Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
100 km/h:ssa ajaessa reunametsien totuus usein paljastuukin…
Olivat aikanaan verotonta tuloa, mutta muuttuivat kemerauudistuksen yhteydessä verolliseksi.
”Minulla ei ole tapana luulla mitään…”
”NIINKÖ?”
Niin!
”Mitähän luulisit?”
Minulla ei ole tapana luulla mitään…
Minkälaista mahtaa olla WAG-tuotanto?
Näyttää Suomen villisikasaalis olevan viime vuoden alusta 748 kpl, joista 167 kpl tämän vuoden aikana; nämä luvut Riistakeskuksen mukaan. Kuinka suuri saalismäärä olisikaan ollut, jos tämän palstan arvostettujen kaikkien alojen erikoisasiantuntijoiden villisikajahtiin liittyviä neuvoja olisi yhtään ymmärretty noudattaa?
”Tehokkaita metsästystapoja kyllä kannattaisi kehittää – esimerkiksi juuri loukut, ruokintapaikalta kyttääminen ja aitauksiin houkuttelu. Kaksi edellistä voi yhdistää: ruokintapaikan ympärille aita ja automaattisesti kuvan lähettävä riistakamera. Onnistuisiko vielä kaukosäätimellä suljettava sähköinen portti”
Toivottavasti ne toinen toistaan typerämmät metsästäjät ymmärtävät lukea näitä tämän palstan villisikajahtiin liittyviä ”käänteentekeviä” neuvoja. Näistä kannattaa ehdottomasti järjestää ihan oikea seminaari niille typeryksille…
Eiköhän Reima ole saanut ihan hyvää tuottoa; sijoitus 100 suurimman metsänomistajan listalla (44.) jotakin kertoo…
<div class=”comment__text js-discussion-text”>
”Tuolla edellä puhuttiin yläharvennuksesta puiden kokojakaumaa tasaavana menetelmänä, joka ei sopisi jk-menetelmään siirtymiseen. Itse ajattelisin, että ensimmäinen jk-kokeilu sujuisi oikein hyvin tekemällä ensin yläharvennus ja katsomalla, alkaako taimettumista tapahtua.
Miten te muut ymmärrätte yläharvennuksen? Minä ymmärrän sen kirjaimellisesti: metsiköstä poistetaan suurimpia puita. Alaharvennuksessa pienimpiä puita ja jk:ssa puita kaikista läpimittaluokista, kuitenkin painottaen poimintaa suurimpiin puihin, jotta pieniä säilyy riittävä määrä (pieniä puita on aina enemmän kuin suuria puita).”
Jos eri harvennusmenetelmät ovat vieraita, kannattaa tutustua Tapion ”Metsänhoidon suositukset” opukseen tai sen sähköiseen versioon. Siellä on kuvattu eri harvennusmenetelmät niin hyvin, että ne aukeavat kyllä niillekin, jotka eivät ole niihin aikaisemmin tutustuneet (on siellä kerrottu termistöstä muutenkin). Tuo ala- ja yläharvennuksen ero on tuotu esiin ihan kuvan kanssa sivulla 100; siitä kyllä pitäisi asiat selvitä, vaikka ei olisi aikaisemmin asiaan perehtynytkään. Sitten on tietenkin ihan eri juttu, mitä mieltä näistä eri menetelmistä ollaan…
</div>
Jos palataan otsikon aiheeseen ”Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk”, olen todellakin samaa mieltä, että eri organisaatioiden neuvojista ko. hakkuutavan yleistyminen riippuu. Suuri osa metsänomistajista ei edes tiedä, mitä jk:lla tarkoitetaan; sama valitettavasti koskee tämänkin palstan kirjoittajien asiantuntemusta tästä asiasta, kuten ao. lainaukset ”näyttävät”. Vaikea on ottaa jk käyttöön, jos ei edes tiedetä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Erään kirjoittajan mielestä on saivartelua, jos luontaisen uudistamisen menetelmiä ei lasketakkaan jk:n menetelmiin kuuluviksi. Samoin jaksollisen kasvatuksen yläharvennusta ei tunneta; se tasaavana harvennuksena on ”viho viimeinen” tapa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jossa tavoitteena on kasvattaa eri-ikäisiä puita samalla kuviolla. Että silleen…
”Männikössä ja koivikossa ainoa toimiva jatkuva kasvatusmenetelmä on siemenpuuhakkuu, eikä siinäkään saa emopuita pitää taimikossa liian pitkään.”
”Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat. Yläharvennuksen lisäksi voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen-ja suojuspuu hakkuita. Kaistalehakkuut kapein kaistalein ja pienaukkohakkuut ovat myös jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.”
”Keskusteluissa näyttää henkivän asia että jaksollisen kannattajat omivat menetelmiinsä milloin yläharvennusta ja milloin mitäkin.”
”Ja siitä varsinkin tunnistin hyvinkin kun suosii kaksijakoista metsänkasvatusta eli ylispuiden alle uusi metsä kasvuun ja vasta sitten yliset pois. Mutta siinä ehkä voi saivarrella onko tuo sitten jk:ta vai kaksivaiheista kasvatusta. Minusta voisi puhua myös lyhyen ”matikan” jk:sta.”
”Yläharvennus on hyvä tapa jatkaa jk:n pariin. On silloin saatu metsä harvaan asentoon ja valo riittää taimetukseen. Eihän jatketulla ja jatkuvalla kasvatuksella kovin kummoista eroa ole, ainakaan alkukirjaimissa.”
”Jk sopii joillekin kuvioille mutta ei kaikille. Tiedän kohteita joissa männikön alla hyvä kuusikko. Samoin joissain koivikoissa hyvä kuusikko aluskasvuna. Pelkille 1 puun kuviolle ei sovellu minusta.”