Käyttäjän metsänvartija kirjoittamat vastaukset
-
Metsävartija olisi mäntymies. Pystykarsinta on metsänhoidon kermaa.
Valitettavasti metsämaa on liian hyvää siihen tarkoitukseen.
Se on lähdettävä Lappiin, siellä riittää erämaan rauhaa ja tammukka puroja.
Puun takaa on oikeassa.
Erikoistavaralla tekee mukavasti lisätiliä.
Metsänvartijan lisätilit on säästämistä. Ei kuluja, ei veroja.
Metsänvartijan kokemuksia kuusikon kasvusta;
Ikä 55 v, m3/ha 550, ppa 55, runkoluku 1100/ha, pituus?, läpimitta?.
Eli kasvu se 10 m3/ha.
Istutus-taimikonhoito-ensiharvennus toimenpiteinä.
Ensiharvennukset ei kiinnosta ketään markkinaosapuolta.
Korjuu kallista ja metsänomistaja saa ajouratappiot ja lahon kuusikon kasvatettavakseen.
Huom! Tämä siis parhailla metsämailla, kivisyys, soistuneisuus ja huonompi kasvupaikka tietysti alentaa kasvua.
Ensiharvennuksista pääsee eroon risusavotoilla, siinäpä se.
Puun takaa on vilkuillut oikein.
HLMK-vuodelta 1961, Teho1 ja Teho 2 sen jälkeen ja sitten MERA1-2-3. Siinä metsäohjelmia joita voitaisiin jatkaa nykyäänkin.
Mutta vain huippukuviolla.
Teho 3 kattaisi huippukuviot, rahoituksen ja koulutuksen. Metsää hoidettaisiin sen verran mitä teollisuus käyttäisi.
Mutta voihan metsässä piillä vielä tuo energia yllätys…puulle voi olla tulevaisuudessa kysyntää paljonkin.
Laki sallii tulevaisuudessa tälläisten risukkojen kasvattamisen, niitä löytyy tosin jo ennestäänkin.
Kuusen viljely epäonnistuu muutenkin, tälläisiä harvoja, repaleisia viljelykuusikoita löytyy paljon.
Epäonnistuminen on oikeastaan positivinen asia järeytymisen kannalta.
Taimikonhoito on se tärkein toimenpide.
Antaa vaan kasvaa, harvassa vapaassa asennossa päätehakkuuseen.
Tuommoinen rivi-istutus metsikkö pitää perustaa.
Kalastajan 100 metrinen nylonnaru kireälle ja taimien välimatkan mittaukseen leppäkeppi.
Tekee istutuskuopat vaikka lapiolla, säästää siinäkin.
Ilmaista taimiainesta löytyy luonnosta.
P.W.Hannikainen ei paljon tutkimuksia kerennyt tehdä.
Enemmän käytännön metsänhoitaja.
Google; helda Helsinki ,metsänhoito-oppi metsän ystävälle.
Tuo päätehakkuu kuusikon istuttaminen mättäisiin on hyvä idea. Metsänhoito yksinkertaistuu ja alku kustannukset ovat alhaiset.
Jos kuviolta nostetaan kannot lehtipuustoa tulee tulvimalla, samalla mätästää 500-700 istutuskohtaa ja niihin 2-vuotias kuusipaakku.
Lehtipuusto lannoittaa ilmaiseksi kuuset.
Ekologinen ja ekonomnen malli.
Istutuksen täytyy tosin onnistua 100 %sesti, joten täydennysviljelyyn on pakko ryhtyä jos tarve vaatii.
Samoin usein toistuvat reikäperkaukset ovat pakollisia.
Kaikki toimenpiteethän tehdään päätehakkuu puuston hyväksi, poistuva, istutettu metsänhoidon sivutuote kuitupuu jää pois.
Lehtipuuston keskellä kuusi kasvaa hyvin ja maa ei kunttaannu.
Puuston kasvuprosentti on tosin hyvä nuoressa metsässä;
20 v->12,6%
25 v->8,6 %
30 v->6,4 %
35 v->5,5 %
40 v->4,9 %Lähde; SYP metsätaitokansio.
Metsänvartija perustaisi lepikon. Kyllä metsämaa on lepikoissa hienossa kunnossa ja saa ilmaista typpeä. Uudistaminen on helppoa ja kasvu on hyvä. Harmaalepikoita ei lain mukaan saa perustaa, no, perustan kuitenkin. Alnus glutinosa on hieno puu!
Äestyksellä saa aikaan kunnon lehtipuu pusikon, sitä vain kasvattaa 30-40 vuotta ja energiaksi.
Tämä malli voisi toimia passiivisten metsänomistajien metsissä ja näitä pusikoita on Suomessa tälläkin hetkellä jo 1, 5 miljoonaa hehtaaria (tai jopa enemmänkin).
Sekaan voisi istuttaa 500 kpl kuusta, ne vain reikäperkaa ja antaa kasvaa päätehakkuuseen. Lehtipuusto lannoittaisi ja suojaisi maannousemaltakin. Rehevillä mailla 500 m3 tuotos olisi helppo saavutus. Viljely laakamättäisiin Forelian isopaakuilla takaisi hyvän alkuun lähdön.
P.W.Hannikaisen suosittelemalla riviin istutuksella roskapuun voisi korjata pois kuusia vaurioittamatta. Rivi ja taimiväli olisi 4 m.
Kuusikon voisi uudistaa suoraan lepikoksi.
Kiertoaika 30 vuotta ja energiaksi. Sitten taas kuusi tilalle.
Vuoroviljelyä siis.