Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Sörkitään lisää. … Viime viikonlopulla oli seuramme alueella edustusjahti ja siellä yksi vieraista totesi sunnuntaina minulle. ” Miten ihmeessä täällä ei ole hirvivahinkoja männyntaimikoissa vaikka hirville sopivia taimikoita on kymmeniä hehtaareja”. Totesin että minusta kun niitä on satoja hehtaareja. Edellen hän tivasi vastausta ja sanoin. ”Kun täällä metsänomistajat pitävät taimikkonsa vapaana lehtipuista niin hirvetkään eivät koske männyn taimiin. Kun sopivaa asumisympäristöä ei synny. Mänty kun on vasta viidennellä – kuudennella sijalla hirven talviravinnossa. Lähtökohtana on ilman muuta että taimikot hoidetaan niin suurelta alueelta että sopivaa elinympäristöä ei ole ihan lähimaillakaan”.
Että näin kuusettumista pelkääville.
Ei tietenkään jos hirviä ei ole sitä määrä jota niitä olettettiin olevan kun kaatoluvat myönnettiin.
Olisi aika ihmeelistä jos lannoitus lisäisi lahon riskiä. Kyseessä kuitenkin sienitauti ja en oiken usko että lannoituksen vaikutuksesta sieni-itiöiden määrä kasvaa. Kyllä kai se on niin että mikäli puuhun laho iskee niin juuriston vaurion kautta se ainakin tehokkaammin etenee. Se voi olla että lannoitettu metsä varsinkin kuusikko on herkempi sairauksille lannoittamattomaan metsään. Mutta en tiedä onko sitä tutkittu vai onko tuokin ajatus pelkkä olettamus. Voihan se olla myös päinvastainen.
Mehänpojalle tiedoksi että ennen oli noin kun kirjoitit. Nykyään riistanhoitoyhdistyksillä ja sitä kautta seuroilla mahdollisuus vaikuttaa hirvilupamääriin. Nimenomaan niin päin että jos seura anoo liian vähän viranomaiset lisäävät hirvilupia. Jos taas anottu lupa on riittävä päätös nuijitaan seuran päätöksen mukaan. Mekin anoimme viittä kaatolupaa mutta tuli kuusi, Me myös ammumme ne kuusi lupaa jos hirviä vain löytyy.
Toisekseen en ole edelleenkään löytänyt suorittavan kirjoituksista mitään puuta heinää. Mutta taas monelta muulta hirvikannan tehoverottajalta niitä ihmeellisiä uskomuksia löytyy niin hirvien käyttäytymisestä, ampumisesta, koirien kolutttamisesta ja elinkelpoisen geneettisesti terveen hirvikannan ylläpitämisestä. Mutta näidenhän päätä on turha yrittää käännyttää.
Totta oli että muotoilin laumaantumisasian väärin. Tarkoitin että suurpedot keskittyvät tietyille alueille. Susihan se laumaantuu ehkä eniten. Mutta sen olen huomannut että suurpetojen keskittymä ei välttämättä noudata hirvien tai hirvieläinten tihentymisalueita. On selvästi havaittavissa että suomen susi keskittymät ovat oulu – kajaani alueella sekä karhukannat itä ja suomen selän alueilla.
Mutta ei nyt puututa tähän keskustellaan niistä hirvistä.
Mehänpoika heitti kysymyksen johonka on vaikea antaa vastausta. Minusta hirvimetsällä ollessa eri porukoissa niin jahtimiehenä kuin vierasmetsästäjänä sekä hirvikoiralla ”virka-apuna”. En ole kyseisitä ristiriita havainnut. Mukana on ollut niin metsänomistajia, yhtiöiden edustajia kuin ”normi” metsästäjiäkin. Hyvin on yhteispeli sujunut ja näkemyksistä keskusteltu.
Tänäkin päivänä ulkomaisilla metsästäjillä on mahdollisuus osallistua hirvijahtiin. Maksullisia jahteja on saatavissa jos vain halutaan. Täytyy muistaa että varsinainen metsästys on aika pieni osa tästä ulkomaalaisten vierailujen työsarkaa. Siihen liittyy matkat, ylläpidot, kuljetukset ja mieluimmin vielä saalistakuu. Se sitoo paljon voimavaroja sitä voi varmaan jokainen halukas kokeilla. Se että jollain ulkomallaisten vierailulla saataisiin joidenkin alueiden hirviongelmat poistettua on melkoinen harhaluulo tai sitten että he hoitaisivat hirvikannan laskun johonkin tiettyyn tasoon Suomessa.
Vänkäri kirjotti hirvien määristä ja ilmoitti kuinka hyvä tilanne heillä on hirvikannan suhteen. Täytyy samalla huomioida että joka paikassa asia ei näin ole. Sen vuoksi hirvikantaa tulee käsitellä hirvitalousalueen sisällä eikä niinkään koko suomen kantana. Hirvillä on tyypillistä laumaantua joihinkin alueille ja siten kanta ei koskaan jakaudu tasaisesti joka paikkaan. Aivan kuten suurpedoillakin on tapana.
Minusta jessen ajatukset hirvimetsästyksestä ja hirvikoirien koulutuksesta ovat niin puuta heinää että lienee parasta vain perehtyä niiden koivujen kasvatukseen ja varmistamaan tätä Suomen energiahuoltoa kotimaisella energialla. Se lienee kuitenkin jessen parasta osaamisaluetta.
Tosi hyviä kannaottoja tulee kirjoittajilta ja ilmeisesti ollaan yhtämieltä siitä että me kaikki haluaemme elinvoimaisen ja terveen hirvikannan Suomessa. Nyt on vain kysmys kannan suuruudesta. Hyvä niin. Minusta hirvikantaa tulee käsitellä enemmänkin hirvitalousalueen kantana kuin koko Suomen kokokanta-arviona. Onhan selvä että geneettisesti terve kanta pysyy vain niilla alueilla joilla hirvet asuu ja lisääntyy. Sen vuoksi kyseinen kanta tulee olla niin riittävä että varmuus siitä saadaan. On selvää että jos kanta jollakin hirvitalousalueella ajetaan liian alas mahdollisuus sukusiittoisuuteen lisääntyy sekä perimän kautta tulevat sairaudet yleistyvät.
On myös luonnollista että kannan vaihtuvuutta talousalueelta toiseen tapahtuu ja näin kanta ”sekoittuu” sopivasti. Mutta jos kanta ajetaan AC:n lukemiin tulee sellaisia vierekkäisiä hirvitalousalueita joissa kannan geneettistä puhtautta ei voida varmistaa. Sen vuoksi joudumme vain sietämään ja myös valitettavasti metsänhoidossa huomioimaan tietyn tasoinen elinvoimainen hirvikanta. Seuraava ”uhka” lienee kuusien taimikoille kauriiden aiheuttamat vahingot. Se eläin onkin siten vapaata riistaa kaikille metsästäjille.
Mehänpojalle tiedoksi että hirvikannan linjaukset löytyvät uudesta ja tulevasta hirvienhoitosuunnitelmasta. Siellä löytyy perusteet hirvikannan ylläpitoon ja siitä aiheuttaviin vahinkoihin. Lähtökohtana on kuitenkin geneettisesti puhtaan ja terveen hirvikannan ylläpitäminen. Se vaatii tietyn kannan koon. Mitään perusteita sille että hirvikanta hävitetään tai geneettinen perusta tuhotaan suomesta jonkin puuntuottajan pyynnöstä ei ole perusteltua. Täällä puuntuotattajien ajama kantakoko ei takaa elinvoimaista ja tervettä hirvkantaa jatkossa. Sen vuoksi laaditaan koko suomea kattava hirvienhoitosuunnitelma jossa määritetään pohja terveelle kannalle.
Liikennevahinkoja tulee ja niitä tulee muistakin syistä mm peurakolareissta ja jne. Nämä ei tunnu kiinnostavan kovinkaan paljoa foorumin kirjoittajia. Näkee vain kyseisistä kirjoituksista sen että ollaan valmiita tuohomaan koko eläinlaji ja sen geneettinen terveys oman tarkoitusperän saavuttamiseksi
Eikös se ala olemaan jo vähän liian järeää metsää raivattavaksi jos ei 200 mm terällä pärjää ? Siitähän tulee jo ainespuuta ja nehän on syytä jättää pystyyn. Kyllähän tuolla 200:lla pärjää hyvin jos kahta puolien sahaa ja kädellä vähän puuta tuuppaa. Itse en ole vielä sen suurempaa terää tarvinnut.
Täydennyksenä mehänpojalle vielä että vuonna 2012 ei tapahtunut yhtään kuolemaan johtanutta hirvikolaria. Kolarienkin määrä väheni murto-osaan aiemmista. Kohta taitaa olla niin että peurakolareita tapahtuu enemmän kuin hirvikolareita mutta se ei tunnu kirjoittajia haittaavan.