Minkähän vuoksi ei noita metsureiden nahkaturvakenkiä ole nauhattomia malleja? Kuten Jätkä mainitsee, etenkin hakkuutyössä nauhat sotkeentuvat liikaa risuihin. Omistin itse aikoinaan, kymmeniä vuosia sitten sellaiset nahkaiset turvakengät, joissa oli nauhat ainoastaan varren suussa, muuten olivat kuin tavalliset nahkasaappaat. Eiväthän ne olleet niin näyttävät, kuin nykyään ovat, mutta harvemmin olin kenkien vuoksi risukossa  pitkällään.

Keskustelu on taas karannut raiteiltaan. Otsikkona on Metsurin työehtosopimuksen mukainen palkka. Työehtosopimuksella on todellakin sovittu palkoista, mutta se tarkoittaa vain , mitä täytyy maksaa vähintään. Yli tuon sopimuksen saa maksaa niin paljon, kuin haluaa. Mielestäni saamattomalle nahjukselle ei tarvitse maksaakkaan kuin tuo vähimmäispalkka. Hänelle, joka tuo yrityksen kassaan enemmän tulosta, on oikeudenmukaista maksaa myös enemmän. Niissä työpaikoissa, joissa olen työskennellyt, tuo ajatus on enimmäkseen toteutunut. Oikeudenmukaisinta olisi, jos palkka tulisi suoritteen perusteella kaikissa töissä, missä se on mahdollista.

Voidaan sopia paikallisesti. Työpaikoilla työntekijöitä edustaa ammattiliitot.

MHY.n ja muiden suurien yritysten hinnat pahimmissa taimikonhoitotöissä hipovat tuhatta euroa hehtaarilta. Kun palkkasuhteessa oleva metsuri tekee työnsuorituksen, on hänen osuutensa tuosta laskutushinnasta noin kolmasosa + sotut ja matkakulut. Jos tuo sama työ tulisi suoraan maanomistajalta metsurille, tai yritykselle, jossa kaikki ovat työnsuorittajia, olisi laskutushinta huomattavasti pienempi ja suorittajat saisivat työstään paremman korvauksen.   Kuten moni täällä on kirjoittanut, noita suoria yhteyksiä kannatta käyttää , jos se on mitenkään mahdollista.

On tietysti hyvä, että joillakin riittää vielä intoa käydä noissa koulutuksissa, mutta kyllä MIISU hyvä asia on niin, että on se ja sama, mitä noissa TES-koulutuksissa käsitellään. Siitä lähtien, kun suuret metsäyhtiöt alkoivat siirtää suorittavaa työtä yrittäjille, on työntekijöistä tullut hyvin hajautettu ryhmä. Muutaman työntekijän yritykset hoitavat nykyisin suorittavan työn. Tuollaisissa porukoissa on turha ruveta puhumaan mistään TES- asioista. Lisäksi jatkuvasti lisääntyvä ulkomaalainen työntarjonta heikentää omalta osaltaan suomalaisen metsurin asemaa….  Urakkametsuri on oikeassa, että välistävetäjiä on liikaa.  Tunnen itsekin tapauksia, että maanomistaja on tehnyt sopimuksen metsänhoitotöistä suuren metsäyhtiön kanssa, tämä siirtää työt franchising-yrittäjälle, joka siirtää ne varsinaiselle metsäpalveluyrittäjälle. Tuolla metsäpalveluyrittäjällä on vielä aliurakoitsija joka saa työt seuraavaksi. Ketjun viimeisenä lenkkinä on tuon  suuren metsäyhtiön aliurakoitsijan(Franchising-). aliurakoitsijan(Metsäpalvelu-), Aliurakoitsijan metsuri, joka lopulta tekee tuon hoitotyön. Maanomistaja ja metsurin välillä on siis kolme välistävetäjää. Olisi ilman muuta , sekä maanomistajan, että metsurin etu, että työt siirtyisivät suoraan tilaajalta suorittajalle.