Visakallo ei ole täysin oikeassa. Todellisuudessahan Kemera palkitsee myös niitä metsänomistajia, jotka ovat päästäneet metsänsä siihen kuntoon, että niitä korjattaessa suorastaan hävettää. Kemeratuki tulisi myöntää vain oikeaan aikaan tehtyihin hoitokohteisiin. ei myöhästyneisiin. Poikkeuksena voisi olla, että myöhästyneisiin kohteisiin voisi tuen myöntää omistajan vaihtuessa, koska uusi omistaja ei ole ollut vastuussa siitä, että entinen omistaja on jättänyt laimin hoitotyön.

Jean S on väärässä. Työtä on todellakin tullut jonkinverran tehtyä, mutta kuten tuolla toisessa keskustelussa on todettu, hankintatyöstä saatu hyöty on melko olematonta.

Kurki teki mielestäni tähän mennessä järkevimmän ja yksinkertaisimman kuvauksen metsäsijoituksesta. Laskennallisestihan voi päästä mitä erilaisimpiin kannattavuuslukuihin. Riippuu monesta tunnetusta ja vielä tulevaisuuden tuntemattomista tekijöistä. Itse olen käyttänyt Einari Vigreenin kannattavuuslaskelmaa:” Kaupankäynnissä riittää, kun ymmärtää jättää huonon kaupan tekemättä”. Kurjen innoittamana laitan oman esimerkin. Ostopalsta, hinta kaikkine kuluineen 18700. Kaupan jälkeen palsta käyty läpi, osa hakattu aukeaksi, osa harvennettu. Taimikoita ei ollut. Hakkuutulot nettona noin 25000( ei sisälläALV:tä). Puunajosta lasku reilut 2500.Vielä metsävähennyksen kautta veroja takaisin. Uudistamiskuluja noin 2700. Palstalla on tällä hetkellä 3 hehtaaria noin 35 vuotta vanhaa harvennettua  OMT metsää ja vajaa hehtaari 50 vuotista harvennettua VT metsää . Istutettua kuusentaimikkoa OMT on 3.5 hehtaaria. Onhan siinä työstä tullut suurin osa tehtyä itse, mutta on ollut joutavaa aikaa. Ilman mitään erityistä laskentakaavaa olen tullut siihen tulokseen, että, jos myyn palstan heti, pääsen aika reilusti yli tuon 4%:n tuotoksen, tai pidän sen itselläni, tuotto on tulevaisuudessakin kohtuullinen.

Päätehakkuussa hankintakauppa on yleensä kannattamatonta. Poikkeuksen siinä tekee , jos alue on niin huonolaatuista, että lähes kaikki puutavara menee kuiduksi ja tukkipölkkyjä löytyy vain tarkkaan etsimällä. Ei harvennushakkuissakaan hankintatyöllä rikastumaan pääse, mutta saa siitä jonkinlaisen työpalkan. Vain hakkuu kannatta tehdä itse, kuten Puhveli toteaa. Täytyy olla todellakin suuret savotat, että niiden vuoksi kannattaa ajovehkeitä hommata, tai pitää olla vielä vieraalle ajoa. Kuten moni on edellä maininnut, suuri syy hankintahakkuulle on se, että saa täsmälleen sen näköisen hakkuujäljen, kuin itse haluaa. Joku vaan viihtyy metsässä, joku toinen ei. Itse kuulun ensimmäisiin.

Minä olen käyttänyt yksinkertaisempaa menetelmää. En juurikaan ymmärrä, enkä arvosta liian monimutkaisia laskelmia. Käyn katselemassa metsää, katson mikä on pääsääntöisesti metsätyyppi. Seuraavaksi katselen, mikä on ainespuun määrä ja onko siitä heti kannatavaa hakata. Seuraavaksi taimikokoiden tila, missä kokoluokassa ne ovat ja onko niissä hoitotöitä. Vielä, onko minkälaiset tulevaisuuden korjuuolosuhteet ja vaatiiko mahdollista tietä ym. Noiden lisäksi, mitä pystyy itse tilan hyväksi tekemään ja omalle työlle jokin arvo. Nuo tiedot kun laskee jotenkin yhteen, pääsee käsitykseen, mitä omasta mielestä kannattaa tilasta tarjota. Enemmän on tullut tehtyä tarjouksia, jotka on hylätty, muutama palsta on saatu kuitenkin myös ostettua. Nytkin on meneillään tuontyyppinen arviointi, harkinnassa vielä tuleeko tehtyä tarjous.