Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Olikohan noita automaatteja vielä MaalaisSepon kertomaan aikaan? Jospa kävittekin pankin tiskillä.
Minäkin olen tehnyt kerran autokaupan, jossa pääsin voitolle. -90 luvun alussahan jobbarit välittivät kaikki ladat, mitä saivat, Venäjälle. Olin ostanut edellisenä talvena 1200 ladan. Jouduin syksyllä työttömäksi ja rahat olivat lopussa. Tuli sitten autonostaja ovelle kyselemään , myisinkö tuon ladani. Tarjosi ensin täysin naurettavaa hintaa. Olin kuitenkin perillä, mitä niistä oli maksettu. Neuvotteluiden jälkeen sovittiin kaupoista. Hinta oli noussut alkutarjouksesta yli kaksinkertaiseksi. Sain myydessä enemmän, mitä maksoin vuotta aiemmin. Rahat tulivat tarpeeseen.
Meillä oli muutaman kesän työporukassa opiskelija, joka oli ostanut auton 400 eurolla. Ajeli sillä kolme kesää. Talviaikaan auto seisoi melko joutavana. Kesärenkaat olivat täysin sileät. Talvirenkaat oli ostanut viidellä kympillä. Huoltokuluja oli muutama öljynvaihto ja kaverinsa oli jotain jarruremonttia tehnyt. Ajeli kesien aikaan tuolla autollaan tuhansia kilometrejä. Firma maksoi kilometrit. Oli sitä mieltä, että työmatka-ajelu on melko kannattavaa touhua.
Jos on ”sakeampaa ja hoikempaa”, on yleensä myös suorempaa. Silloin tuo 4,3/16 tuntuu paremmalta. Mutta jos on ”loppuun kasvanutta” järeää ja lenkoa/mutkaista, on nuo lyhyemmät mitat parempia, vaikka min. läpimitta olisikin suurempi. Tyvestä ne motit tulevat, eivät latvasta.
Puukin lakelma on oikein. Olematonhan se on tuo 25 sentin vähennys verotettavasta tulosta.
Pavekka:” Metallirunkojen kalliimpi hinta vain mahdollistaa varustaa ne paremmin”. Ei oikein avaudu. Jos noiden muovisahojen runkojen hintaa nostaisi, voisiko ne sitten varustaa paremmin?
Olin aikoinaan eräänä talvena hakkaamassa moottorisahalla siemenpuita. Hakattavaa oli useissa leimikoissa , yhteensä 500- 1000 motin välillä. Sattui erityisen luminen talvi ja upottava lumi, eikä kantanut kunnolla lumikengillä. Ostin kirpputorilta venäläiset, puiset metsäsukset ja rottinkisauvat. Koko paketti maksoi kympin. Siteet olivat turvakenkiin sopimattomat, mutta virittelin itse niihin uudet. Tomivat pikalukituksella. Koska nuo sukset olivat kuluneet pohjiltaan valkoisiksi, ostin vielä vitosella purkin hyvää kantotervaa ja imetin sitä kunnolla pohjiin. Investointi kannatti, Pääsin melko liukkaasti puulta puulle, vaikka siemenpuuasennossahan puuväli on melko harvaa. Keväällä myin tuon suksipaketin pilkkimiehelle kahdella kympillä. Mitenkähän minun olisi pitänyt ilmoittaa verottajalle tuo tapaus? Hankintahintahan oli siis yhteensä 15 euroa + itse tehtyihin siteisiin kuulunut materiaali, joka tosin oli lähinnä joutavaa romua, mutta silläkin on kuitenkin joku laskennallinen arvo. Lisäksi oma työ siteitä tehdessä+ tervatessa. Toisaalta myyntihinta oli korkampi kuin hankintahinta.
Keräsin viime kesänä herkkutatteja reilun 2000 euron arvosta. Tuo tulohan on verovapaata tuloa. Sienireissut tein firman autolla, ja firman polttoaineilla. Osan tateista keräsin omasta metsästä. Ajoa tuli yhteensä arviolta 700-800 kilometriä. Mitenkähän saisi ujutettua nuo kilometrit vielä vähennykseksi omassa verotuksessa.
Jätkä:”Metsänmies. Huskun 545 on kyllä sellainen karvalakkimalli, eli puhuttiin myös aikaisemmin isäntälinjan sahasta. Oikea numerointimalli olisi siinä 45, mutta taisi tulla nuo numerot käytettyä aikaisemmissa versioissa. Sama oli aikaisemmin 346:n kohdalla, kun tehtiin 345 malli.” Tottahan Jätkä törisee. Ostin kuitenkin reilu kaksi vuotta sitten tuon 545 sahan. Kun en ole ollut enää leipätyössä hakkuilla yli kymmeneen vuoteen, on se kakkossahana riittänyt mainiosti. Senkin kanssa oli alussa paljon ongelmia. Kaasutin vaihdettiin melkein uutena, sitten virtalaitteet. Vuoden jälkeen vaihdettiin vielä uudestaan kaasutin,nyt mark2 kaasutin. Vasta sitten alkoi toimia kunnolla. Tuo 345 oli ja on täysi lelu ammattimihelle.
Tuohon Puukin mainitsemaan liikennevaloista lähtöön kerron yhden mukavan tapauksen. Oltiin aikonaan työporukalla tulossa töistä vanhalla Transpotterin rämällä. Seisottiin viimeisissä liikennevaloissa. Viereisellä kaistalla odotteli samaan suuntaan menevä ,ainakin 1000-kuutioinen moottoripyörä. Olin valmistautunut lähtöön, kuin Räikkönen konsanaan. Kun valot sitten vaihtuivat, nytkähdin ensimmäisenä matkaan. Motskarimies reagoi hitaammin ja jäi alussa varmaan pari metriä ja se oli hänelle kohtalokasta. Huomattiin, että loukkaantui tuosta lähdön tappiostaan. Nimittäin alkujärkytyksestä selvittyään kiihdytti pyöränsä sellaiseen lentoon, että muutaman sekunnin päästä näkyi menijästä vain piste suoran päässä. Vajaan kahden kilometrin päässä tie kapeni nelikaistaisesta kaksikaistaiseksi. Niillä main oli tuo hurjstelija jäänyt poliisin haaviin ja ohitimme hänet uudestaan. Teki mieli vielä morjestaa kun mentiin ohi. Veikkailtiin, että vauhti oli lähempänä kahta sataa, kuin satasta tuon lähdön ja pysähdyksen välillä.