Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
”Omassa salkussani Metsä Group on kymmenestä osakkeesta 3 kk tuotoltaan heikoin…”
Anneli on tosiaan tosi taitava sijoittaja omistaessaan Metsä Groupin osakkeita. Pieni ongelma tosin on, että Metsä Group ei ole osakeyhtiö. Nämä sijoitus- ja vakuutusasiat eivät liene tutkijan vahvinta alaa?
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta tuoda esille omia menestymisiä ampumakisoissa, mutta omien kokemusten perusteella tuon kuitenkin joitakin näkökohtia esille.
Ensinnäkin niistä ampumamatkoista; kaliiperista riipumatta kannattaa hirveä ampua siltä matkalta kuin mihin oma ampumataito riittää. Haukussa olevaa hirveä voi ampua tuelta aika pitkältä matkaltakin, varsinkin jos ase on kohdistettu esim. 150 metrille. Jos ampumaradalta ei löydy ”tilaa” riittävästi, voi aseen kohdistaa 100 metrilta n. 3 cm ”yli”; silloin voi käytännössä ampua kohti niin kauas kuin kantti kestää.
Sitten niistä vähän sivuraiteelle menneistä varusmiesammunta- keskusteluista. Prikaatit tosiaan ”ennen vanhaan” panostivat tosi rajusti näihin ampumakilpailuihin; olen ymmärtänyt, että ne ajat ovat jo kaukana takana päin. Eräs ylik jostakin syystä aikanaan kommentoi minulle, että tällainen menestys on ”herroille kuin hulluille puuroo”.
Kouluammuntojen jälkeen saapumiserästä kasattiin parhaat ampujat (n. 100 kpl) karsintoihin, joissa yhden viikon aikana jyvät karsittiin akanoista. Joka päivän lopuksi lueteltiin nimet, jotka palasivat takaisiin ”normaaliin” palvelukseen. Lopuksi jäljelle jääneiltä kysyttiin, kuka pyrkii Rukkiin. Kätensä ylös nostaneet poistettiin kylmästi pois ryhmästä, koska eihän prikaatin kannattanut panostaa rukin menestykseen PV:n kisoissa.
Minun ryhmääni jäi silloin aikanaan 4 ampujaa, jotka 3 kk:n ajan ampuivat ampumaradalla vähintään puoli päivää joka ikinen päivä. Leiriviikkoina ammuttiin sitten kokopäivätoimisesti eli meininki oli vähän erilaista kuin niillä kämppäkavereiden ”lomille lompsis”-ammunnoissa. Täytyy tunnustaa, että tällaisen kokemuksen jälkeen on ihan huvittavaa lukea tämän palstan toinen toistaan parempien ampujien kommentteja ja muisteluksia varusmiesajoiltaan. Jostakin syystä tulee kovin usein samanlainen tunne keskusteltaessa metsäasioista; minkähän takia?
”Rk:lla ammuttiin kuten joku muukin muisti 150 m päähän. Jos joskus on ammuttu 300 m:iin , niin taulut on olleet silloin erikokoisia.”
Puuki on tässäkin asiassa väärässä. Silloin ennen vanhaan prikaatien todella panostaessa varusmiesten kilpa-ammuntoihin kolmen valion miehet pantiin ampumaan silloista RK 6 -ammuntaa 300 metriltä. Taulu oli täsmälleen sama kuin sen ensimmäisenä ammutun RK 3 -ammunnan taulu. Valioraja oli 76 pistettä eli huomattavasti alempi kuin pisterajat 150 metrin ammunnoissa. 1 m/s sivutuuli vie rynkyn patruunaa 300 metrin matkalla yli 10 cm tuulen suuntaan. Joku palstan matemaatikko voisi laskea, paljonko silmästä 0,5 metrin päässä oleva 2 mm leveä jyvä peittää 300 metrissä ja sen jälkeen voitaisiin muistella uudelleen, minkälaisia tuloksia tuli 300 metriltä ammuttua. Nykyiset kouluammunnat ovat taistelijan käsikirjojen mukaan ihan jotakin muuta.
Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, jostakin syystä nämä miesten ampumataidon kuvaukset/muistelukset menevät usein tunteisiin ja niin meni tälläkin kertaa. Minun tulokset on niin hyvin dokumentoitu, etten valitettavasti oikein pääse samalle viivalle…
”Nyt jouda oikein aiheeseen, mutta mettämies,- 96 pist oli paras tulos 300m:llä..”
Täytyy myöntää, että tosi kovan tuloksen mehtäukko on rynkyllä ampunut. Ollessani silloin yli 40 vuotta sitten PV:n kisoissa, siellä ammuttiin 10+10 laukauksen kisassa silloinen PV:n ennätys 192 p eli keskiarvosarjoilla olisi ollut 96 pistettä/10 ls sarja. Mutta tämä kisa ammuttiin 150 metriltä ja mehtäukko tähtäsi saman tuloksen 300 metriltä eli kyllä mehtäukko tosi kova luu todellakin on.
Taitaa Anneli olla niin, että vakuutusyhtiö haluaa odotella paloalueen ”täydellistä” sammumista ennen uusien vakuutusten myöntämistä. Jos palo uhkaa jotakin metsätilaa muutaman sadan metrin päässä, riskit ovat ihan erilaiset kuin normaalitilanteessa. Vähän samanlainen tilanne on, jos vakuutetaan ylitiheänä kasvaneita metsiä ennen voimakkaiden harvennusten tekoa. Olin kerran eräässä tilaisuudessa, kun eräs metsäammattilainen oikein kehui kuulijoille tekemäänsä vakuutusta tällaisella kohteella ja tuulenkaatojahan tuli sitten oikein kunnolla ensimmäisten myräköiden jälkeen. Joillakin yhtiöillä on vakutuksissaan mainintakin tällaisista kohteista ja nämä kohteet voivat sitä kautta joutua ”jälkikäteistarkasteluun” vahingon tapahduttua.
Jostakin syystä ampumiset menevät miehillä helposti tunteisiin…
Mutta ensin siihen alkuperäiseen asiaan eli hirvimiehelle riittää hyvin 10 ls liikkuvaan 75 metriltä tulokseksi n. 50 pistettä mahdollisimman vähillä pummeilla ja ne kaksoislaakit todellakin pitää unohtaa kokonaan. Jos on liian tiukka paikka, jätetään kokonaan ampumatta eikä aleta ”mättämään” niitä laakeja suolille ja takapaisteille mahdollisesti vielä turvallisuustekijät unohtaen. Yksi huolella ammuttu laukaus on paljon tehokkaampi kuin useampi huiskittu laukaus.
Sitten niistä rk-ammunnoista; onko mehtäukko mahdollista, että muistat kasan koon 300 metriltä väärin? Kuvaamasi kasa oikealla paikallaan tarkoittaisi n. 95 pisteen tulosta ja muistaakseni valioraja ainakin silloin ennen vanhaan oli alle 80 p. Jyvä peittää 300 metriltä monen metrin alueen ja kymppiin (10 cm) ampuminen on jo senkin takia avotähtäimellä vähän sattuman kauppaa. Itse en pysty hirveästi armeijan tuloksiani jälkikäteen parantamaan, kun ne on niin hyvin dokumentoitu. Sen muistan, että taakse jäi eräs myöhemmin olympiahopeaa ampunut pyssymies, oliko peura vai mikähän sorkkaeläin olikaan nimeltään. Mutta koska siitä on yli 40 vuotta aikaa, voinhan minä senkin muistaa väärin…
Suorastaan ällistyttävän asiantunteva ja avarakatseinen kirjoitus Jätkältä; ei tosiaankaan ole insinöörin opinnot hukkaan menneet!
Oli kyllä tosi törkeä se Hesarin pääkirjoitus; mistähän tuollaisia pääkirjoitustoimittajia oikein riittää?
Joku joskus sanoi, että jos kilpailuttaa mansikat, joutuu kilpailuttamaan mustikatkin…
Suorittava on tässäkin asiassa oikeassa, kannattaisi uskoa kerralla. Konevalmistajienkin turvaohjeissa kielletään ylimääräisten henkilöiden kopissa oleminen ja myös metsänomistaja on tässä suhteessa ulkopuolinen, sillä hän on myynyt hakkuuoikeuden jollekin toiselle. Älkää laittako kuljettajapoloista vaikeaan välikäteen tunkemalla sinne ohjaamoon hakkuun ollessa käynnissä.