Käyttäjän metsänvartija kirjoittamat vastaukset
-
Järvi-Suomessa metsän tuotto hyvillä mailla on 5 %. Sääntö 72 kertoo kuinka kauan kestää että puustopääoma tuplaantuu. (72/5=n.15 vuotta).
Alkupääoma 30 v. viljelykuusikossa esim 150 m3/ha, 45 v 300/ha, 60 v 600 m3/ha.
Kiitos MERA-kauden ja senkin jälkeisen metsänviljely toiminnan näitä kohteita löytyy. Niihin kannattaa sijoitta omaa ”pääomaa” eli tietotaitoa.
Finanssi sijoitukset on jo eri asia. Pörssiosakkeissa osingot kannattaa sijoitta uudellen, se vaatii omaa toimintaa. Viljelykuusikossa (ja männikössäkin) ”osinko” sijoitetaan automaattisesti pääomaan. Esim 1000 euron sijoitus Sampoon vuonna 1989 olisi tuottanut tällä hetkellä 27000 euroa.
Näin toimii korkoa korolle ja (horollekin).
Ruotsalaiset ovat taloudellisia ihmisiä, metsänhoidossakin.
http://www.skogen.se osoitteesta voi nähdä ennätyksen kuutiomäärässä kuvan. Kyseistä lehteä voi lukea ilmaiseksi esim. Joensuun metsätieteellisen kirjaston lehtinurkkauksessa.
Kannattaa muistaa että viljelytalous on tullut Suomeen Euroopasta/Ruotsista 1800-luvun loppupuolella. Vanhimmat viljelymetsät ovat tuolta ajalta, Raivolan lehtikuusikko tosin on istutettu jo 1730-luvulla, sijaintimaa on väärä.
Kun puunkorjuussa siirryttiin koneelliseen korjuuseen menetetään jatkuvasti loppu puustopääomaa ja nimenomaan tukkia. Kaupan päälle saa sitten vielä teknisiä vikoja, lahoa ja lisääntynyttä luonnonpoistumaa.
Luonnonmukainen metsänhoito sopii Suomen ilmastoon ja puulajeillekin parhaiten. Alaharvennuksia valiorungot huomioon ottaen.
Jokainen voi valita metsänhoidonsa tyylin, täystiheät metsät joissa ei ole korjuu vaurioita kuulostaa hyvälle. Se saavutetaan vain usein toistuvilla apu/laatuharvennuksilla. Joka tähän kasvatustyyliin pystyy saa aikanaan hyvän lopputuloksenkin aikaan.
Suuremmassa mittakaavassa Suomen sisällä on päädytty ylituotantoon, puulle ei riitä kysyntää. Siksi annettiin vapaus hoitaa metsiä huuhaa tyylilläkin.
Hoitamattomuuden näkee jokainen, riippumatta omistajasta se tuottaa tappiota omistajalleen. Kaikkia omistajia ei voi laittaa samalle viivalle, jos näin olisi tulisi käyttää ravikilpailusta tuttua tasoituslähtöä.
Vain ja ainoastaan omistaja ryhmä joka itse tekee työt pystyy kustannusten kannalta oikeaan metsänhoitoon. Se vaatii omistajaltaan koulutuksen metsänhoitoon. Tyvestä puuhun mennään joten ensin on opittava käytännön työ ja sitten metsänhoito ja puunkorjuukin. Oppiminen on pitkä prosessi metsänhoidossa, onneksi metsää on tutkittu ja istutettu joten tulokset kertovat puolestaan.
Kaikki toiminta vaatii rahaa ja sitä saa päätehakkuusta, ylijäämäisen rahan omistaja pääsee sijoittajaksi asti. Pääasia kuitenkin on että ”rattaat” pyörivät.
Uudistaminen on ollut ja on vieläkin lakisääteistä. Osa päätehakkuu tuloista käytetään uudistamiseen. Nyky verotuksessa asiansa osaava tekee 15 % varauksen joka kattaa omatoimiselle metsänhoitajalle uudistamiskulut yli tarpeenkin.
Oma työ on verovapaata, kuluja on muokkaus, taimet,tj-kulut (jotka voi itse napsia taskuunsa). Kustannustietoinen voi ostaa esim. 1-vuotiaita kuusipotteja ja kasvattaa niitä isommiksi. Siinä kasvatuksen kate on hyvä.
Peltojen ja lepikoiden uudistaminen aikoinaan oli hyvin tuettua. Taimimateriaali oli ilmaista ja alueelle sai verovapauden pinta-ala verotuksessa. Rahoitusta oli tarjolla myös halpoina metsänparannuslainoina.
Puuntuottaminen on nimenomaan tuotantoa. Taimi kasvatetaan tukkipuuksi. E-puu ja kuitupuu on tuotannon sivutuote. Männyn ja r-koivun tuotannossa näitä sivutuotteita tarvitaan laadun takia. Kuusi on ”helppo” puu kasvattajalleen.
Nyky verotuksessa kalenterivuosi on tilikausi. Omaa työtä ei voi verotuksessa vähentää (ellei ymmärrä olla töissä/osakkaana metsänhoito yrityksessä). Verotus koron laskun sijaan on metsäntalouden perusta. Puuntuotannossa on tyydyttävä alhaisempaan korko tuottoon mitä esim. pörssissä.
Päätehakkuu tulot sijoitettuna ja uusi viljelymetsä yhdessä tuottavat hyvän tuloksen.
Mukavia pääomia tuotetaan 60-70 vuodessa. Pääoman luominen metsässä niinkuin sijoitusmarkkinoilla kestää aikansa mutta jonkun se on tehtävä.
2020-luvulla viljelymetsät suuremmassa mittakaavassa tulevat avohakkuun piiriin. Silloin huomataan mikä on tulos, 10-15 m3 kasvu/vuodessa hehtaarilta parhailla kuviolla.
1970-luvun alussa viljelymetsiä oli Suomessa 1 843 000 ha, 1980-luvun alussa 2,87 milj. ha. 1960-luvulta (!) lähtien ajoittain viljelymäärä on ylittänyt 140.000 ha. Esim. vuonna 2005 145 000 ha.
Männyn istuttaminen oli 1970-luvulla yleistä, esim. vuonna 1977 taimimateriaalista 80 % oli mäntyä, 16 % kuusta loppu 4 jotain muuta.
Peltoja oli metsitetty vuoden 1977 loppuun mennessä 83000 ha, 80-luvulla jo yli 100.000 ha. Mäntyjä on istutettu peltoihinkin.
Paljonko tuosta pinta-alasta on viljelyn osalta onnistunut ja paljonko metsänhoitotöitä on tehty on vaikea sanoa.
Mutta joka tapauksessa onnistuneen metsänviljelyn ja hoidon tulokset tulevat olemaan hyviä.
Näihin MERA-kauden aikaisiin taimikoihin metsänvartija tutustui opiskeluaikanaan kuin myös sama aikakautena avohakkuun jälkeen viljeltyihin metsiin.
Eräänä mieleenpainuvana metsäretkeily päivänä tutustuin 1920/30-luvulla istutettuihin metsiköihin. Toimenpiteet ovat olleet; istutus-taimikonhoito-1.harvennus.Lukuja metsiköistä R-luku 1100, ikä 55 v, m3/ha 550 !!!
Tuloksia siis tulossa.
Metsänvartija on käynyt metsikössä joka oli harsintaharvennettu v. 1925. Siitä asti metsä on saanut vain kasvaa ja tulokset ovat huonot.
Jäljelle jäänyt metsä ei ollut toipunut 70;ssä vuodessakaan.
Metsästä oli otettu talopuut, suomännikkö ei rehevä.
Joten ei harsintaharvennukselle eli jatkuvalle kasvatukselle löydy perusteita.
Y.Vuokila 1987, metsän kasvatuksen perusteet ja menetelmät;
-puulajit Suomessa ei tarpeeksi varjon kestäviä
-eri-ikäisrakenne voidaan säilyttää vain valjällä kasvatusasennolla joka merkitsee alentuvaa puuntuotantoa.
-koivu valtaa tuoreet kasvupaikat kuusi sitä huonommat, tästä johtuen joudutaan tekemään jatkuvaa perkausta
-koneellinen puunkorjuu johtaa kohtuuttomiin korjuuvaurioihin ja tekee eri-ikäisrakenteen mahdottomaksi.
-vaati jatkuvaa hoita ja korkeaa ammattitaitoa
-tasaikäisiä metsiä on erittäin vaikea muuttaa eri-ikäiseksi.Suomessa on kasvatettava täystiheitä ja tasaikäisiä metsiköitä.Näin taataan puuntuotannon jatkuva kohoaminen.
Viljelymetsiä, istutus-taimikonhoidot-päätehakkuu.