Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
Jees
”Olen ollut Metsä-Groupin koulutuksessa joka on avannut heidän hakkuutapansa jk.lle erittäin selvästi. Siellä pyritään tottakai isoimpien poistoon mutta myös kasvuun jäävä tasataan mahdollisimman tasarakenteiseksi.”Jees on kyllä nyt nukkunut siellä koulutuksessa; vaikka ne Groupin miehet eivät sellutehtaiden rakentamisesta mitään ymmärräkään (ainakaan tämän palstan asiantuntijoiden mielestä), uskoisin niiden metsämiesten kuitenkin tutustuneen poimintahakkuiden teoriaan. Jees sotkee tälläkin kertaa ns. ”jatkuvan kasvatuksen” ja yläharvennuksen ihan lahjakkaasti.
Jees
”Ei ole mitään VIRALLISTA jk-menetelmää edes olemassakaan!”En tiedä, kuinka virallisia ne Tapion uudet ”Hyvän metsänhoidon suositukset” ovat, mutta kyllä ainakin Tapion sivuilta löytyy myös seuraavat tekstit:
”Suositukset ovat nyt merkittävästi laajemmat, kuin edelliset, 2006 julkaistut. Uusina aiheina on kuvattu:
• eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen menetelmät”Suorittava porras
”Jk-metsät kasvavat jossakin vaiheessa runsaasti lehtipuuta , jos heinä ei ole saanut valtaa .”Ainakin oppineiden mielestä kehitys menee ihan päinvastoin eli lehtipuun määrä vähenee voimakkaasti poimintahakkuiden seuratessa toisiaan.
Pete:
”Minusta menetelmän vaikeus ei ole ”ihan eri juttu”. Se on nimenomaan se juttu. Joillakin kuvioilla jatkuva kasvatus varmasti onnistuu kun kirurgin tarkasti korjataan juuri oikeat puut helikopterilla suoraan yläilmoihin.”Menetelmän suurin vaikeus ei todellakaan liity korjuuseen. Riittävän suurilla eli uudistushakkuukoneilla ainakin tietty määrä poimintahakkuita onnistuttaneen tekemään myös huonoina talvina. Jos tutustuu niihin Luken koealoihin, huomaa missä menetelmän suurimmat ongelmat ovat. Se on se ”eri juttu” eikä kuulu tämän otsikon asioihin.
Timppa:
”Mettämieheltä” kysyisin, että mistä tiedät, että ennen vanhaan harjoitettiin ”puhdasta määrämittaharsintaa”?”Varmaan harrastettiin varsinkin lähellä asutuksia muutakin kuin ”puhdasta määrämittaharsintaa” eli kaikenlaista tarvepuuta haettiin metsästä sen suuremmin ajattelematta, mihin kuntoon metsä jäi hakkuun jälkeen. Sitä ”puhdasta määrämittaharsintaa” harrastettiin varsinkin kauempana erämaissa, josta haettiin pääasiassa vain markkinakelpoista sahatukkia eli käytännössä mäntytukkia. Ne jäljet näkyivät ainakin vielä 1980-luvulla Lapissa, jossa harsinnan jälkeen kehittyneiden lahoavien kuusi/koivusekametsien kertymät uudistushakkuissa olivat 60-70 m3 hehtaarille. Joissakin vaarojen laidoilla näkyi vielä jälkiä yksittäisistä rungoista, joista oli hakattu tukkiosuus ja loput jääneet niille sijoilleen. Nyt Metsähallituksen metsät Pohjois-Suomessa ovat nousseet ihan eri iskuun kuin ne harsinnan jälkeiset jätemetsät aikanaan olivat.
Entisaikojen puhdasoppinen määrämittaharsinta ja Tapion nykyohjeiden mukaiset poimintahakkuut ovat todellakin ihan eri menetelmiä. Niinkuin olen monesti jo todennut, kannattaa ennen voimakkaiden mielipiteiden esittämistä tutustua sekä niihin Tapion ohjeisiin että Luken poimintahakkuisiin liittyviin koealoihin. Ainakin joidenkin koealojen ”takaa” löytyy mittaustuloksia kahdeltakin poimintahakkuun jäljiltä. Luvut kyllä usein osoittavat menetelmän vaikeudet, mutta se onkin sitten ihan eri juttu.
”Erityisesti Kemijärven tehtaalla tämä vaara on ilmeinen, jos tehdas toteutuu. Tietenkin on parempi että edes sellukattilaan, kuin että jäisi pystyyn.”
Jos yksi menestyneimmistä suomalaisista sahureista on investoinut vanhan sellutehtaan tontille 30-40 miljoonaa euroa sahaan ja liimapalkkitehtaaseen, ei riski tukkien sellukattilaan joutumisesta ole varmaankaan sen suurempi kuin muuallakaan. Pääkoneiden toimittajana näyttää olevan mäntyharjulainen sahavalmistaja, joka on erikoistunut nimenomaan pieniläpimittaisten tukkien sahaukseen soveltuvien sahakoneiden valmistukseen.
”Kyllähän Kemijärven toteutetut ja rakenteilla olevat hommat ovat ihan merkittäviä avauksia, mutta lisää tarvitaan, alue on valtavan suuri ja metsät kovassa kasvussa. Kyllä sinne mahtuu vielä paljon muutakin kuin tämä biojalostamo.
Tuskin Hämälän Ilkka tarvitsee meidän neuvojamme ratkaisujen tekoon. Silti minä, monien muiden kanssa, ihmettelen sitä miksi tuollaiset 30 vuotiaat tehtaat pitää purkaa, kun ne vielä ovat iskussa ja investoinnit on kuoletettu, niin että vain käyttökustannukset pitää peittää ja loppu on voittoa.
Tätä on täällä ihmetelty ennenkin, mutta kukaan ei ole pystynyt selittämään sitä talousopasta jota isot johtajat lukevat.”Taaskaan en muistanut, että Tanelille pitää tarjoilla ne puurot ja vellit lautasilla pöytään…
”En ole koskaan edes käynyt Kemijärvellä, Pudasjärveä, Posiota ja Rovaniemeä lähempänä. Toki tunnen tukun ihmisiä, jotka olivat aikanaan Kemijärven sellutehtaalla töissä.
Eiköhän siellä alkanut olla jo käytännössä nollaraja puunostossa, niin kuin aikanaan 60-luvulla ennen tehdasta. Eli ei ihan mahdottomasti muuta eteläisempien hankkeitten puun saanti näkymiä. Jos sahureita ei sinne löydy alkaa mennä sahauskelpoista puuta sellukattilaan ja paljon.”Kirjoittajan varmaan kannattaisi vähän päivittää tietojaan (joko käymällä paikan päällä tai vaikka ajankohtaisia metsäasioita seuraamalla), mitä siellä entisellä sellutehtaan tontilla nykyisin touhutaan ja mitä sinne on tämän vuoden kuluessa tulossa. Taitaa puukaupan nollaraja olla siellä tuntureiden takana…
”Kyllä se Äkissäkin nykyinen tehdas puretaan kun uusi valmistuu. Onko se sitten siellä ihan järkevää onkin jo toinen asia.”
Toivottavasti joku vihjaa niille Groupin miehille, että ymmärtäisivät lukea tätä keskustelupalstaa; muuten voi tulla tehtyä isoja virheitä tehdasprojektin aikana, jos tämän palstan lukuisia ohjeita ei ymmärretä ottaa millään lailla huomioon☺
Jees:
”Mutta yläharvennuksen he osaavat eikä siinä mitään, mielestäni aivan riittävän jk-ta sekin tuuppaa”Jees ei nyt todellakaan ymmärtänyt mitä tarkoitin. Yläharvennus on tietynlainen ”tasaava harvennus”, eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä ns. ”jatkuvan kasvatuksen” kanssa (pikemminkin päinvastoin). Jos keskustelua haluaa tästä aiheesta jatkaa, täytyisi ehdottomasti tehdä nämä menetelmät/termit selviksi. Tätä ”selviksi tekemistä” auttaisi kovasti, jos kävisi katsomassa kohteita, joissa eri menetelmiä on käytetty. Muuten keskustelu pyörii luulojen ja harhaluulojen ympärillä.
”Onko tuo nyt niin kumma jos sekoitetaan. Aika marginaalisia erojahan nuo kuitenkin käytännön metsäelämässä ovat. En usko että moton kuljettaja esim. ilman parempaa perehdytystä noista selvää ottaa. Uskon että yläharvennusta se alkaa tekemään jos jk-hakkuulle mennään. Tuntuu välistä että alkaa olla aika ahtaaseen kaapuun puettua joiltakin tuo jk.”
Jeesin ja ehkä monen muunkin kannattaisi tutustua Tapion uusimpiin metsänhoidon suosituksiin. Silmiä avaavaa olisi myös käydä käytännön yläharvennuskohteilla ja toisaalta myös METLAN poimintahakkuiden koealoilla. Sen jälkeen edellä olevan kaltaisia kommentteja ehkä tulisi kirjoiteltua vähän vähemmän…
Ei voi mitään, mutta taas kerran tuntuu siltä, että poimintahakkuu (ns. ”jatkuva kasvatus”) ja yläharvennus sotketaan ihan mallikkaasti.
Vilppu:
”Ilolla olen pannut merkille, että viestien saamia pisteytyksiä katsoessani voin todeta keskustelupalstalle kirjautuneiden ”hiljaisen” enemmistön antaneen minulle vahvan tukensa. Siitä iso kiitos.”Vilppu on todellakin saanut kirjoituksistaan hyvät palautteet keskustelupalstan lukijoilta ja mielestäni ihan ansiosta. Tällä palstalla ainakin yksi aktiivinen kirjoittaja yrittää parantaa tulostaan antamalla aina ”heti kättelyssä” omalle kirjoitukselleen täydet pisteet ja ”vastaväittäjälle” tietenkin mahdollisimman huonot pisteet riippumatta siitä, miten kirjoitukset ”sattuvat osumaan” kohdalleen. Tosin nettietiketissä tätä ei tietenkään kielletä…