Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Kysyn kohteliaasti, ilman mitään viisastelua, Puukilta, mistä löytyvät nuo metsäalan tyehtosopimuken mukaiset urakkahinnat? Niitä ei ole sovittu enää yli kymmeneen vuoteen. Ikivanhoista työehtosopimuksista ne kyllä löytyvät, mutta nehän eivät ole tietenkään enää voimassa. Urakkahinnasta mainitaan nykyisin suunnilleen seuraavasti:”Urakalla työskennellessä on maksettava vähintään 20% lisä aikapalkkaan ja prosenttia on suurennettava sitä mukaa, kun tuotos lisääntyy.” Ei ole olemassa mitään taulukoita hakkuu- , istutus, eikä taimikonhoitotöistä. Työnantajan kanssa voi tietysti sopia urakat, kunhan tuo edellämainittu ehto täyttyy. Tuo 30 euron tuntipalkka urakoitsijalle tuntuu hieman vaatimattomalta, mutta ei se aivan metsässäkään ole.
Oikein on rompe laskenut tuon kävelyn määrän. Sitä en ymmärrä, mitä ihmeellistä suorituksen määrässä on. Jos varhaisperkaus on helppoa, siinä ei ole jokaisella neliöllä risuja. Ammatikseen työtä tekevän ei tarvitse paljon pohtia vp:llä työn laatua, se tulee selkäytimestä. Riittää, kun jaksaa kävellä ja antaa sahan soida. Kyllä hehtaarin saa kuudessa tunnissa kumoon. Jos taas on vaikeata, on puolessakin hehtaarissa tekemistä, vaikka kävelyn määrä ei siinä lisäänny merkittävästi.
Puuki on oikeassa raivauksen määrässä. Jos todellakin on helppoa varhaisperkausta, hehtaari puhdistuu kevyesti päivässä. 400-500 euroa on todellakin liikaa, suorastaan järjetöntä. Yrittäjähintana 200 euroa on taas liian vähän. Nuo tuntihinnat ovat näköjään aika lähellä oikeita ja jos töitä tehdään aikapalkalla, mutta urakalla, siihen todellakin kuuluu tuo 20% lisä. Itse teen päiväpalkalla, jossa on tietty tavoite, työvaikeudet huomioonottaen, päivässä. Kun saa tarpeeksi aikaan, voi lähteä. Kuutisen tuntia tulee tehtyä päivässä. Palkka on kuitenkin laskettu kahdeksan tunnin mukaan. Sitä sanotaan paikalliseksi sopimiseksi ja sopii minulle.
Kävin tänään palstalla. Mittasin palstalle menevän tien leveyden. Tietä on pyöreät neljäsataa metriä. Suurin osa kuivalla maalla, suota noin sata metriä. Ei hyvin jyrkkä mutkia, mutta kuitenkin useita kaarteita. Itse tie on suorilla osuuksilla 3,5 metriä, kaarteissa 4metriä. Kuivalla maalla oja ylärinteen puolella , suo-osuudella molemmilla puolilla. Tielinja oja ulkolaidasta toiselle puolelle ojan ulkolaitaan ei ole missään kohdassa kahdeksaa metriä. Monta kertaa on puurekka käynyt palstan perällä ilman ongelmia. Kyllä 8 metriä pitäisi riittää.
Tolopainen:”Kun kuunteli eilen A tolkissa Merja Kyllöstä, hänen kantansa eivät eronneet mitenkään kokoomuksesta, kun puolusti tukipakettia. Suorastaan tippa tuli silmään, en ole koskaan kuullut noin rakentavaa puhetta vasemistoliittolaiselta ja järkevää Suomen kokonaisedun huomioon ottavaa. Kyllä oli Persu änkyränä, tyhmältä kansalta joutuu ääniä keräämään. Persut ovat haalineet kuntavaaliehdokkaiksi kaikki joiden suussa voi sulaa.” Tällä kertaa on pakko myöntää, että Tolopainen on kommentillaan täsmälleen oikeassa, kuten oli seuraavissakin kommenteissaan. Luulevatko perussuomalaiset todellakin, että tämä noin 5,5 miljoonainen kansa, joka asustelee syrjässä kaikesta, Venäjän kainalossa. tulisi pärjäämään yksin? Mitä niin erikoisen hyvää myytävää meillä on, että sitä meiltä ostettaisiin kilvan, vaikka ei pysyttäisikään EU:n yhteisrintamassa? Sisämarkkinat eivät riitä, hyvä esimerkki on Pohjois-Korea, vaikka onkin meihin verrattuna suurvalta. Ovatko persujen mielestä suurten yritysten johtajat, Elinkeinoelämän keskusliitto, palkansaajajärjestöt, enemmistö ekonomeista ja kaksi kolmasosaa kansanedustajista väärässä? Eilinen A-TOLKin keskustelu oli hyvä esimerkki, miten suomalaiset pystyvät ryhdistäytymää yhteisrintamaan, kun on kysymys Suomelle todella tärkeistä asioista. Ainahan seassa on vastaanväittäjiä, mutta onneksi ne jäävät vähemmistöön.
A.Jalkanen:”Yrittäjän pitää muistaa hinnoitella itselleen taksaan eläkemaksut, jos ei halua ihan takuueläkkeen varaan jäädä.”. Näinhän se on teoriassa. Totuus on, kuten kentällä olevat tietävät, toinen juttu. Suuret yhtiöt tekevät aliurakoitsijoilleen tarjoukset periaatteella ota tai jätä. Ei niissä juurikaan neuvotella. Kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa vahvemman edessä, suurin osa ottaa vastaan sen mikä annetaan. Niillä, jotka toimivat suoraan metsänomistajan kanssa ,on jonkinverran mahdollisuus neuvotellatyön hinnasta.
Olen Puu Hastelijan kanssa jonkinverran samaa mieltä. Kaikki käytännön työn opiskelu on toisaalta hyödyllistä, mutta jos ei aio todellisuudessa suuntautua työhön jota opiskelee, olisi opiskelu suoritettava omalla kustannuksella. Poikkeuksena ovat nuoret, jotka eivät välttämättä vielä tiedä, mitä työelämässään haluavat.
Kuten Raivaajan kommentista huomaa: ”Kovia taksoja teillä. Tekisin +-500 euron ansioita päivässä teidän taksoilla. Ei siinä mitään, sääli että itse olen alueella jossa taksat tiukemmat. Siis jos nuo on istuttajan taksoja eikä kukaan muu ole vetämässä välistä.”, taas ovat menneet sekaisin työpalkat ja urakointihinnat. Nuo 20 sentin kahtapuolen olevat hinnat ovat siis kustannukset, mitä istutuksen työ maksaa metsänomistajalle. Kun siitä vähennetään kaikki työhön liittyvät kulut ja työtä suorittavan yrityksen voitto, jäljelle jäävä osuus on työntekijän palkkaa. Palkkatyössä oleva voi saada taimelta parhaassa tapauksessa 10 senttiä, yleensä jää alla.
Alottajahan vastasi jo omaan kysymykseensä:”Urakoitsijan kanssa oli puhetta, että risukasat ajetaan lumien sulettua” . Ei ole vielä kiirettäkään. Koko toukokuu on aikaa ajella risuja. Muokkaajan voi tulla palstalle päivä sen jälkeen, kun risujen ajo on aloitettu. Kun risukuski tyhjentää aukkoa, sitä mukaa voi kaivurilla tehdä mättäitä. Istutuksen voi aloittaa päivä sen jälkeen, kun kaivuri on tullut. Istutusaikaa vähintään juhannukseen, jopa heinäkuun alkuun. Pitää olla melkoinen aukko, jos aika loppuu kesken. Olen itsekin ollut istuttamassa lukemattomia kertoja juuri muokattuun maahan. Ei siinä ole mitään ongelmaa taimien kasvuunlähdölle.
Tanelilta hyvä kommentti. Syy Veitsiluodon lopettamiseen , Kuopion sellutehdashankkeen kaatumiseen, ja moneen muuhun teollisen toiminnan päättymiseen tai syntymättä jäämiseen ei ole välttämättä palkkakustannukset, tai ay-liike. Suuren maailman markkinat ja liiallinen ympäristön suojelu ovat suurimpia vaikuttajia asiaan.