Eihän tuo katkonta ole monellekaan mikään ongelma.  Enkä epäile etteikö se pääosin onnistu ihan hyvin. Mutta kun lukee näitä puukaupan ongelmia ketjuja niim poikkeuksetta se tulee esille.  Eli joillekin se on ongelma. Meillä mm mhy mainostaa kovastikin että he valvovat katkontaa ja huolehtivat myyjän edunvalvonnasta. No huolehtivatko ? Ehkä ehkä ei.

Edellä olevissa kirjoituksissa on nähtävissä että katkonnan valvonnasta on hyvin vähän tietoa. Missään nimessä ei koneeseen mennä eikä tarviikkaan. Se on aivan sama mitä pituuksia se kuski näppäilee.  Lopputulos ratkaisee.  Lyhyet mitat eivät ratkaisee mitään jos lopputulos ei ole hyvä. Toki lyhyillä mitoilla hyvään lopputulokseen on helpompi päästä. Se on metsästä kiinni. Oma valvontaa kun tehdään niin ehdottoman tärkeää on tietää myös pölkyn laatuvaatimukset.  Mitään höpöjä sinne ei tarvii mennä kertomaan.  Kuski näkee heti ymmärtääkö valvoja katkonnasta mitään.  Jos tieto ei ole hanskassa niin homma menee jutusteluksi.

Väitän että myös nuoremmilla mhy:n toimareilla katkonnan valvonnan osaamista ei löytynyt. Minä hakkasin 7-8 vuotta korjuupalvelulla ja yhdellä toimarilla oli koko porukasta riittävä osaaminen. Hän antoi minulle pyyhkeitä korjuusta ja ihan aiheesta.

Juuri niin kuin rane totesi. Rikosta ei ole tapahtunut jos näyttö ei ole tarpeeksi vahva ja vahinkoa ei voida sulkea pois. Sehän ei tarkoita etteikö rikosta olisi tehty.

Tuo on huono juttu.  Ne eivät sitten lopu näihin katkomisiin.

Taisin ilmaista asian huonosti. Yritin tarkoittaa sitä että kun kaikki leimikko tekijät siirretään ostajalle niin se voi näkyä hinnassa. Jos lähdetään siitä ajatuksesta että kaikki minimi tukin paksuuden ylittävästä pölkystä on maksettava tukin hinta niin se laskee hyvänlaatuisen metsien hintaa. Tämä ajatus perustuu siihen että niissä leimikoissa josta joudutaan maksamaan ylihintaa laatuun nähden niin osa kustannuksista siirretään hyvälaatuisiin leimikoihin. Eli korkean tukkiprosentin omaavista leimikoista ei saataisi niin hyvää hintaa kun voisi olettaa.

Tämä osaltaan näkyy runkohintakaupassakin  vaikka se on ehkä vaikea tunnustaa. Hyvälaatuisesta tavaralajikaupalla tehdystä leimikosta on mahdollista saada hyväkin hinta. Jos taas myydään leimikko runkohinnalla niin osa riskistä siirretään myyjälle maksamalla heikompi hinta. Muistan kun työelämässä hakkasin runkokaupalla tehtyä leimikkoa niin silloin tukkiprosentti oli saatava vähintään 78 % ja mieluimmin päälle. Silloin siitä eniten hyötyi ostaja. Jos taas leimikko jäi tuon alle se tarkoitti että ostaja maksoi leimikosta liikaa. Usein runkohinnalla ostetaan mieluiten hyvälaatuisia leimikoita. Huonolaatuisia ei haluta ostaa millään tai hinta laitetaan niin alas että se kannattaa. Tärkeintä kuitenkin on myyjälle tietää mitä myy ja ihan rehellisesti tekee arvioin. Se auttaa jo paljon.

Oletko muuten perko sahannut lenkoa puuta laudaksi ? Kyllä sen jokainen sahuri laudaksi tekee mutta kun taapeliin laittaa niin lengoksi se menee. On kokemusta.

Apteeraus on todellakin matemaattista laskentaa. Moton koura tekee matkallaan tuhansia laskentoja ja mallinnuksia. Kyse on vain siitä voidaanko laskentamalli viedä suoraan käytäntöön. Eli onko puun laatu niin hyvää että mallinnuksen voi hyväksyä. Tätä on apteeraus.

Kaadossa revittyjä vanerityviä ei pitäisi yleensäkkään tulla.