Käyttäjän metsänvartija kirjoittamat vastaukset
-
Tietähän pystyy tekemään lisää, vaikutus puunhintaan ja metsänhoitokustannuksiin on positiivinen.
Ja verotuksessa poisto % on 15 per vuosi.
Metsälaki sallii senkin. Kallista ylituotantoa on Suomessa jo tarpeeksi.
Metsää voi käsitellä ”huuhaa” tyylilläkin.
1960-luvun MERA-kausi jatkuu edelleen Suomen metsissä.. teho1, teho2…
Olen jakanut hoitoalueeni metsät ABC-analyysillä kolmeen hoitoluokkaan.
A-kuviot ovat tien lähellä, metsämaa hyvälaatuista (liika kivisyys tiputtaa esim. B-luokkaan) ja puusto teknisesti hyvä laatuista. Teknisestä laadusta olen joutunut tinkimään koska noita räkämänniköitä on valitettavan paljon.
A-kuviot kasvatetaan täystiheinä ilman ajouria ja nämä kuviot kasvatetaan luonnonmukaisesti, eli usein toistuvilla apu/valioharvennuksilla, pystykarsien, lannoittaen ja ojittaen jos tarvetta. Eli huippukuviot tuottavat paljon hyvä laatuista puuta ja tien läheisyys nostaa puun hintaa).
B-kuviot hoidetaan raivauksilla ja motoharvennuksella. Raivaukset (2-3 kpl) hoidetaan normaalia voimakkaammin ja harvennus suoritetaan n.40-50 v iässä jolloin yhdestä koneellisesta harvennuksesta tulee jo tukkia.
C-kuviot rajataan käsittelyn ulkopuolelle. Monimuotokuvioita.
Oma veroton ja sosiaalikustannuksista vapaa työ mahdollistaa tälläisen metsänhoidon. 15 % eli varauksen verran sijoitetaan takaisin metsään.
Metsänvartijoita on ollut metsähallituksella ja suurimmilla yksityistiloilla.
Metsänhoitomallit luodaan itse!
Todellisuudessa Metsähallitus ei jätä ”maisemapuita”, kaikki nurin mistä saa rahaa.
Samoin toimii myös metsänvartija.
Tikkapuita sentään säästetään ja kolotaankin.
On, metsänvartijan konttorissa.
Metsätietoa vuodesta 1903, löytyy kirjahyllystä.
Mitatut tulokset koneellisesta korjuusta harvennushakkuissa kertovat karua kieltään.
Samaan lopputulokseen olen päätynyt itsekin.
Luonnonmukaiseen metsänhoitoon ei monitoimikoneet kuulu.
Metsähallitus on valtio valtiossa. Tekee niinkuin huvittaa.Piste.
Ei ihme että metsänvartija on ulkona koneellisesta korjuusta.
Metsänhoito-oppini on vuodelta 1903 lisättynä tutkitulla tiedolla mm. pystykarsinnasta.
Nyt vartiopiirissä on MERA-kauden viljelymetsiköt ja avohakkuun kautta uudistetut vastaavat kuviot.
Ekologiaa ja ekonomiaa Suomen metsissä.
Rasvaiset, öljyiset koneet korjuuvaurioineen ei kuulu metsänhoitomalliini.
Metsätyö tulee koneellistumaan 100%sesti. Koneellistumisen jäljet näkyvät sitten tulevaisuuden metsissä eriluokkaisina tuhoina. Lahona, koroina jne.
Istutus-taimikonhoito-päätehakkuu. Ei korjuuvaurioita ja luonto päättää valinnoillaan taimikonhoidon ja päätehakkuun välisen ajan harvennukset. Ekologinen metsänhoitomalli.
Nythän metsälakiin tuli muutoksia, eli tämäkin on mahdollista.
Loppujen lopuksi päävaltapuut ottavat suurimman osan mitä otettavissa on ja selviytyvät päätehakkuuseen. Aluspuut, välipuut ja lisävaltapuut kuluttavat kasvun edellyttämiä ravinteita.
Metsänhoidolla kaikki kasvupaikan antamat edellytykset kohdistetaan päävaltapuihin.Usein toistuvat apuharvennukset vähentävät tuhoriskiä, se etu saavutetaan nimenomaan metsänhoidolla.
Tekninen laatu saavutetaan ALKU kasvatustiheydellä ja pystykarsinnalla.
Valiorungolle pitää antaa hyvät kasvuedellytykset usein toistuvilla harvennuksilla. Muut päävaltapuut saavat kasvaa lähekkäinkin. Tällä menetelmällä hoidettu metsä on hieman erikoisen näköinen. Yksinään kasvavia valiorunkoja ja sitten päävaltapuu ”tiheikköjä”.
”Tiheiköllä” korvataan laatu. Räkämänniköissä tämä onnistuu.
Koneella suoritetuista harvennushakkuista koituu sitten vaurioita ja kasvutappioita. Tämän seikan voi jokainen nähdä omin silmin.
Harvennuspuun voi tehdä palstalla metrin haloiksi ja ajaa ne pois esim. moottorikelkalla.
Täystiheitä päävaltapuista muodostuvia viljelymetsiä joiden kasvatuksessa käytetään apuna luontaisesti syntynyttä taimimateriaalia.