksi oikein ovatkaan?
JEES:
”Jatkan tätä vielä senverran korjaamalla että olen näitä väitöksen liuskoja lukenutkin ja voisivat ehkä jopa löytyäkkin minulta vielä jostain 2000-vaihteen tallennuksista. Ehkä nyt joku sekoittaa tuoreempiin tapahtumiin?”Kerrohan Jees vielä, kuka on tämä salaperäinen ”joku”, joka tällä kertaa on puurot ja vellit sekoittanut? Viime kerralla Taneli pystyi lähes virtuoosimaiseen suoritukseen, mutta kenelle kunnia tällä kertaa kuuluu?
Mikäli olen oikein ymmärtänyt tilinpäätöstiedotteista, meneillään olevat investoinnit lahden molemmin puolin eivät lupaa hyvää haavan menekille tuleville vuosille kemiallisessa teollisuudessa (tosin markkinat ovat joskus ennenkin nopeasti muuttuneet). Tällä ei tosin taida Jeesille olla merkitystä, jos sopimus turvaa sekä menekin että hinnan myös tulevaisuudessa.
Jeesin seuraavaa kommenttia haluaisin vähän tarkentaa:
”Silloinhan maakunnassa kiersi jopa hybidihaavasta väitellyt Satu Holm jonka luona myös kävin tuolla Huittisten suunnalla olleessa iltapalaverissa.”
Ei varmaankaan ole vaikutusta Satu Holmin asiantuntemukseen, mutta tietääkseni hän ei ole väitellyt h-haavasta eikä mistään muustakaan ”aiheesta”.
Jees
”Olen ollut Metsä-Groupin koulutuksessa joka on avannut heidän hakkuutapansa jk.lle erittäin selvästi. Siellä pyritään tottakai isoimpien poistoon mutta myös kasvuun jäävä tasataan mahdollisimman tasarakenteiseksi.”Jees on kyllä nyt nukkunut siellä koulutuksessa; vaikka ne Groupin miehet eivät sellutehtaiden rakentamisesta mitään ymmärräkään (ainakaan tämän palstan asiantuntijoiden mielestä), uskoisin niiden metsämiesten kuitenkin tutustuneen poimintahakkuiden teoriaan. Jees sotkee tälläkin kertaa ns. ”jatkuvan kasvatuksen” ja yläharvennuksen ihan lahjakkaasti.
Jees
”Ei ole mitään VIRALLISTA jk-menetelmää edes olemassakaan!”En tiedä, kuinka virallisia ne Tapion uudet ”Hyvän metsänhoidon suositukset” ovat, mutta kyllä ainakin Tapion sivuilta löytyy myös seuraavat tekstit:
”Suositukset ovat nyt merkittävästi laajemmat, kuin edelliset, 2006 julkaistut. Uusina aiheina on kuvattu:
• eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen menetelmät”Suorittava porras
”Jk-metsät kasvavat jossakin vaiheessa runsaasti lehtipuuta , jos heinä ei ole saanut valtaa .”Ainakin oppineiden mielestä kehitys menee ihan päinvastoin eli lehtipuun määrä vähenee voimakkaasti poimintahakkuiden seuratessa toisiaan.
Pete:
”Minusta menetelmän vaikeus ei ole ”ihan eri juttu”. Se on nimenomaan se juttu. Joillakin kuvioilla jatkuva kasvatus varmasti onnistuu kun kirurgin tarkasti korjataan juuri oikeat puut helikopterilla suoraan yläilmoihin.”Menetelmän suurin vaikeus ei todellakaan liity korjuuseen. Riittävän suurilla eli uudistushakkuukoneilla ainakin tietty määrä poimintahakkuita onnistuttaneen tekemään myös huonoina talvina. Jos tutustuu niihin Luken koealoihin, huomaa missä menetelmän suurimmat ongelmat ovat. Se on se ”eri juttu” eikä kuulu tämän otsikon asioihin.
Timppa:
”Mettämieheltä” kysyisin, että mistä tiedät, että ennen vanhaan harjoitettiin ”puhdasta määrämittaharsintaa”?”Varmaan harrastettiin varsinkin lähellä asutuksia muutakin kuin ”puhdasta määrämittaharsintaa” eli kaikenlaista tarvepuuta haettiin metsästä sen suuremmin ajattelematta, mihin kuntoon metsä jäi hakkuun jälkeen. Sitä ”puhdasta määrämittaharsintaa” harrastettiin varsinkin kauempana erämaissa, josta haettiin pääasiassa vain markkinakelpoista sahatukkia eli käytännössä mäntytukkia. Ne jäljet näkyivät ainakin vielä 1980-luvulla Lapissa, jossa harsinnan jälkeen kehittyneiden lahoavien kuusi/koivusekametsien kertymät uudistushakkuissa olivat 60-70 m3 hehtaarille. Joissakin vaarojen laidoilla näkyi vielä jälkiä yksittäisistä rungoista, joista oli hakattu tukkiosuus ja loput jääneet niille sijoilleen. Nyt Metsähallituksen metsät Pohjois-Suomessa ovat nousseet ihan eri iskuun kuin ne harsinnan jälkeiset jätemetsät aikanaan olivat.